Vuonna 1917 syntynyt, vuoden ikäisenä orvoksi jäänyt
Mauno Kuusisto varttui isovanhempiensa hoivissa Tampereella. Koulun alaluokilla hän oli ujo ja niinpä hän pyrki viimeiseen asti välttämään varsinkin laulamista muiden kuullen. Koulutodistuksessa hänen laulunumeronsa olikin vaatimaton, yleensä 4-5. Kuitenkin hän piti laulamisesta ja yksin ollessaan lauloikin sydämensä kyllyydestä. Yläluokilla esiintymiskammo meni ohi. Maunon kauniin lauluäänen kuultuaan hänen opettajansa ehdottikin hänelle lukkarikoulua. Maunon isovanhempien koti oli kuitenkin köyhä, eikä kouluun ollut varaa. Niinpä hän heti kansakoulun jälkeen menikin töihin Finlaysonin puusepänverstaalle.
Sodan jälkeen Mauno Kuusisto pääsi aloittamaan lauluopinnot Tampereen musiikkiopistossa. Hän opiskeli siellä viisi vuotta, vuosina 1945-50. Lisäksi hän opiskeli laulua mm.
Ture Aran ja Adeleide von Skilondzin ohjauksessa. Hän lauloi mukana eri mieskuoroissa, joissa sai pian soolo-osuuksia. Näihin aikoihin hän kävi myös erään levy-yhtiön koelaulutilaisuudessa ja olisi päässyt levyttämäänkin. Levy-yhtiö kuitenkin ehdotti hänelle levytettäväksi tanssimusiikkia, valsseja ja fokseja. Mauno Kuusisto sen sijaan halusi mieluummin laulaa operetteja, romansseja ja kansanlauluja, joten levytyssopimusta ei sillä kertaa syntynyt.
Mauno Kuusisto järjesti ensikonserttinsa Tampereen kaupungintalossa 26.11.1952. Kolme vuotta myöhemmin tämä “laulava puuseppä” konsertoi Helsingin Konservatoriossa 29.11.1955. Yleisöä paikalla oli peräti 800 ihmisen verran, enempää saliin ei nimittäin mahtunut. Samana vuonna hän oli voittanut Helsingissä tenorikilpailun 3. palkinnon. Vuodesta 1952 lähtien Mauno Kuusisto tuli tunnetuksi Tampereen Oopperasta, jossa hän tuli laulamaan 21 tenoriosaa (mm. T
osca, Rigoletto, Manon Lescaut, Lännen tyttö ja
Carmen). Huolimatta klassisesta laulutyylistään Kuusisto onnistui keräämään konsertteihin myös sellaisia kuulijoita, joita siellä ei tavallisesti tavattu. Myös kirkkokonsertit kuuluivat hänen vakio-ohjelmistoonsa. Mauno Kuusiston ohjelmistoon kuuluivat jo noihin aikoihin ooppera- ja operettisävelmät, romanssit, laulelmat sekä hengellinen musiikki.
Mauno Kuusisto säilytti työnsä koristepuuseppänä vielä kauan sen jälkeen, kun oli aloittanut uransa oopperassa. 1950-luvun lopulla Discophon-yhtiön
Johan “Mosse” Vikstedt löysi Mauno Kuusiston levylle kuultuaan hänen tulkitsemiaan joululauluja Yleisradion kantanauhalta koostetulta EP-levyltä.
1950-luvulla eräällä Italian-matkallaan Mauno Kuusisto kuuli laulun
Dicitencello vuie. Laulu oli
Rodolfo Falvon 1930-luvulla säveltämä napolilainen, klassikon aseman saavuttanut, erityisesti tenorien perusohjelmistoon kuuluva laulelma. 1950-luvulla sen tekivät tunnetuksi mm.
Mario Lanza ja
Beniamino Gigli. Laulu jäi Kuusiston mieleen ja Suomeen palattuaan hän hankki siihen nuotit. Tuohon aikaan tenorit olivat maailmalla suuressa suosiossa, ja koska Suomessakin olivat muotiin tulleet italialaisiskelmät, Discophonilla päätettiin laulu antaa Mauno Kuusiston levytettäväksi. Laulaja itse kelpuutti vasta kolmannen hänelle tarjotun tekstiversion, jonka oli kirjoittanut nimimerkki
Timjami (Sauvo Puhtila). Suomeksi kappaleen nimeksi tuli
Kertokaa se hänelle ja sovituksen siihen laati Erkki Melakoski. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli kilpailevan levy-yhtiön Fazerin tenori
Henry Theel levyttänyt saman kappaleen eri suomennoksena ilman menestystä, joten laulu laitettiin Mauno Kuusiston singlen
Heijastus B-puolelle. Levystä
Kertokaa se hänelle tuli kuitenkin kaikkien aikojen myydyin suomalainen single (47.000 kpl) ja vuonna 1961 Kuusistosta Suomen ensimmäinen mieslaulaja, joka sai kultalevyn.
1960-luvun alussa Kuusisto vieraili myös Suomen Kansallisoopperassa. Vuonna 1961 Suomen Filmiteollisuuden tuottaja
T. J. Särkkä halusi hänet myös elokuvaan. Löyhästi Mauno Kuusiston omaan elämään pohjautuvaan elokuvaan
Kertokaa se hänelle saatiin käsikirjoitus
Olavi Karun ja
Lauri Jauhiaisen yhteistyönä ja sen ohjasi esikoistyönään
Åke Lindman. Nuorta Mauno Katajaa näyttelemään valittiin rovaniemeläinen, 13-vuotias
Matti Hyvönen ja Mauno Kuusisto sai näytellä “itseään“, mieheksi varttunutta Mauno Katajaa, joka raivaa tiensä puusepästä sankaritenoriksi. Elokuvan saaman yleisömenestyksen innoittama Särkkä tuotti vielä vuonna 1962 romanttisen musiikkielokuvan
Kun tuomi kukkii. Tässä elokuvassa Kuusiston vastanäyttelijänä nähtiin nuori
Tamara Lund. Elokuvassa he lauloivat
Erkki Melakosken sovittamia romanttisia sävelmiä.
Kuusistosta tuli 1960-luvun alussa populaari-ilmiö yhtäaikaisesti nuorisomusiikin nosteen kanssa, vaikka hän edusti laulajana puhtaasti klassista lauluihannetta ja bel canto -tyyliä. Kuusisto on toiminut lauluillaan sillanrakentajana eri musiikkityylien välillä. Hänet tunnetaan laajalti ulkomaita myöten kauniista lyyrisestä tenoriäänestään.
Mauno Kuusistolle koko 1960-luku ja osittain myös seuraava vuosikymmen olivat lähes jatkuvaa, tiivistä esiintymiskautta. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan hän on tehnyt nelisenkymmentä esiintymismatkaa pääasiassa amerikansuomalaisten keskuuteen ja Pohjoismaiden lisäksi hän on esiintynyt myös Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Venäjällä. Mauno Kuusisto jatkoi levyttämistä vielä koko 1970-luvun ajan. Levytysten skaala oli erittäin laaja käsittäen operettisävelmiä, klassisia laulelmia, kansainvälisiä viihdeiskelmiä, hengellistä musiikkia ja suomalaisia kansanlauluja. Hänen viimeinen LP-julkaisunsa
Joulumuisto ilmestyi vuonna 1980. Kuten jo nimestä ilmenee, kokoelma sisältää joululauluja ja sen sovitukset ovat
George de Godzinskyn hienostunutta työtä.
Myös perinteistä tanssimusiikkia edustava, slaavilaista alkuperää oleva valssisävelmä
Lokki sai Mauno Kuusistolta vakuuttavan tulkinnan vuonna 1971. Sen sovitti Erkki Melakoski ja se sisällytettiin LP-albumille
Elämäni on lauluni. Vasta runsaat pari vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1995 sen löysi levylleen
Arja Havakka. Slaavilainen kaiho puri jälleen kerran suomalaiseen tanssikansaan ja
Lokista tuli Havakan laulamana suuri hitti. Kuitenkin Mauno Kuusiston tulkinta kyseisestä kappaleesta omaa sekin siinä määrin klassisia hitin aineksia, että siitä päätellen hänen resursseillaan olisi epäilemättä ollut täysin mahdollista niittää laakereita myös tanssimusiikin saralla. Filosofian maisteri Aki Hietalan tutkielman
Mauno Kuusisto - kauniiden laulujen laulaja (2007) mukaan Kuusisto on ollut laulajana huomattavasti monipuolisempi kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.
“Mauno Kuusiston laulusta puuttuu mahtipontisuus, mutta inhimillistä läheisyyden tuntua siinä on sitäkin enemmän. Hänen suosionsa ei perustu ylenpalttiseen tunteiluun, vaan siihen, että tulkinnoissa on aistittavissa taiteilijan rehellinen ja itsetehostuksesta vapaa kunnioitus esittämiään lauluja kohtaan“ (Ilpo Hakasalo).
Lähteet:Latva, Tony & Tuunainen, Petri:
Iskelmän tähtitaivas s. 218-220, Helsinki WSOY, 2004
Hakasalo, Ilpo:
Unohtumattomat - Mauno Kuusisto, CD:n esittelylehtinen, Fazer Finnlevy, 1992
Hakasalo, Ilpo:
20 suosikkia - Mauno Kuusisto, CD:n esittelylehtien, Warner Music, 1995
Hakasalo, Ilpo:
Joulun tähtihetkiä - Mauno Kuusisto, CD:n esittelylehtinen, Warner Music, 2001
