Lukemattomien lähes kolmen viime vuosikymmenen aikana tehtyjen kotimaisten äänitteiden takaa löytyy primus motor
Kari Litmanen. Hänen sävellyksiään löytyy jatkuvasti myös Teoston soitetuimpien listalta, joka muutoin koostuu vanhempien mestarien töistä. Monet hänen iskelmistään ja tanssikappaleistaan kuuluvat pysyvästi tanssiyhtyeiden keikkaohjelmistoon. Sekä musiikkityylien että työtehtävien suhteen Litmasen skaala on kuitenkin laaja. Levytettyjen sävellysten ja sovitusten määrä lähentelee jo 1,000 kappaletta ja muusikkona hän on soittanut yli 4,000 kappaleella. Kari Litmaselle klassinen musiikki ja jazz ovat intohimo, harrastus ja henkireikä.
Litmasen muusikkous alkoi kun isä osti sähköurut noin 10-vuotiaalle pojalleen. Musiikkia poika ei ollut aikaisemmin harrastanut. Suku ei ole musiikkisukua, joten Kari ei ole ”ajautunut alalle”. Sähköurut sattuivat olemaan muodissa 60-luvun loppupuolella ja ne tempasivat mukaansa pojan, joka omien sanojensa mukaan alkoi ”treenata kuin hullu”.
15-vuotiaana Kari lähti kosketinsoittajana orkesterikeikoille tammikuussa 1973. Ensimmäisenä vuonna hän teki peräti 170 keikkaa eri tanssiravintoloissa Imatran seudulla, kello kahdeksasta puoli kahteen kuutena iltana viikossa. Musiikki vei miehenalun kokonaan mukanaan. Poika kävi pianotunneilla Helsingissä
Eeva Sarmannon oppilaana yhtenä päivänä joka viikko, ollen siten pois päivän koulusta. Lisäksi hän harjoitteli 6-8 tuntia päivässä.
Tanssikeikoilta sai peruskosketusta monenlaiseen musiikkiin, vaikka opiskelupuolella ohjelmisto koostui pelkästään klassisesta ja jazzista. Kari soitti urkuja eri tanssikokoonpanoissa aina vuoteen 1980. Imatran Big Bandissa hän soitti pianistina 1974-1980. Yläasteen musiikinopettajana Imatralla hän toimi 1976-1977 ja Imatran musiikkiopiston sähköurkujen tuntiopettajana 1975-1980. Vuosina 1975-1980 Kari toimi pianistina ja kapellimestarina Imatran Teatterissa. Pop- ja jazz-yhtye Sukellusveneen (1977-1981) pianistina ja kosketinsoittajana hän oli mukana voittamassa pop-yhtyeiden Suomen mestaruuskilpailua 1978 ja ryhmä levyttikin Love Recordsille albumin
Vesi- ja lintumusiikkia.
Orkesterin johtaminen on olennainen osa Kari Litmasen taiteilijakuvaa; hän ei ole kuitenkaan käynyt mitään kapellimestarikoulua, vaikka on sinfoniaorkesteriakin johtanut. Hän viihtyy paremmin big bandissa, jossa myös soittaa pianoa. Syntetisaattoreihin säveltäjä innostui jo 1970-luvulla, jolloin laitteet maksoivat huikeita summia. Kari oli niin innostunut niistä, että eräs hänen isänsä elektroniikkavirtuoosituttava rakensi Karille kolmi-oskillaattorisen syntetisaattorin legendaarisen Moogin perusteiden mukaisesti vuonna 1974. Syntetisaattoreita oli tuohon aikaan Helsingissäkin studioissa vain muutama laite. Ensimmäisen polyfonisen syntetisaattorinsa Kari hankki vuonna 1980. Kyseessä oli neliääninen Jupiter-4, jolla hän soitti ensimmäisessä tv-esiintymisessäänkin.
Kari muutti Helsinkiin Imatralta keväällä 1980 liittyäkseen
Tapani Kansan orkesteriin, jossa soitti vuoteen 1982. Sen jälkeen hän oli mukana muiden solistien, mm.
Markku Aron orkestereissa (
Marion Rungin säestäjänä Kari on toiminut vuodesta 1984), mutta studiokeikat alkoivat viedä voiton kiertue-elämästä. Ammattimainen studiomuusikkous ja levytykset sovittajana/säveltäjänä alkoivat vuonna 1981. Oberheim-syntetisaattori tuli hankittua 1981, jolla hän soitti 3-4 vuotta lukuisia levyraitoja jopa kolmen soittokeikan päivävauhdilla studiosta toiseen kulkien. Kyseessä oli jo muoti-ilmiö ja saatuaan vapaat kädet uutta elementtiä käyttäessään säveltäjä siirtyi vähitellen luontevasti myös levytuotantopuolelle. Ollen jazz-mies henkeen ja vereen, hänen ominta aluettaan oli taitava jazz-viritteinen soitto, mutta elektronisilla soittimilla. Iskelmän ”surullisen kuuluisaa” 80-luvun konemusiikkiaikaa hän ei kertomansa mukaan ole ollut toteuttamassa.
Alun perin säveltäminen alkoi luontevasti kuitenkin heti soiton alettua 1970-luvun alkupuolella. Aluksi syntyi pelkkiä instrumentaaleja, mutta jo vuonna 1980 syntyi Lappeenrannan kaupunginteatteriin tilaustyönä musikaali
Armoton Idylli, jossa Kari toimi kosketinsoittajana ja kapellimestarina säveltämänsä teoksen esityksissä vielä 1981. Musikaali oli kulmakivi, jonka jälkeen hän ryhtyi tekemään laulusävellyksiä, mm. iskelmiä.
Suurimpaan osaan levytetyistä kappaleistaan Kari on soittanut pianon lisäksi kaikki syntetisaattoriraidat (viulut, marimbat, kellopelit yms.). Ensimmäinen tv-kapellimestarikeikka tapahtui 1986, jonka jälkeen seurasi yli 10 vuoden ajanjakso tiivistä tv-ohjelmien tekoa niin Ylen kanaville kuin MTV:lle. Melkein koko 1990-luvun ajan tehtiin ohjelmia, joissa soitti kiinteä kokoonpano, TV1:n viihdeorkesteri, jossa Kari soitti koskettimia.
Projektiluontoisuus on säveltäjän mieleen. Kari myy sävellyksiään levy-yhtiöihin ja jos ne miellyttävät levytyspuolesta päättävää tahoa, koko tuotantopuoli lankeaa yleensä hänen harteilleen. Tunnettu sovittaja on luottomies monelle taholle suuren levytysmäärän ja kokonaisnäkemyksensä ansiosta. Hän kokee olevansa
Toivo Kärjen viitoittamalla tiellä.
Seine oli vuoden 1998 Suomen soitetuimmat listalla peräti sijalla 10 ja sen jälkeen pysyvästi lähellä tuota sijoitusta. Toiseksi suosituin Karin sävellys ko. listalla on
Jaksaa vanhakin tanssia.
Sanoittajakumppaneista vakinaisimpia ovat olleet
Vexi Salmi,
Turkka Mali,
Jorma Toiviainen ja
Jiri Nikkinen. Lauluissa sävel syntyy useimmiten ensin; säveltäjä ei edes erityisesti pidä tekstiin säveltämisestä.
Syksyn Sävel on yksi areena, jossa Karin kappaleita on kuultu usein. Syksyn Sävel 1997
Seine diskattiin markkinointivirheen takia. Tarja Lunnaksen esittämästä kappaleesta tuli kuitenkin yksi vuoden suurimpia hittejä. Seuraavana vuonna loppukilpailussa oli kolme Kari Litmasen sävellystä, joista vuoden 1998 ylivoimainen voittaja oli Marita Taavitsaisen esittämä
André. Vuonna 1999 irtosi toinen sija laululla
Muuttolinnut (es. Antti Huovila) ja kolmas sija laululla
Lemmenpölyä (es. Tarja Lunnas), ja vuonna 2000 kolmas sija laululla
Paratiisisaari (es. Tarja Lunnas).
Kevään Sävel -kilpailuissa 1984-85 on finaaleissa kuultu
Satu Pentikäisen laulamia Litmasen sävellyksiä; 4. sija irtosi laululla
Ota tai jätä.
Suurin osa Kari Litmasen hiteistä on syntynyt räätälintyönä tietylle artistille.
André on sävelletty
Marita Taavitsaiselle ja
Seine Tarja Lunnakselle.
Reijo Taipaleelle Litmanen on tehnyt monia varsinkin viime vuosien nopeampaa ja rytmikkäämpää tyyliä. Tekijä kokee myös, että on iso ero motivoitumisen osalta orientoitua työhön, jos säveltää loistavalle ja nimekkäälle artistille sen sijaan että tekee vain varastoon, ”yrittäen vaan saada aikaiseksi jotain ralleja”. Taipaleen levyjä Kari alkoi sovittaa jo 80-luvun puolivälissä hyvin nuorena miehenä, juuri ennen laulajan uusinta ja suurinta läpimurtoa 50-vuotisjuhlakonsertin tiimoilta, konsertin, jossa Kari toimi myös kapellimestarina ja sovittajana.
Yhteistyöura myös monen muun laulajan kanssa on ollut pitkä. Kari Litmanen on säveltänyt monelle tangokuninkaalliselle, mm.
Kirsi Rannolle, Petri Hervannolle, Tiina Räsäselle, Taina Kokkoselle, Tomi Markkolalle ja
Mika Pohjoselle. Janne Tulkin joulukiertueelle 2001 kapellimestari Litmanen sovitti koko ohjelman.
14.2.2002 pidettiin Kari Litmasen 30-vuotistaiteilijajuhlakonsertti Imatralla kaupungin ehdotuksesta. 50-miehisessä orkesterissa soitti mm. Vuoksi Strings jousisto, johon kuului Imatran musiikkikoulun opettajia ja oppilaita, joista osa opiskelee esim. Sibelius-Akatemiassa. Imatra Big Band oli runkona ja Uuden Musiikin Orkesterista (UMO) oli mukana legendaarisia soittajia kuten
Esko Heikkinen ja
Jouni Järvelä. Komppiryhmä koostui Litmasen luottostudiomuusikoista. Marita Taavitsainen, Tarja Lunnas ja Reijo Taipale lauloivat Litmasen iskelmähittejä ja säveltäjä itse soitti pianosolistina. Juhlakonsertissa kuultiin myös jazz-sävellyksiä.
Kari Litmasella on ollut tuottajana ja kapellimestarina oma yhtiö vuodesta 1983. Aikaa vie eniten säveltäminen; hän on tehnyt sävellyksiä ja/tai sovituksia lähes sadan artistin levyille.
Kullervo Linnan Säätiön tunnustuspalkinto Kari Litmaselle myönnettiin 2001.
Lähteet:Kaarsalo, Juha 2002:
30-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä Kari Litmanen: Parhaat sävellykset syntyvät alle 10 minuutissa. Selvis 1/2002Latva, Tony & Tuunainen Petri 2004.
Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki. WSOY. Ss. 227, 238-239, 334, 518, 524, 526, 538.
