Pop-yhtye
Express syntyi vuonna 1967 Oulussa, hajonneen
Blackbirds-yhtyeen raunioille. Express onkin näin ollen Suomen toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti toiminut popyhtye, sitä vanhempi on ainoastaan 60-luvun alussa aloittanut
The Boys.
Lyly Rajala kertoo keksineensä helpommin lausuttavan nimen harjoituspaikkana
toimineen pesulan toimistolla olleesta "VR-Express"-vuosikalenterista. Alunperin nimi oli Express Company, mutta pian se lyheni vielä helpommaksi.
Syksyllä 1967 Blackbirds-ryhmään liittyivät kosketinsoittaja
Unski Kaikkonen ja basisti
Hura Huttunen. Entisiä Blackbirdsejä uudessa kokoonpanossa olivat
Junnu Sippola (laulu, viulu, kitara),
Lyly Rajala (rummut ja lyömäsoittimet), sekä
Aimo "Ami" Jaara (kitara ja laulu). Asiansa osaavat laulajat sekä bändin soittotaito nostivat Expressin pohjoissuomalaisen popin eturintamaan ja nuorempien soittajien esikuvaksi.
Aluksi yhtyeen harjoittelutilat olivat vaatimattomat. Musisointia harjoiteltiin pesulan kellarissa, pyykkien seassa. Vaikka alku olikin hankalaa, niin vähitellen kuitenkin löytyi yhteinen sävel, Express-soundi, jossa yhdistyvät hyväntuulisuus, rehellisyys, konstailemattomuus, hienostelemattomuus ja energisyys. Expressin musiikillisina esikuvina olivat silloin muiden muassa
Spencer Davies Group, Cream ja
Rolling Stones. Rokkilinjan vastapainoksi bändin ohjelmistoon vakiintuivat jo siinä vaiheessa myös balladit, kuten
Unchained Melody ja
When A Man Loves A Woman.
Express-yhtyeen toinen treenikämppä sijaitsi Kirkkokatu 31:ssä, ns. Kiistolan talossa, kaksikerroksisessa puutalossa, jossa toimi 1960-luvun puolivälissä nuorisokahvila ja jossa seudun kitarayhtyeet kävivät säännöllisesti esiintymässä. Niinpä Express-yhtye maksoikin osan tilojen vuokrasta kahvilaesiintymisillä. Kun nuorisokahvila suljettiin 60-luvun lopussa, Expressin ”asemaksi” vakiintui 11 huoneen, keittiön ja treenikämpän muodostama huoneisto Oulun Limminrannasta, Punkerin kivitalosta. Talossa asui koko bändi.
Bändin kokoonpanossa on tapahtunut jatkuvasti muutoksia. Lyly Rajala sai potkut jo 1967 lähdettyään merille kesäksi. Vuonna 1970 Express voitti levy-yhtiö EMI:n järjestämän pop-bändien Suomen mestaruuskisan. Tuolloin yhtyeen solistiksi oli tullut
Pertti "Kalle" Fält ja rumpaliksi
Kari "Köntsy" Peuhkurinen. Kisan palkintona yhtye pääsi tekemään ensimmäiset julkaistut äänitteensä levylle
Ilmansuunnat. Kappaleet olivat nimeltään
Don’t Let Me Be Misunderstood ja
Voi taivas. Kyseiset levytykset ovat kaikkien aikojen ensimmäiset oululaisen pop-yhtyeen tekemät. Levyn julkaisi EMI-yhtiö Parlophone-levymerkillään. Hieman myöhemmin yhtyeen kokoonpano koki jälleen muutoksen. Kitaristiksi tuli
Bachelors-yhtyeessä vaikuttanut
Seppo ”Sepa” Niemi ja rumpaliksi
”Tapu” Mylly.
Varsinainen menestys koitti kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua. Sepa nimittäin osoitti omaavansa biisinikkarin taipumuksia ja erään hänen kynästään lähteneen laulun pani merkille
Eero Raittinen ollessaan Expressin kanssa kiertueella Lapissa marraskuussa 1971. Kiertueen ensimmäisellä keikalla Kemin työväentalolla hän kappaleen kuultuaan ryntäsi kulisseista lavalle huutaen: "Hei, jätkät, mikä piisi, mikä piisi? Tämän haluan viedä Mosselle!" Seuraavan vuoden keväällä kappale levytettiin ja niin ilmestyi Express-yhtyeen ensimmäinen single
Anna, Anna. Levy nousi heti listojen kärkeen ja tämän myötä Express tunnettiin koko maassa. Single käväisi parhaimmillaan Yleisradion Jokamiehen listan kolmannella sijalla. Leikkimielisesti sanottuna Junnu Sippola jodlasi Oulun Suomen kartalle.
Vuonna 1974 ilmestyi yhtyeen oma LP-levy
Express. Levyn julkaisi Discophon Oy RCA-levymerkillä. Noin puolet levyn kappaleista on yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Sippola, Kaikkonen ja Niemi vastaavat viiden kappaleen sävellyksistä. Levyllä olevien käännöskappaleiden tekstit ovat niin ikään yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa, niistä puolestaan vastaa kolmikko Niemi, Sippola & Kesti. Samoihin aikoihin Expressin kanssa myös toinen oululainen yhtye, nimittäin
Bamperos ehti sekin saman vuoden aikana tekemään oman nimikko-LP:nsä kilpailevan Fazer-Musiikin hallussa olevalle Manhattan-merkille.
Levy-yhtiö Discophonin tuotantopäällikkö
Mosse Vikstedt olisi mielellään teettänyt Expressillä levyjä ja hittejä liukuhihnalta. Yhtyettä eivät kuitenkaan käännöskappaleet miellyttäneet. Niinpä esimerkiksi singlen
Ai ai ai sanoitus oli yhtyeen jäsenten mielestä heidän tyyliinsä täysin sopimaton ja single tehtiin pitkin hampain.
Syntyi käsite ”koko kansan huvijuna”. Express nimittäin kiersi keikkabussillaan Suomea parhaimmillaan noin 200 keikan vuosivauhtia kiertäen silloiset, lähes joka kylässä toimineet huvipaikat ja kuitaten huumorilla usein vakavatkin suomalaisten tanssimusiikin tarpeet. Etelässä Express jytäsi Turun ja Helsingin ravintoloissa sekä nostatti kannat kattoon lukuisissa opiskelijabileissä. Myös kotikaupungissaan Oulussa, rock-festivaali Kuusrockissa Express esiintyi vuosina 1974 ja 1975.
1970-luvun lopulla diskomusiikki ja tanssipaikkojen väheneminen pakottivat täysipäiväisen ammattibändin hakemaan leipänsä ravintoloista. Kapakkakiinnitykset veivät yhtyeen välillä jopa pitkäksikin aikaa kerrallaan eteläiseen Suomeen. Tämänkaltainen rutiini ei jaksanut elävää orkesteria innostaa tosissaan musiikin tekemiseen. Luomisvoiman ehtymisestä huolimatta Express jaksoi pusertaa vielä 70-luvun loppupuolella muutaman singlen. Silloin ilmestyivät muun muassa levyt
Jolaladiduu / Jaakoppi (1975) ja
Kylmäkkö Kyllikin kylmä kylki / Ota iisisti (Take It Easy) (1978).
Vuosikymmenen mittaisen ammattilaisuran aikana bändin jäsenet olivat kuitenkin kouluttautuneet ns. porvarillisiin ammatteihin ja “huvijuna” siirtyi harrastelijaraiteille. Keikkailu vakiintui vuositasolle 50-60 ja 80-luvun aikana bändi tyytyi säestämään Suomen tähtiartisteja.
1980-luvun puolivälissä syntyneiden paikallisradioiden ja klubiravintoloiden ansiosta tapahtui vähitellen 60- ja 70-lukujen rytmimusiikin palautuminen entiseen arvoonsa. Expressin paluu “juurille” oli helppoa, sillä juuri sitä musiikkia yhtye oli aina halunnutkin soittaa. Myös uusia levytyksiä syntyi, näistä mainittakoon CD-single
Kourallinen hiekkaa. Vuonna 1997 Express juhli 30-vuotista taivaltaan julkaisemalla 23 vuoden tauon jälkeen uuden albuminsa
Express XXX.
Yhtyeen riveissä on ehtinyt vaikuttaa neljän vuosikymmenen aikana jo melkoinen joukko muusikoita. Alkuperäisjäsenistä ovat vielä mukana Junnu Sippola ja Unski Kaikkonen. Pitkäaikaisina jäseninä ovat vaikuttaneet mm. Harri Sarkkinen, Jouni Kesti, Aimo Suomela, Timo "Tonttu" Aittokallio, Tommy Knif ja Hannu Karjalainen. Oululainen radiolegenda ja poliitikko Lyly Rajala palasi 37 vuoden tauon jälkeen rumpaliksi vuonna 2004. Vielä nykyisin keikkailevan Expressin kokoonpanoon kuuluvat Junnun ja Unskin lisäksi bändissä 30 vuotta mukana ollut Markku Keskinarkaus ja Timo Niemelä.
Lähteet:Express XXX, CD:n esittelylehtinen, 1997
Lyly Rajalan sähköpostiviesti 8.9.2012
Oulun kaupunginkirjaston sivusto Musiikin ja säveltäjien Oulu
