Harry Orvomaa

Harry Orvomaan elämäntyö liittyy erityisesti levy-yhtiö/musiikkikustantamo Scandiaan, jossa hän oli keskeinen vaikuttaja.

Harry Orscholik syntyi varakkaaseen kotiin: hänen isänsä Samuel Alter Orscholik ja äitinsä Rachel (o.s. Fiedler) harjoittivat vaatetusliikettä Helsingissä. Hänen piti itsekin ruveta vaatetusalalle, mutta nuoruuden innokas jazzharrastus johti hänet musiikkialalle ja mm. perustamaan toisen maailmansodanjälkeen maamme ensimmäisiä jazzkerhoja. Jazzkerhotoiminnassa Orvomaa tutustui Paavo Einiöön, jonka perustaman Scandia Musiikki Oy:n toinen osakas hänestä tuli 1954.

Scandia-levymerkin ja yhtiön sivulevymerkkien luonteenomainen piirre 1950- ja 1960-luvulla oli ennakko­luulottomuus ja kansainvälisyys verrattuna esim. jäykempään ja suomalaiskansallisempaan Fazeriin. Pekka Gronow luonnehtii: ”Orvomaa osoittautui pian luovaksi levytuottajaksi. Vaikka hänellä ei ollut musiikkikoulutusta, hän oli taitava ideoimaan levyjä, jotka sitten toteutettiin yhtiön sovittajan ja äänittäjän kanssa.” Ääniteteollisuuden historiaa tutkinut Jari Muikku taas mainitsee, että vaikka Orvomaan lisäksi Paavo Einiöllä ja Jaakko Salolla oli tärkeä osuus Scandian tuotannossa, niin Orvomaa teki viime kädessä päätökset. Meillä varsinaisesti vasta 1960-luvulla yleistynyt LP-formaatti sopi Orvomaalle ja hänen näkemyksiinsä hyvin: Scandia julkaisi mm. kansallisten vähemmistöjemme sekä toisaalta vapaussodan valkoisen armeijan ja toisaalta työväenlauluja.

Orvomaa ohjasi v. 1960 Iskelmäkaruselli pyörii –elokuvan, jossa Scandian laulajat esittivät löyhän juonen sitomina menestyskappaleitaan. Elokuvataiteellisista arvoista iskelmäparaatityyppisiä filmejä ei voi ylistää, mutta ne ovat taltioineet kiinnostavalla tavalla populaarikulttuurin muistoja.

Orvomaa vaikutti useissa musiikkialan järjestöissä ainakin seuraavissa luottamustehtävissä: Teoston johtokunta 1968—1986, Gramexin johtokunta 1970—1985, Musiikkikustantajat ry:n puheenjohtaja 1979—1986 ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen johtokunta 1971—1984.

Harry Orvomaan viimeinen leposija on Helsingin juutalaisella hautausmaalla.

Gronow, Pekka (s. a.). Yllämainittu verkkolähde (Kansallisbiografia).

Muikku, Jari 2001. Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945—1990. Gaudeamus. Tampere. Ss. 81, 111, 118—123, 151, 153, 180, 188, 201, 207, 273, 290, 308, 319—320.

Virkatodistus ja ote väestötietojärjestelmästä 30.7.2008. Helsingin maistraatti.

Kaupparekisteri-ilmoitukset ja muut rekisteriasiakirjat. (Kansallisarkisto.)