BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Birgit Kronström

s. 21.2.1905, Helsinki
k. 23.7.1979, Helsinki

Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiBirgit Ara (ent. Forsell; o.s. Kronström)
Oikea nimiBirgit Ara
Nimihistoria
Forsell, 1938, edellinen avioliitto
Ara, 1944, jälkimmäinen avioliitto
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika21.2.1905, Helsinki
Kuolinaika23.7.1979, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), näyttelijä
Linkit
Birgit Kronströmin kotimaiset elokuvaosat
http://www.elonet.fi/name/he4yfd/
Birgit Kronström oli sota-ajan elokuvien ilopilleri
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=94&t=3&a=4553
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Johnny Forsell, laulaja, poika
Ture Ara, laulaja, 2. aviomies
Tauno Palo, levytyskumppani
Biografia

Birgit Kronström oli ennen kaikkea Svenska Teaternin pitkäaikainen näyttelijä, mutta hän teki muutamia levytyksiäkin. ”Räiskyvän pirteänä” naistyyppinä hän ennakoi 50- ja 60-luvun Brita Koivusta ja Pirkko Mannolaa. Hänen ominta alaansa olivat komediat ja operetit, joissa hän lauloi usein subrettiosia, mutta hänen asteikkonsa ulottui August Strindbergin Uninäytelmään asti.

Kronström näytteli parin vuoden taukoa lukuun ottamatta Helsingin Svenska Teaternissa v. 1932—1963, siis yli kolme vuosikymmentä; hän vieraili Tukholmassakin. Hän opiskeli näyttelijäksi saman ruotsinkielisen teatterin oppilaskoulussa. Hänen läpimurtonsa oli Nästan gifta –komedia. Musiikki täytti hänen perhepiirinsäkin: hänen ensimmäinen aviomiehensä oli laulaja Erik Forsell, jonka kanssa hänellä oli poika Johnny, joka taas oli 60-luvun alkupuolella suosittu iskelmälaulaja, sekä toinen aviomiehensä meikäläisen iskelmän uranuurtaja ”Topi Aaltonen” eli Ture Ara.

Kronström näytteli 1940-luvun alkupuolella elokuvissa Poretta eli Keisarin uudet pisteet (Ilmari Unho 1941), Onnellinen ministeri (T. J. Särkkä 1941), Avioliittoyhtiö (Hannu Leminen 1942) ja Hevoshuijari (Ossi Elstelä 1943). Hänen viimeisiksi kotimaisiksi elokuvikseen jäivät Amor hoi (Leminen 1950) ja Morsiusseppele (Leminen 1954); Ruotsissa hän oli vielä mukana elokuvassa Flickan i frack (Arne Mattsson 1956).

Onnellisesta ministeristä on peräisin hänen tunnetuin ja nykyisin muistetuin esityksensä, George de Godzinskyn säveltämä ja Turo Karton sanoittama Katupoikien laulu. Melko tunnettu edelleenkin on saksalaisperäinen Itke en lemmen tähden; kaikkiaan laulaja-näyttelijältä tallennettiin yhdeksän levypuolta, joista yksi ruotsiksi (Säg det med rumba 1942).

Sanottua

”Liekö Ture Aran suurella kiinnostuksella tuonpuoleisiin asioihin ja sielunvaellukseen ollut yhteyttä siihen, että Birgit Kronström ja Ture Ara kuolivat kumpikin tahollaan samana päivänä?” (von Bagh & Hakasalo 1986, s. 165.)

Valikoitu diskografia
Birgit Kronström ja Columbia-tanssiorkesteri 1942: Itke en lemmen tähden (Nur nicht aus Liebe weinen), foksi. Säv. Theo Mackeben, san. H.F. Beckmann, suom. K. Sara [= Kyllikki Solanterä], sov. W. Borchert. Columbia DY 385.

Birgit Kronström ja Columbia-tanssiorkesteri 1942: Katupoikien laulu, foksi. Säv. & sov. George de Godzinsky, san. Turo Kartto. Columbia DY 387.

Birgit Kronström ja Suomi-Filmin elokuvaorkesteri 1950: Amor hoi, valssi. Säv. & sov. George de Godzinsky, san. Usko Kemppi. Leijona T 502.


Bibliografia ja lähteet

Anon. 1979. ”Kuolleita: Birgit Kronström.” Helsingin Sanomat to 2. elokuuta 1979. S. 12.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss. 164—165.

Rytkönen, Sisko 2008. Ihanat naiset kankaalla. Hämeenlinna: Kustannus Oy Majakka.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy