s. 0.0.1906 - 0.0.0, Turku

k. 0.0.1985 - 0.0.0, Helsinki

Harry Bergströmin yhtye, 1933 -
Yrjö Saarnion polkkayhtye (yhtyeen johtaja), 1940 - 1960-luku

Usko Kemppi, sävellysten sanoittaja

Paul Ailus, sävellysten sanoittaja
R. R. Ryynänen, sävellysten sanoittaja

Yrjö Saarnio eli Polkka-Saarnio oli tunnettu pelimannityyppisen tanssimusiikin esittäjä ja oman polkkayhteensä johtaja. Hänen sävellyksiään ovat levyttäneet monet tunnetut laulajat.
 
Yrjö Saarnio esiintyi isonveljensä kanssa jo 12-vuotiaana ja aloitti ravintolamuusikkona jo Turussa, jossa häntä opetti viulua soittamaan mm. Kerttu Wanne. Hän kävi kelloseppäkoulun, mutta musiikki vei jo melko varhain voiton ”porvarillisesta” ammatista. 1930-luvun alussa Saarnio muutti Helsinkiin, jossa hän jatkoi soitto-opintojaan Radio-orkesterin viulutaiteilija-kapellimestari Erik Cronvallin johdolla.

Saarnion nimeä kantoi hänen tunnettu, jo sota-aikana vuonna 1940 aloittanut polkkayhtyeensä, jonka vuoksi häntä toisaalta alettiin kutsua Polkka-Saarnioksi. Yhtyeen helposti tunnistettava, ”koreilematon” selkeää melodiaa korostava soittotapa noudatti ruotsalaista spelmanslag-tyyliä, josta aikalaisarvostelija Mauno ”Pyörittäjä” Maunola kirjoitti mm. näin: ”Yrjö Saarnio pysyy uskollisena omaksumalleen pelimannityylille ja siinä onkin hänen nauttimansa kansansuosion salaisuus. Pelimannien soittotavassa on omat niksinsä ja finessinsä, jotka Polkka-Saarnio on omaksunut ihan jetsulleen.” Polkkien ja jenkkojen lisäksi yhtyeen ohjelmistoon kuului ainakin perinteistyylisiä valsseja sekä fokseja ja tangojakin. Yhtye säesti levytyksissä mm. A. Aimoa, Olavi Virtaa ja Georg Malmsténia sekä esiintyi usein radiossa mm. säestämässä Radiotanssiaisia, joista on äänitteinä tallella vain vähän. Yhtyeen suosio alkoi hiipua 1950-luvun lopulla, mutta se pysyi koossa pitkään.

Saarnion tunnetuin sävellys on varmaankin Usko Kempin sanoittama Vesivehmaan jenkka, jonka levytyksistä Veikko Sadon versio vuodelta 1948 on ensimmäinen; jenkka tunnettaneen nykyisin paremmin Teijo Joutselan tai Erkki Junkkarisen tallenteena, mutta näitten kolmen lisäksi monet muutkin ovat levyttäneet kappaleen. Tunnettuja sävellyksiä ovat myös valssit Rantamökissä (sanoittaja Paul Ailus) ja Rantatiellä (san. R. R. Ryynänen) sekä Mäntlahden jenkka (tämänkin sanoitus U. Kempin). Vuonna 1948 Saarnio sai levylle muitakin sävellyksiään/sovituksiaan, jotka saavuttivat hyvän myyntimenestyksen.

Vanhemmilla päivillään Yrjö Saarnio toimi Helsingissä viulunsoiton opettajana. Director musices –arvonimen saanut Saarnio kuoli Helsingissä, mutta hänen siunaustilaisuutensa pidettiin 23. toukokuuta 1985 klo 14.30 alkaen hänen synnyinkaupungissaan Turussa.

Veikko Sato ja Saarnion polkkayhtye 1948: Vesivehmaan jenkka. Säv. & sov. Yrjö Saarnio, san. Usko Kemppi. Rytmi SR 7011.

Georg Malmstén ja Yrjö Saarnion polkkayhtye 1951: Pohjolan kesä, valssi. Säv. Martti Jäppilä, san. K. Kirsi [= Kauko Käyhkö], sov. Yrjö Saarnio. Finlandia P 138.

Seppo Korpela ja Yrjö Saarnion yhtye 1952: Kirkonkylän tanssit, jenkka. Suomalainen kansan­sävelmä (Koiviston polska), san. Tatu Pekkarinen [= Taavetti Pekkarinen], sov. Kaarlo Valkama. Finlandia P 150.

Olavi Virta, Metro-tytöt ja Yrjö Saarnion orkesteri 1952: Aila-pieni, tango. Säv. Yrjö Saarnio, san. Paul Ailus, sov. Kaarlo Valkama. Finlandia P 155.

Kauko Käyhkö ja Yrjö Saarnion polkkayhtye 1956: Viimeinen lautta (For Me and My Gal), foksi. Säv. George W. Meyer, alkup. san. Edgar Leslie — E. Ray Goetz, suom. J. Alfred Tanner, sov. Yrjö Saarnio. Rytmi R 6296.

lkka Rinne [= Martti Miettinen] — Yrjö Saarnion polkkayhtye 1959: Syysunelma (Songe d’automne), valssi. Säv. Archibald Joyce, alkup. san. Charles Wilmott, suom. Martti Jäppilä, sov. Ensio Kosta [= Sten Ducander]. Decca SD 5468.

Anon. 1985. ”Director musices Yrjö Saarnio” (nekrologi). Helsingin Sanomat su 19. toukokuuta 1985, s. 12.

Kukkonen, Einari 2004. Liljankukka. Kustannuskolmio. Saarijärvi. Ss. 75, 131, 164–165, 192–195, 198–204, 207–210, 212–214, 228, 230, 237–238, 258, 293, 297–299, 301–302, 318, 323–324, 328, 330, 334–335, 352, 354, 362, 368, 374-375, 378, 388, 393–394, 399–404, 407, 409–412, 416–417 ja 421–424.

Virtamo, Keijo (toim.) 1987. Otavan iso musiikkitietosanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu. S.