Onni Laihanen

Onni Laihanen oli maamme ensimmäinen, sittemmin nelinkertainen ”virallinen” harmonikkamestari, Dallapén tunnetuimpia muusikoita sekä säveltäjä, jonka teoksista muistetaan parhaiten haikea Rantakoivun alla –valssi, josta on monia myöhempiäkin laulu- ja harmonikkasoolotaltiointeja.

Laihanen syntyi Karjalassa Muolaan Perkjärvellä. Asepalveluksensa hän suoritti laivastossa ja oli mukana Suomen Joutsenen maailmanympäripurjehduksella 1934—35, joka antoi innoituksen muutamiin hänen merimiesvalsseihinsa. Myöhemmin hän liittyi legendaariseen Dallapé-orkesteriin, jossa hän saattoi soittaa hanurin lisäksi pianoakin. Vaikka hän se ei saavuttanut aivan sellaista mainetta ja suosiota kuin showmiehenä taitavampi Viljo ”Vili” Vesterinen, hän saattoi olla tanssimusiikin esittäjänä taiteellisempaa Vesteristä pidetympikin

Vuonna 1937 Laihanen osallistui yhdessä Paul Norrbackin isän Leander Norrbackin kanssa pohjoismaisiin harmonikkamestaruuskilpailuihin, joissa hän tuli kuudenneksi ja Norrback seitsemänneksi. Hän voitti neljä lähes peräkkäistä harmonikkamestaruuskilpailua v. 1940—1945: v. 1941 kilpailuja ei järjestetty, ja v. 1944 sen voitti Toivo ”Topi” Manninen. Veikko Lavi muisteli 1970-luvun Hanurimestarit-levytyksessään Laihasen ja Mannisen suurta suosiota ja mainetta — sävelenä oli harmonikkasoolona suosittu José Padillan paso doble El Relicario.

Toisen maailmansodan jälkeen Onni Laihanen muutti Yhdysvaltoihin, mutta Sakari Warsellin mukaan hän ei menestynyt siellä kovinkaan hyvin, vaan toimi lähinnä ravintoloissa tanssimuusikkona ja joutui viemään usein soittimensa panttilainaamoon. Laihanen kuoli osin liian ankaran työnteon ja osin alkoholinkäytön takia vain 39-vuotiaana sydänhalvaukseen New Yorkissa.

Onni Laihanen, harmonikka, ja Dallapé-orkesteri: Saksanpolkka / Meripojan polkka. Säv. Onni Laihanen (molemmat kappaleet). Odeon A 228413. 1937.

Georg Malmstén ja Masan harmonikkaorkesteri: Suomen Joutsen, valssi. Onni Laihanen, san. Aimo Mustonen / Matti Reima [= Georg Malmstén] ja Masan harmonikkaorkesteri: Ilosilmälikka, jenkka. Onni Laihanen, san. Tatu Pekkarinen. Odeon A 228451. 1938.

A. Aimo [= Aimo Andersson] ja Masan harmonikkaorkesteri: Rantakoivun alla, valssi. Säv. Onni Laihanen, san. M. Maja [yleensä = Martti Jäppilä]. Odeon A 228493. 1938.

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986. Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss..

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Ss. 111, 322 ja 370.

Korpela, Viljo 1991. Niin se on, poijaat. Viihdetaiteilijat sodissamme 1939—1945. WSOY. Juva.

Kukkonen, Einari 2004: Liljankukka. Suomalaisen levyiskelmän vaiheita 1945—49. Kustannuskolmio. Jyväskylä. Ss. 82, 84, 88, 90, 93, 102, 107—108, 188, 423, 429 ja 431.

Käyhkö, Kauko 1976: Dallapén tarina. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö. Hämeenlinna.

Taskinen, Heimo 1993. ”Hanuristi Onni Laihanen — kuuluisin perkjärveläinen.” Karjala 18.2.1993. S. 8.

Tikka, Marko 1990. ”Onni Laihanen oli virtuoosi vailla vertaa. Muolaan poika näpelöi nelinkertaiseksi mestariksi.” Karjala 5.4.1990. S. 8.

Warsell, Sakari 2004. ”Rantakoivun alta konserttilavoille.” Teoksessa Gronow, Pekka — Lindfors, Jukka — Nyman, Jake (toim.); Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Ss. 205—215.