BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Sielun veljet


Teksti Tero Valkonen
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1983
Yhtyejäsenet
Ismo Alanko - laulu, kitara, sello, yms.
Jukka Orma - kitara, laulu, yms.
Jouko Hohko - basso, laulu, yms.
Alf Forsman - rummut, lyömäsoittimet, yms.

Biografia
Sielun veljillä oli ensi alkuun aina nälkä. Sen jälkeen he siirtyivät Peltirummun paukkeeseen ja akustiseen, intialaisvaikutteiseen meininkiin. Moni-ilmeinen ja hetkittäin maaninenkin yhtye jätti kotoisen rockin kentälle lähtemättömän jäljen.

Sielun veljet -yhtye perustettiin pian Hassisen koneen hajoamisen jälkeen, ja ajatuksena oli tehdä jotain aivan muuta kuin molempien orkesterien johtava jäsen Ismo Alanko oli Hassisen koneessa tehnyt. Orkesteri täytti siis myös jonkinlaista terapian tarvetta. Sielun veljissä soitti alusta asti myös kitaristi Jukka Orma, joka oli soittanut Hassisen koneen viimeiseksi jääneellä albumilla Harsoinen teräs (1982) ja sitä seuranneella kiertueella. Yhtyeen muut jäsenet olivat basisti Jouko Hohko ja rumpali Alf Forsman. Bändi keskittyi varsinkin alkuaikoinaan live-esiintymisiin niin suuresti, että myös valomies Hannu "Vinski" Viholainen sai rojalteja livenä äänitetyltä esikoisalbumilta (Sielun veljet, 1983).

Ismo Alanko on myöhemmin kertonut, että Sielun veljien ensimmäisille keikoille tuli vielä ihmisiä, jotka toivoivat näkevänsä jatkoa Hassisen koneelle. Meno oli kuitenkin täysin toista: Sielun veljet soittivat erittäin kovaa, ilkeällä soundilla ja äärimmäisen intensiivisesti, eivätkä kappalerakenteet useinkaan muistuttaneet perinteisiä pop-biisejä. Duurit ja mollit olivat sujuvasti päällekkäin, ja esitykset saattoivat kestää huomattavan pitkään, ääritapauksessa jopa siihen asti, kun keikkapaikalta katkaistiin sähköt. Keikat menivät intensiivisyydessään joskus jopa rituaalisuuden puolelle, ja Ismo Alanko on kertonut haastattelussa, että toisinaan hän jopa kavahti tunnelman voimakkuutta.

Sielun veljet sai alusta asti täysin vapaat kädet levy-yhtiöltään - taiteellisessa mielessä siis. Budjetit sen sijaan olivat varsin pieniä, mikä kuuluukin orkesterin ensimmäisissä julkaisuissa. Vuonna 1984 Sielun veljet teki albumin Hei soturit sekä EP:n Lapset, joista erityisesti jälkimmäinen oli yhtyeelle tärkeä. Tavattoman intensiivinen, hurjuudessaan jopa primitiivinen tai rituaalinomainen mini-lp sisälsi hokemalyriikkaa ja yleistä metelinpitoa. Tässä vaiheessa orkesterilta ei enää toivottu Hassisen konetta, mutta uusi porukka oli löytänyt yhtyeen, ja suosio alkoi pikkuhiljaa kasvaa.

Vuonna 1985 ilmestynyt L'amourha-albumi oli Sielun veljien kaupallinen läpimurto, mistä yhtye saa kiittää ensisijaisesti hittiä Peltirumpu. Se on edelleen Ismo Alangon säveltämistä kappaleista menestyneimpiä ja tunnetuimpia. Sielun veljet otti L'amourha-levyllä aimo askeleen kohti perinteistä pop- tai rocksäveltämistä, joskin yhtyeen tavaramerkiksi muodostunut tummasävyisyys pysyi vahvasti mukana. Toinen Sielun veljille ominainen piirre oli melodioissa harrastettava "hyppiminen": seuraava nuotti saattoi olla jopa oktaavin päässä edellisestä.

Tuottaja TT Oksala oli tekemässä myös Sielun veljien seuraavaa levyä Kuka teki huorin (1986), joka oli sävel- ja sointimaailmaltaan varsin suoraa jatkoa L'amourhalle. Sielun veljien tavaramerkiksi oli aiemmin muodostunut eräänlainen kameleonttimaisuus, halu tehdä jotain muuta kuin edellisellä julkaisulla oli tehty, mutta tässä kohtaa yhtye ammensi samaa reseptiä vielä toisenkin kerran.

Kaikki kuitenkin muuttui seuraavalla albumilla Suomi-Finland, jonka tuotti Riku Mattila ja joka edusti TT Oksalan taikomien raskaiden kitaravallien jälkeen melkeinpä lo-fi -estetiikkaa ja lapsekkuutta. Jos ensimmäisten levyjen sanoitukset olivat olleet hurjaa tajunnanvirtaa ja L'amourha-albumin tekstit puolestaan levyn nimen mukaisesti rakkautta ruotivia, niin Suomi-Finlandilla keskityttiin 1980-luvun loppupuolen Suomen ilmiöihin, esimerkiksi alati kasvavaan amerikkalaisuuteen.

Seuraavalla albumillaan Sielun veljet yllätti jälleen. Vuonna 1989 ilmestynyt Softwood Music Under Slow Pillars oli akustinen ja englanninkielinen, ja sen sävelmaailma oli saanut varsin selviä vaikutteita intialaisesta elokuvamusiikista. Yhtye oli jo aiemmin kiertänyt jonkin verran Euroopassa ja julkaissut englanniksi sekä EP:n että LP:n (ryhmän englanninkielinen nimi oli L'amourder), mutta Softwood-albumin myötä englanninkielisyydestä tehtiin asia myös Suomen rajojen sisällä. Mitään läpimurtoa orkesteri ei ulkomailla missään vaiheessa tehnyt.

Softwood Music jäi Sielun Veljien viimeiseksi varsinaiseksi levyksi, ja vuonna 1991 ilmestynyt kolmen cd:n kokoelma Musta laatikko oli ikään kuin jälkeenjääneiden nauhojen valikoima. Se sisälsi uusia biisejä, liveotoksia sekä erinäisten sivu- ja oheiskokoonpanojen materiaalia. Yhtye hajosi ensisijaisesti motivaation puutteeseen: tuntui että ryhmä oli tehnyt sen, mihin se Suomen rajojen sisällä kykeni.

Ismo Alanko aloitti Sielun veljien hajoamisen jälkeen soolouransa, jota on kestänyt näihin päiviin asti. Sielun veljien paluusta on puhuttu aina silloin tällöin, mutta toiveista huolimatta sitä ei ole tapahtunut. Vuonna 2007 ilmestyi kuitenkin albumi Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta, joka oli aikamoinen menestys ja sisälsi nimensä mukaisesti Tuomari Nurmio -tulkintoja. Levy oli äänitetty jo kauan sitten, yhtyeen ollessa vielä aktiivinen, mutta julkaisu viivästyi huomattavan pitkään. Sielun veljet ei tehnyt albumin tiimoilta keikkoja, vaikka jokusen haastattelun antoikin. Se on luvannut esiintyä Alf Forsmanin satavuotisjuhlissa, joten jäämme odottamaan.
Valikoitu diskografia
Sielun veljet (1983, Poko)
Hei soturit (1984, Poko)
Lapset (EP, 1984, Poko)
L'amourha (1985, Poko)
Kuka teki huorin (1986, Poko)
Suomi-Finland (1988, Poko)
Softwood Music Under Slow Pillars (1989, Poko)
Musta laatikko (1991, Poko)
Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta (2007, Poko)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy