BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Express


Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1967
Pop-bändien SM ja ensilevytys1970
Yhtyejäsenet
Alkuperäinen kokoonpano (1967):

Juhani “Junnu” Sippola (laulu, viulu, kitara), Urpo “Unski” Kaikkonen (kosketinsoittimet), Paavo Lyly Rajala (rummut ja lyömäsoittimet), Aimo “Ami” Jaara (kitara), Pekka “Hura” Huttunen (basso)

Nykyinen kokoonpano:

Junnu Sippola (laulu, viulu, kitara), Unski Kaikkonen (kosketinsoittimet), Timo Niemelä (laulu, kitara), Lyly Rajala (rummut ja lyömäsoittimet), Markku “Make” Keskinarkaus (basso)
Biografia
Pop-yhtye Express syntyi vuonna 1967 Oulussa, hajonneen Blackbirds-yhtyeen raunioille. Express onkin näin ollen Suomen toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti toiminut popyhtye, sitä vanhempi on ainoastaan 60-luvun alussa aloittanut The Boys. Lyly Rajala kertoo keksineensä helpommin lausuttavan nimen harjoituspaikkana toimineen pesulan toimistolla olleesta "VR-Express"-vuosikalenterista. Alunperin nimi oli Express Company, mutta pian se lyheni vielä helpommaksi.

Syksyllä 1967 Blackbirds-ryhmään liittyivät kosketinsoittaja Unski Kaikkonen ja basisti Hura Huttunen. Entisiä Blackbirdsejä uudessa kokoonpanossa olivat Junnu Sippola (laulu, viulu, kitara), Lyly Rajala (rummut ja lyömäsoittimet), sekä Aimo "Ami" Jaara (kitara ja laulu). Asiansa osaavat laulajat sekä bändin soittotaito nostivat Expressin pohjoissuomalaisen popin eturintamaan ja nuorempien soittajien esikuvaksi.

Aluksi yhtyeen harjoittelutilat olivat vaatimattomat. Musisointia harjoiteltiin pesulan kellarissa, pyykkien seassa. Vaikka alku olikin hankalaa, niin vähitellen kuitenkin löytyi yhteinen sävel, Express-soundi, jossa yhdistyvät hyväntuulisuus, rehellisyys, konstailemattomuus, hienostelemattomuus ja energisyys. Expressin musiikillisina esikuvina olivat silloin muiden muassa Spencer Davies Group, Cream ja Rolling Stones. Rokkilinjan vastapainoksi bändin ohjelmistoon vakiintuivat jo siinä vaiheessa myös balladit, kuten Unchained Melody ja When A Man Loves A Woman.

Express-yhtyeen toinen treenikämppä sijaitsi Kirkkokatu 31:ssä, ns. Kiistolan talossa, kaksikerroksisessa puutalossa, jossa toimi 1960-luvun puolivälissä nuorisokahvila ja jossa seudun kitarayhtyeet kävivät säännöllisesti esiintymässä. Niinpä Express-yhtye maksoikin osan tilojen vuokrasta kahvilaesiintymisillä. Kun nuorisokahvila suljettiin 60-luvun lopussa, Expressin ”asemaksi” vakiintui 11 huoneen, keittiön ja treenikämpän muodostama huoneisto Oulun Limminrannasta, Punkerin kivitalosta. Talossa asui koko bändi.

Bändin kokoonpanossa on tapahtunut jatkuvasti muutoksia. Lyly Rajala sai potkut jo 1967 lähdettyään merille kesäksi. Vuonna 1970 Express voitti levy-yhtiö EMI:n järjestämän pop-bändien Suomen mestaruuskisan. Tuolloin yhtyeen solistiksi oli tullut Pertti "Kalle" Fält ja rumpaliksi Kari "Köntsy" Peuhkurinen. Kisan palkintona yhtye pääsi tekemään ensimmäiset julkaistut äänitteensä levylle Ilmansuunnat. Kappaleet olivat nimeltään Don’t Let Me Be Misunderstood ja Voi taivas. Kyseiset levytykset ovat kaikkien aikojen ensimmäiset oululaisen pop-yhtyeen tekemät. Levyn julkaisi EMI-yhtiö Parlophone-levymerkillään. Hieman myöhemmin yhtyeen kokoonpano koki jälleen muutoksen. Kitaristiksi tuli Bachelors-yhtyeessä vaikuttanut Seppo ”Sepa” Niemi ja rumpaliksi ”Tapu” Mylly.

Varsinainen menestys koitti kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua. Sepa nimittäin osoitti omaavansa biisinikkarin taipumuksia ja erään hänen kynästään lähteneen laulun pani merkille Eero Raittinen ollessaan Expressin kanssa kiertueella Lapissa marraskuussa 1971. Kiertueen ensimmäisellä keikalla Kemin työväentalolla hän kappaleen kuultuaan ryntäsi kulisseista lavalle huutaen: "Hei, jätkät, mikä piisi, mikä piisi? Tämän haluan viedä Mosselle!" Seuraavan vuoden keväällä kappale levytettiin ja niin ilmestyi Express-yhtyeen ensimmäinen single Anna, Anna. Levy nousi heti listojen kärkeen ja tämän myötä Express tunnettiin koko maassa. Single käväisi parhaimmillaan Yleisradion Jokamiehen listan kolmannella sijalla. Leikkimielisesti sanottuna Junnu Sippola jodlasi Oulun Suomen kartalle.

Vuonna 1974 ilmestyi yhtyeen oma LP-levy Express. Levyn julkaisi Discophon Oy RCA-levymerkillä. Noin puolet levyn kappaleista on yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Sippola, Kaikkonen ja Niemi vastaavat viiden kappaleen sävellyksistä. Levyllä olevien käännöskappaleiden tekstit ovat niin ikään yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa, niistä puolestaan vastaa kolmikko Niemi, Sippola & Kesti. Samoihin aikoihin Expressin kanssa myös toinen oululainen yhtye, nimittäin Bamperos ehti sekin saman vuoden aikana tekemään oman nimikko-LP:nsä kilpailevan Fazer-Musiikin hallussa olevalle Manhattan-merkille.

Levy-yhtiö Discophonin tuotantopäällikkö Mosse Vikstedt olisi mielellään teettänyt Expressillä levyjä ja hittejä liukuhihnalta. Yhtyettä eivät kuitenkaan käännöskappaleet miellyttäneet. Niinpä esimerkiksi singlen Ai ai ai sanoitus oli yhtyeen jäsenten mielestä heidän tyyliinsä täysin sopimaton ja single tehtiin pitkin hampain.

Syntyi käsite ”koko kansan huvijuna”. Express nimittäin kiersi keikkabussillaan Suomea parhaimmillaan noin 200 keikan vuosivauhtia kiertäen silloiset, lähes joka kylässä toimineet huvipaikat ja kuitaten huumorilla usein vakavatkin suomalaisten tanssimusiikin tarpeet. Etelässä Express jytäsi Turun ja Helsingin ravintoloissa sekä nostatti kannat kattoon lukuisissa opiskelijabileissä. Myös kotikaupungissaan Oulussa, rock-festivaali Kuusrockissa Express esiintyi vuosina 1974 ja 1975.

1970-luvun lopulla diskomusiikki ja tanssipaikkojen väheneminen pakottivat täysipäiväisen ammattibändin hakemaan leipänsä ravintoloista. Kapakkakiinnitykset veivät yhtyeen välillä jopa pitkäksikin aikaa kerrallaan eteläiseen Suomeen. Tämänkaltainen rutiini ei jaksanut elävää orkesteria innostaa tosissaan musiikin tekemiseen. Luomisvoiman ehtymisestä huolimatta Express jaksoi pusertaa vielä 70-luvun loppupuolella muutaman singlen. Silloin ilmestyivät muun muassa levyt Jolaladiduu / Jaakoppi (1975) ja Kylmäkkö Kyllikin kylmä kylki / Ota iisisti (Take It Easy) (1978).

Vuosikymmenen mittaisen ammattilaisuran aikana bändin jäsenet olivat kuitenkin kouluttautuneet ns. porvarillisiin ammatteihin ja “huvijuna” siirtyi harrastelijaraiteille. Keikkailu vakiintui vuositasolle 50-60 ja 80-luvun aikana bändi tyytyi säestämään Suomen tähtiartisteja.

1980-luvun puolivälissä syntyneiden paikallisradioiden ja klubiravintoloiden ansiosta tapahtui vähitellen 60- ja 70-lukujen rytmimusiikin palautuminen entiseen arvoonsa. Expressin paluu “juurille” oli helppoa, sillä juuri sitä musiikkia yhtye oli aina halunnutkin soittaa. Myös uusia levytyksiä syntyi, näistä mainittakoon CD-single Kourallinen hiekkaa. Vuonna 1997 Express juhli 30-vuotista taivaltaan julkaisemalla 23 vuoden tauon jälkeen uuden albuminsa Express XXX.

Yhtyeen riveissä on ehtinyt vaikuttaa neljän vuosikymmenen aikana jo melkoinen joukko muusikoita. Alkuperäisjäsenistä ovat vielä mukana Junnu Sippola ja Unski Kaikkonen. Pitkäaikaisina jäseninä ovat vaikuttaneet mm. Harri Sarkkinen, Jouni Kesti, Aimo Suomela, Timo "Tonttu" Aittokallio, Tommy Knif ja Hannu Karjalainen. Oululainen radiolegenda ja poliitikko Lyly Rajala palasi 37 vuoden tauon jälkeen rumpaliksi vuonna 2004. Vielä nykyisin keikkailevan Expressin kokoonpanoon kuuluvat Junnun ja Unskin lisäksi bändissä 30 vuotta mukana ollut Markku Keskinarkaus ja Timo Niemelä.

Lähteet:

Express XXX, CD:n esittelylehtinen, 1997
Lyly Rajalan sähköpostiviesti 8.9.2012
Oulun kaupunginkirjaston sivusto Musiikin ja säveltäjien Oulu
Sanottua
EMI:n järjestämän amatööripopyhtyeiden Suomen mestaruuskilpailujen voittajalle oli ennakolta ilmoitettu palkintona olevan 5000 markan arvoiset vahvistinlaitteet. Kuitenkaan Expressin saama palkinto, vaatimaton vahvistin ja kaiutin eivät kuitenkaan vastanneet arvoltaan läheskään luvattua 5000 markkaa.

“Hei kundit, te ootte sieltä kaukaa Oulusta, ettekä te sieltä koskaan mihinkään pääse!”

Tällaisen toteamuksen esitti levy-yhtiö EMI:n johtajisto Express-yhtyeelle Helsingissä yhtyeen jäsenten mentyä peräämään heiltä ennakolta luvattua palkintoa. Kuinka väärässä he olivatkaan! Joka tapauksessa tuosta toteamuksesta ilmenee sille aikakaudelle ominainen ajattelutapa: vain helsinkiläiset olivat “jotain“.

Lähde: Hei Vain My Only One - Westerlund & EMI years part 1, CD:n esittelylehtinen, Jussi Raittinen, 2007
Valikoitu diskografia
Single:

Anna, Anna / Kun Tuomas taas käy kaupunkiin (RCA FAS 050, 1972)
Jolaladiduu / Jaakoppi (RCA YFPB 625, 1974)
Kylmäkkö Kyllikin kylmä kylki / Ota iisisti (Take It Easy) (RCA Victor PB 9227, 1978)
Kourallinen hiekkaa (Oulun Express Music EXMCD 01, 1993?)

LP / CD:

Express (RCA YFPL 1831, 1974)
Express XXX (Express EXMCD-2, 1997)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy