Kesällä 1977 ponnahti Suomen levylistojen kärkeen kappale
Jätkän humppa, jonka myötä yksi maamme tanssilavojen legendaarisimpia kokoonpanoja laajensi hetkessä keikka-alueensa koko Suomen kattavaksi. Edellisvuonna levytetty kappale oli yhtyeen hanuristin isän,
Paavo Melanderin sävellys, ja paikallislegenda
Tupa-Uunon sanoitus.
Jätkän humppa on jatkuvasti ollut Suomen soitetuimpia kappaleita; vuonna 2005 Teosto-listan kolmonen radioissa ja lavoilla.
Jätkän humpasta on tehty yli 20 versiota ja sitä on myyty 1,1 miljoonaa kappaletta.
Eki Jantunen ja Mutkattomat Orimattilasta on yli 30 vuotta (1975-) toiminut ja moneen kertaan Suomen kärkiorkesterien joukkoon äänestetty, mm. Kullervo Linna -palkinnolla 1993 palkittu yhtye. ”Mutkatonta menoa” tanssikansalle ja muillekin soittava ryhmä johtohahmoineen on levyttänyt myös 18 albumia.
Mutkattomien johtohahmon Erkki “Eki” Jantusen soittoura alkoi kuitenkin innostuksesta Beatles-musiikkiin; Orimattilassa Pakaantiellä alkoivat vuonna 1964 pikkupojat perustaa bändiä. Muita Ekin suosikkeja olivat englantilaiset laulu- ja soitinyhtyeet Hollies, Herman’s Hermits, Tremeloes, Kinks, Animals ja Procol Harum. Ensimmäinen oma bändi oli
Spellingers, sitten
Face ja
Bad Faces. Myöhemmin nimeksi tuli
The Free, joka sekin pian muutettiin Suosikin hittilistoilla olleesta samannimisestä brittiryhmästä erottuakseen, nyt Freebandiksi.
Suunnilleen sama ryhmä soitti poppia kymmenkunta vuotta (1964-74):
Hannu Tuominen, Arto ja
Ari Näveri, Erkki Jantunen ja
Jorma Haakana. Eri vaiheissa mukana olivat
Martti Lappalainen, Pekka Melander ja
Juha Yrjönen. Freeband osallistui popin SM-kisoihin vuosina 1967-68 ja parhaimmillaan ylsi kakkossijaan Tampereen jäähallissa. Eki Jantunen soitti yhtyeessä kitaraa ja lauloi.
Ohjelmisto oli covereita ja listahittejä, pääpaino stemmalaulussa. Linjasta kuitenkin lipsuttiin jo 70-luvun alussa, kun oli otettava valssia ja humppaakin mukaan; ryhmälle lisättiin solistinimi,
Kari Palm & Freeband, koska lavakeikat lisääntyivät.
Vuonna 1975 muotoutui lähiseudun pikkujuhlissa soittelevan tanssiyhtye Mutkattomien kokoonpano seuraavanlaiseksi: Erkki Jantunen (laulu ja basso), Pekka Melander (hanuri ja koskettimet) ja Hannu Tuominen (rummut). Syy oli varsin käytännöllinen: pop-keikkoja sai hakea "jopa sadan kilometrin" päästä, kun tanssipaikkoja tuohon aikaan oli runsaasti pitkin maakuntia lähistöllä. Ensisinglen menestyksen myötä Mutkattomista tuli nopeasti valtakunnallinen nimi, joka kiersi lähiseutujen lisäksi vuosittain Lapin ja Ruotsin kiertueilla. Kun tanssipaikkoja maassamme vielä 20 vuotta sitten oli n. 2,000, oli niitä 2000-luvun puolivälissä enää runsas sata.
Mutkattomien ajatuksena oli esittää pääasiassa paikallisten tekijöiden Paavo Melanderin (k. 2000) ja Tupa-Uunon (oik. Uuno Tupasela, 1902-1983) kappaleita ja lisäksi joitakin tuttuja vanhoja kappaleita kuten Malmstènia, Linnaa ja Beatlesiä, mutta kuitenkin vain tanssimusiikkia, siisteissä vaatteissa ja kuitenkin veitikka silmäkulmassa. Yhtyeellä oli omintakeinen ohjelmisto ja aplodimäärät vain kasvoivat. Ryhmä päätti levyttää humppansa ja loppu onkin historiaa.
Vuonna 1976 tallentuivat kaksi ensimmäistä kappaletta
Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa Lahdessa. Kahden kappaleen teko maksoi 250 markkaa. Mutkattomat teki ”tangokauppiaskiertueen” kyseisillä kahdella singlekappaleella. Monet isot levy-yhtiöt Helsingissä,
Toivo Kärki mukaan lukien, torjuivat
Jätkän humpan.
Timo Lindström PSO-yhtiössä sen sijaan innostui oitis: “Näähän on kuin nappi silmään humppakoostelevylle, joka on justiin tulossa!”
Humppa on poikaa -kokoelmalevyllä olivat mukana myös mm.
Kauko Käyhkö,
Esko Könönen ja
Henry Theel. Levy myi paljon. Syksyllä 1976 ilmestyi Mutkattomien debyyttisingle, mutta ensimmäinen Mutkattomat-lp
Ilo irti vasta vuoden päästä 1977. Eki ihmetteli pitkäsoiton nimeä, sillä
Jätkän humppa oli jo kesällä 1977 radioissa listojen kärjessä, ennen kaikkea suosio kasvoi
Leo Ahosen juontamassa
Metsäradiossa.
Ensimmäiset viisi Mutkattomat-lp: tä tehtiin PSO-merkille Timo Lindströmin tuottamina ja pitkälti
Jori Sivosen ja
Kaj Westerlundin sovittamina. Finnlevy oli ostanut PSO:n ja samat tuottajat toimivat studioissa edelleen. Pian levy-yhtiö kuitenkin vaihtui Polarvoxiin, jonka kautta Mutkattomat julkaisi albumin
Mutkatonta menoa Alpo Kettusen tuottamana ja
Hillel Tokazierin sekä
Bruno Korpelan sovittamana. Nimimelodia nousi jopa Syksyn Sävelessä sijalle 11.
Mutkattomat oli 1990-luvulla pitkään 5-miehinen: Eki, kultainen hanuristi –voittaja
Jarno Kuusisto, kosketinsoittaja
Ossi Kemppinen, basisti
Jyrki Hautamäki sekä rumpalina
Kari Salminen tai
Toni Jantunen. Mukana oli usein myös puhallinsoittaja
Erkki Lehtimäki, joka oli Oulunkylän Pop- ja Jazzopiston ensimmäisiä opettajia. Lopulta kvartetiksi vakiintui kokoonpano Pekka Melander (hanuri), Erkki Jantunen (laulu ja kitara), Kari Salminen (rummut ja laulu) ja
Jani Varpujärvi (koskettimet ja laulu), sittemmin
Ilmari Myllynen.
Jo alun alkaen kirjoittamisesta kiinnostuneelle Ekille laulujen kirjoittaminen oli kuitenkin pitkään hankalaa. Ensimmäiset levytetyt omat kappaleet olivat
Valon voimaa, Nuorelle äidille ja
Möysän mimmi (san. Tupa-Uuno) vuonna 1980, Kaj Westerlundin sovituksin. Miestä olivat soittokeikkojen ohella työllistäneet PR-ja tiedotustyöt Finnkarelia-yrityksessä jo vuodesta 1969.
Tiedotustoimittaja Jantunen sai kutsun myös radiotyöhön. 1980-luvulla Eki juonsi
Puhelinlangat-toivekonserttia Ylelle ja erilaisia toivekonserttilähetyksiä lavoilta ja iltamia taloilta. Myös MTV kiinnostui ja Eki alkoi juontaa
Toivotaan toivotaan –ohjelmaa, jota kesti yli viisi vuotta. Paikalla oli usein iso studio-orkesteri huippusolisteineen ja katsojia vähintään yksi miljoona. Muita Ekin juontoja olivat Satahäme Soi -juhlien
Kultainen Harmonikka, Hopeinen Harmonikka ja
Valkea ruusu -tv-juonnot. Vuonna 1986 Eki pestattiin tuottaja Heikki Kahilan johdolla TV1:n
Tanssit stadissa -ohjelmaan, jossa hän oli mukana 3 vuotta. Ekin tv-työ kesti kaikkiaan yli 8 vuotta ja 150 ohjelman verran. Vuosina 2001-2002 hän teki Sävelradiolle omaa viikoittaista viihdeohjelmaansa nimellä
Juhlapaikka. Vuonna 2005 tehtiin Ylelle Orimattilan Kehräämöltä
Lavalauantai-ohjelmaa, sarjassa olivat mukana mm. Agents, Yölintu, Katri-Helena ja Jari Sillanpää.
Vuonna 1987
Antero ”Ande” Päiväläinen keksi nostaa Eki Jantusen bändinsä päähenkilöksi. Eki Jantunen & Mutkattomat -asetelmalla työstettiin levy, jonka nimeksi tuli
Ja hevosella pääsee. Toivotaan toivotaan -ohjelman aikoihin vuonna 1989 Finnlevy ehdotti Ekille cd-albumisooloprojektia, joka tuotettiin neljän tuottajan/sovittajan:
Markku Johanssonin, Timo Lindströmin, Kaj Westerlundin ja Jori Sivosen kanssa. Syntyi Ekin ensimmäinen soololevy
Ruusuja sinulta. Tavallaan se oli kuitenkin jo toinen soololevy:
Ylläskaltio-kasetti (1990) oli tehty tilaustyönä pohjoiselle hotellille ja sillä soitti Mutkattomien lisäksi rautalankayhtye
Mustangs.
Rytmimme tää -levyltä (Poptori 1992) löytyy viisi Ekin omaa laulua, nimikkomelodiasta alkaen (Tokazier/Jantunen).
Seuraava soololevy
Riijuureissu (1994) oli eräänlainen studiosoiton taitekohta. Ekin ja Mutkattomien mennessä
Jari Holmin Countryside-studioon, sanoi Holm: ”Perskeles, tuleeks tänne oikein orkesteri?” Jo vuonna 1994 oli harvinaista, että oikea orkesteri tulee studioon soittamaan - oli totuttu jo raitakohtaiseen työskentelyyn.
Riijuureissu-levyn nimikappale ja singlevalinta
Kesä kaunein oli
Timo Kahilaisen (Kummeli-ryhmä) laulu.
Nauravat suut -levyllä (1999) olivat jo kaikki kappaleet Ekin omia.
50-vuotias Eki Jantunen julkaisi yhtyeineen vuonna 2001 levyn
Juhlan Paikka. Tästä levystä levy syvensi yhteistyötä
Erik Lindströmin kanssa. Valssi
Elonkorjuun aikaan on Lindströmin tuottama ja tiettävästi
Konsta Jylhän viimeisin kappale, tekstin on tehnyt
Juha Vainio. Rautalankayhtye Mustangs soitti juhlan kunniaksi kappaleella
Jätkän twist, Eki lauloi, ja kyseinen versio
Jätkän humpasta menestyi myös kaupallisilla listoilla.
Levyllä
Jätkän humpasta tunteiden tulvaan (VL-Musiikki 2004) Eki Jantunen teki yhteistyötä
Erkki Frimanin kanssa, joka sovitti ja tuotti osan albumin kappaleista.
Eki Jantunen on tehnyt kaksi teemalevyä:
Suomalainen metsä (2006) sekä
Karjalaisil kesäjuhlil (2005), jolla hän onkin juurillaan, sillä humppamiehen isä on kotoisin rajantakaisesta Karjalasta, Kirvusta.
Suomalainen metsä on
Vihreät niityt -tapahtuman innoittama: festivaaliin otti osaa vuonna 2005 noin 50,000 ihmistä.
Jätkän humpan ensilevytyksestä oli tullut kuluneeksi 30 vuotta.
Mutkattomat on ennen kaikkea lavaorkesteri. Eki Jantusen mielestä tavallista tanssikansaa ei saisi unohtaa. On soitettava yleisön ehdoilla ja laajalla ohjelmistolla, tempoasiat tarkasti huomioiden. Hän iloitsee, että päivätanssit ovat piristyneet, eivätkä ihmiset enää halua odottaa, että tähdet saapuvat lavalle vasta kello 24. Eki ja Mutkattomat tekevät parisen keikkaa viikossa läpi vuoden, mutta kesään painottuen. Yksinään Eki Jantunen esiintyy lisäksi ”mies ja kitara plus taustat” -keikoilla, solisti-ja juontokeikoilla, harjannostajaisissa, pikkujouluissa ja muissa firmojen juhlissa. Varsin usein ollaan rakentamassa juhlia kokonaispakettina - käsikirjoituksesta toteutukseen.
LähteetKaarsalo, Juha 2006:
Mutkaton mies tanssittaa ja juontaa. Eki Jantunen näkee valoa pelimannin tunnelin päässä. Selvis 4/2006.
Latva, Tony & Tuunainen Petri 2004.
Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki. WSOY. Ss. 299.