1970-luvulta lähtien yksi tärkeimpiä ja ahkerimpia käyttöiskelmän säveltäjiä on ollut
Jori Sivonen. Harvalla on ollut sellaista otetta ajan henkeen ja uusiin tuuliin. Toisaalta kertakäyttöisyys on ennalta arvaamaton ja yhteismitaton argumentti; jos laulu käsittelee ihmisen tunteita ja elämää osuvasti ja syvällisesti, on ajattoman ja ajassa vahvasti tuntuvan arvolatauksellinen ero mitätön. Siitä mikä jää elämään vuosikymmeniksi, ei välttämättä voida heti tietää.
Modernien suuntausten ja uusien tyylien absorbointi tekniikassa ja sisällössä on haastavaa ja vaikeatakin. Pitää olla samalla suomalainen. Sivosen iskelmien melodisuus on tarttuvaa ja runsasta, ja hän hallitsee yhtä hyvin tunnelmoivan kuin tanssittavan tyylin.
Musiikkia joka kuulostaa yksinkertaiselta mutta ei sitä ole. Siinä Jori Sivosen kultalevyresepti.
Ilpo Hakasalo kirjoittaa FIMICin nettisivustolla artikkelissaan
Suomi suosii iskelmiään mm. näin:
”Eräät ahkerimmista iskelmäsäveltäjistämme ovat osoittautuneet myös siinä määrin kekseliäiksi, että menestys ei perustu pelkkään tehtailuun. 1970-luvulla aloittanut Veikko Samuli sekä seuraavalla vuosikymmenellä paikkansa lopullisesti ottaneet Kassu Halonen, Kari Litmanen ja Jori Sivonen ovat vakuuttavia esimerkkejä.”Säveltäjä, sovittaja ja multi-instrumentalisti Jori Sivosen kultainen kädenjälki kuuluu kymmenien artistien levyillä:
Lea Lavén,
Marjatta Leppänen,
Taiska, Irina Milan, Antti Huovila, Janne Tulkki, Anne Mattila. Menestys on kohdannut lähes kaikkia Sivosen työstämiä äänitteitä.
Jori Sivosen muistot kotiseudustaan ovat positiivisia. Juankoski oli virikkeellinen ympäristö. Siellä toimi Kymiyhtiön ylläpitämä torvisoittokunta, joka piti kesäkonsertteja joka sunnuntai. Niiltä ajoilta on säveltäjälle jäänyt hyvin lämpimät muistot puhallinorkesterimusiikista. Jori pääsi oppilaaksi orkesteriin ja sai soittaakseen alttotorven - vaikka olisi halunnut venttiilipasuunan. Köyhän työläisperheen vesalla ei ollut valinnanvaraa esim. kitaraan. Myöhemmin eno kuitenkin maksoi 12-vuotiaan pojan Landolan.
Jori alkoi harjoitella ahkerasti
Heikki Laurila ihanteenaan. Seuraavaksi Jori liittyi sokean hanurinsoittajan
Niilo Rajalan orkesteriin. Orkesterikitara soittimenaan hän suoritti ensimmäiset esiintymisensä. Rautalankamusiikkiin 14-vuotias poika innostui toden teolla. Seuraava hankinta oli sähkökitara ja Jori sai pestin maineikkaaseen kuopiolaisorkesteriin MH Quintet. Ryhmä oli suosittu ja se keikkaili paljon. Kuultuaan, että
Kaj Chydenius, juankoskelainen hänkin, oli päässyt Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan, Jori muutti 18-vuotiaana Helsinkiin, missä ystävänsä
Veikko Samulin kanssa ”pyöri stadilla”. Samuli opiskeli Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla ja vei Jorin tämän ensimmäiseen Radion Sinfoniaorkesterin konserttiin. Beethovenin viides sinfonia ja etenkin kontrabassoryhmä tekivät säväyksen. Mieleen tuli käyttämättömänä unohtunut basso juankoskelaisen seuraintalon nurkassa. Sen halvalla hankittuaan hän alkoi ottaa yksityistunteja
Pentti Tiensuulta.
Armeijan jälkeen Jori pääsi Sibelius-Akatemiaan
Oiva Nummelinin oppilaaksi. Jo seuraavan lukukauden alussa hän pääsi soittamaan viransijaisuutta Helsingin kaupunginorkesterissa, kapellimestarina
Okko Kamu, joka oli juuri voittanut kansainvälisen Karajan-kilpailun.
Puhtaasti taloudellisista syistä Jori pestautui myös basistiksi ravintolabändiin. Alkoi kuusivuotiskausi ravintola- ja keikkakokoonpanoissa, mm.
Carolan ja
Tapani Kansan säestäjänä. Kun Finnlines aloitti Länsi-Afrikan ja Kanarian risteilyt vuonna 1967, kokosi Jori yhtyeen. Kaksi kuukautta välillä Helsinki-Travemünde seilattuaan ja soitettuaan ryhmä pääsi mukaan etelämerten kiertueille. Jori soitti laivalla Hammondia. Huhtikuussa 1968 yhtye palasi Pohjolaan. Laivan intendentti kehotti Joria ottamaan yhteyttä tuntemiinsa
Timo Lindströmiin ja Irina Milaniin, joilla oli yhtye nimeltä Tabu. Legendaarinen kosketinsoittaja
Esa Kotilainen oli lähtenyt yhtyeestä ja Jori pääsi hänen tilalleen. Lindström oli tuottajana ja Milan taiteilijana PSO-yhtiössä (Pohjoismainen Sähkö Oy). Jori pyysi itselleen yhden
Kirsti Puhtilan tekstin, koska halusi kokeilla säveltämistä.
Laitumella oli kantaa ottava teksti, joka myös levytettiin
Kaj Westerlundin sovituksena ja
Beritin laulamana 1975.
Laitumella oli Jori Sivosen toinen sävellys. Kolmas oli
Juice Leskisen mustakantisessa vihossa olleeseen tekstiin
Lukkarisen lehmä tehty blues.
Jori ilmaisi halunsa kokeilla taitojaan myös sovittajana ja saikin koko levyllisen sovittamistyötä: PSO:n joululevyllä
Joulun aikaan (1975) esiintyivät mm. Berit,
Cumulus ja Irina Milan. Sovitustöitä alkoi tulla lisää.
Jori turhautui monimutkaista, mm. Frank Zappan innoittamaa progressiivista rockia soittavan yhtyeensä saamaan ymmärtämättömyyteen ja vähäiseen suosioon. Vuoden 1975 Syksyn Sävel -kisan voitti
Erkki Liikanen 200,000 ääntä saaneella
Evakkoreellään, ja Jori Sivosen proge-sävellys ja Irina Milanin laulama
Piru mieheks sai 900 ääntä. Säveltäjä pohti realiteetteja. Kvartaalitalous alkoi jo juurruttaa periaatteitaan suomalaiseen talouselämään ja myös kulttuuriin. Musiikista tuli helposti kertakäyttömusiikkia. Silti musiikki voi kuulostaa yksinkertaiselta vaikkei se sitä ole.
Jori oli kuunnellut ja soittanut paljon
Toivo Kärkeä, jolla oli klassinen sävellystekniikka hallussaan. Esikuvansa mukaisesti hän sävelsi ja sovitti laulun
Sua vasten aina painautuisin, joka 1978
Paula Koivuniemen laulamana ylsi Syksyn Sävel -kilpailussa kolmanneksi. Sivosen maine kasvoi ja sovitustilauksia alkoi tulla myös muilta levy-yhtiöiltä. Jori sovitti albumin (
Villitsee mun, 1977)
Anita Hirvoselle, joka on Jorin mielestä Suomen hienoimpia iskelmätulkitsijoita, sekä mm.
Anneli Pasaselle, Juha Matille, Matti Mäkelälle ja
Jamppa Tuomiselle. Alle tunnissa syntyi sävellys
Ei oo ei tuu, joka Lea Lavénin laulamana ja
Raul Reimanin sanoin voitti Syksyn Sävelen vuonna 1979. Seuraavaksi Jorille alkoi sadella työtarjouksia Finnlevystä, jonne Timo Lindström oli vaihtanut työpaikkansa. Löytyi uusi tähti,
Kake Randelin, jonka levy tehtiin hyvin nopeasti. Jori sovitti ja tuotti debyytin, Suomen ensimmäisen pitkäsoiton, joka oli tehty 50-prosenttisesti koneilla. (Ensimmäinen kokonaan koneilla tehty tausta oli kuitenkin Taiskan laulamalla kappaleella
Ei voittajaa vuonna 1981, Jorin laitteina Rolandin analoginen Jupiter 8 ja Mini-Moog.) Randelinin hitistä
Avaa hakas (san. Raul Reiman) tuli vuoden 1983 eniten myyty iskelmä. Jorille myönnettiin Emma-patsas.
Sanoittaja Raul Reimanista ja Jori Sivosesta tuli parhaat ystävät. Pari saattoi istua tuntikausia yhdessä ja tutkia fraasia. Reiman oli Sivosen mukaan superlahjakas sanoittaja.
1980-luvun puolivälissä Jori tuotti Einin albumit
Aika pakkaus ja Einin
Elämäni mies on tuon ajan tunnetuimpia hittejä. 1981 Frederik osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Jorin iskelmällä
Titanic, joka ei hurmannut raatia, mutta kansan kyllä - ja on muuttunut ikivihreäksi.
Jori oli niin innostunut konemusiikista, että osti sen ajan superkoneen: Fairlight oli ensimmäisiä sämplereitä ja maksoi suunnilleen yksiön hinnan. Laitteella pystyi tekemään kaikki instrumentit. Fairlight osoittautui erinomaiseksi työkoneeksi ja tallenteita kertyi vähitellen, kaksi laatikollista jo pelkkiä äänitehosteita. Oli aika ryhtyä mainos- ja elokuvamusiikin tekoon, ja siihen filmialan miehetkin säveltäjää rohkaisivat. Äänitehostesuunnittelua ja töitä mainosalalta alkoi tulla paljon ja Jori perusti ensimmäisen mainosalan yrityksensä 1984. Vuonna -88 hän perusti uuden yrityksen, Jori Sivonen Oy:n, ja teki vuoteen -94 asti pelkästään mainosmusiikkia, voittaen myös useita sen alan palkintoja.
Sivosen perheen muutettua Helsingistä maalle Lopen Pilpalaan alkoi uusi vaihe. Säveltäjä perusti sinne työhuoneen, missä ensimmäinen työ oli
Pertsa Koivulan levy. Projekti sai alkunsa
Markku Pölösen ohjaamasta mainoksesta. Monista projekteista tuli suuria menestyksiä, mm. kaksi Syksyn Sävel -voittoa peräkkäin:
Antti Huovilan Vaskikellot (san. Vexi Salmi, 2000) ja
Janne Tulkin Yksinäinen pitkä tie (san. Turkka Mali, 2001). Kappaleet ovat jatkuvasti tiheästi soitettuja, eli ne ovat jääneet elämään.
Yhteistyö
Seppo Matintalon ja Bluebird Musicin ostaneen BMG:n kanssa oli hedelmällistä ja antoisaa sekä hyvin tuottoisaa, sillä lauluja syntyi valtavasti. Säveltäjä teki usein viikkoja putkeen 12-tuntisia päiviä ilman viikonloppuvapaita, koska vain nautti työstään niin paljon. Kesällä 2001 radioissa soi kaikkialla
Anne Mattilan Asfalttiviidakko (san. Vexi Salmi).
Sivoset asuivat 9 vuotta Lopella maaseudun rauhassa, josta muuttivat Itä-Helsinkiin. Vartiokylään Jori pystytti jälleen studion, missä on syntynyt mm. Anne Mattilan ja Janne Tulkin levyjä. Sitten hän kuitenkin möi studiolaitteistonsa pois. Kanavauudistukset radioissa ja formaattiradio sekä levy-yhtiönkin kylmemmäksi ja laskelmoivaksi muuttunut asenne kyllästyttivät. Luovaa työtä ei kannata tehdä väkisin. Syksyllä 2004 Jori teki vielä Janne Tulkin levylle
Kaikkeni oot koko albumin menestyneimmän laulun
Esta noche. Siihen levytykset jäivätkin ja Jori Sivonen on palannut vanhan rakkaan harrastuksensa, tietokoneohjelmoinnin pariin.
Lähteet:Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986.
Iskelmän kultainen kirja. Keuruu. Otava. Ss. 512, 525, 528-529.
Hakasalo Ilpo:
Suomi suosii iskelmiään. www.fimic.fi Kaarsalo, Juha 2005:
Joria duurissa ja mollissa. Sävellystyö lähentelee parhaimmillaan hurmostilaa. Selvis 2/2005.
Latva, Tony & Tuunainen Petri 2004.
Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki. WSOY. Ss. 62, 80, 234, 281, 489, 513-514, 517-518, 526-527.