BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Esko Könönen

s. 17.10.1930, Sortavala
k. 5.10.1983, Lahti

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEsko Kalevi Könönen
Oikea nimiEsko Könönen
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika17.10.1930, Sortavala
Kuolinaika5.10.1983, Lahti
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko (päärooli), orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja, opettaja
Soittimetharmonikka (pääinstrumentti)
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Muut henkilöyhteydet
Maj-Lis Könönen, säveltäjä, sanoittaja, laulusolisti, veljen vaimo
Oili Vainio, laulusolisti
Biografia
Esko Könönen kuuluu hanuristina niihin suomalaisiin taiteilijoihin, jotka eivät saavuttaneet koskaan elinaikanaan sitä arvostusta, minkä he olisivat osaamisensa puolesta ansainneet.

Esko Könönen kuului oppi-isänsä Viljo "Vili" Vesterisen tavoin niihin suomalaisiin mestarihanuristeihin, jotka ovat lähtöisin Karjalasta. Könönen suhtautui instrumenttiinsa heti alun alkaen vakavasti ja kunnianhimoisesti, mutta herkän luonteensa vuoksi hän olisi kaivannut pysyvämpää ja määrätietoisempaa tukea kypsyäkseen huipputason konserttihanuristiksi. Myös ajallisesti hän oli eräänlainen väliinputoaja, sillä hänen kohtalokseen tuli työskennellä juuri siinä vaiheessa, kun ulkomainen rock työntyi Suomeen syrjäyttäen perinteisen tanssimusiikin ja samalla myös harmonikan.

Synnynnäinen lahjakkuus heijastui Esko Könösen soitossa paitsi teknisenä taituruutena myös tulkinnallisena herkkyytenä, mutta samalla se hankaloitti hänen sopeutumistaan tavanomaisessa keikkatyöskentelyssä vaadittavaan säestysmuusikon rooliin. Onkin sanottu, että hän oli suorastaan liian hyvä työskentelemään tavallisena tanssimuusikkona suuren yleisön suosimien iskelmätähtien taustalla.

Esko Könösen taidoista kertoo jo se, että hän oli vasta 17-vuotias voittaessaan vuonna 1947ensimmäisen harmonikansoiton Suomen mestaruutensa. Seuraavana vuonna voittajaksi kruunattiin Paul Norrback ja sen jälkeen Paavo Tiusanen, mutta Könönen ei ollut vielä luopunut kokonaan taistosta vaan uusi aiemman saavutuksensa vuosina 1959 ja -60 Taito Vainion jälkeen ja ennen Kalevi Nyqvistiä.

Esko Könösen yhtyeen laulusolistiksi tuli vuonna 1960 nuori Oili Vainio, mikä lisäsi kokoonpanon vetovoimaa nuoremman yleisön keskuudessa.1960-luvulla Könönen järjesti tanssiaisten yhteydessä myös iskelmälaulukilpailuja, joista löytyi levytystehtäviin esimerkiksi Anneli Sari.

Esko Könönen toimi keikkailun ohessa myös hanurinsoiton opettajana ja konsertoi mm. Saksassa, Neuvostoliitossa sekä Yhdysvalloissa. Vuonna 1965 hän sijoittui viidenneksi harmonikansoiton maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä, mutta harmonikan suosio oli tässä vaiheessa jo alamaissa, mikä seikka vaikutti myös hänen urakehitykseensä. Könönen itse on sanonut olleensa mieltynyt eritoten ranskalaiseen musette-musiikkiin, mille ei löytynyt kuitenkaan hänen aikanaan kylliksi kuuntelijoita Suomessa.

Näin jälkeenpäin on todettava, että Esko Könönen ei saavuttanut eläessään yleisön keskuudessa oikeastaan missään vaiheessa sellaista asemaa ja mainetta, minkä hän olisi ansainnut alallaan taitojensa puolesta.

"Esko Könönen on maailman lahjakkaimpia ja suurimpia harmonikkataiteilijoita", luonnehti hänen soitto-oppilaisiinsa lukeutunut näyttelijä-kansanedustaja Pekka Räty esikuvaansa takavuosina. "Hän saa välitettyä niin ajatuksen kuin tunteenkin sormiensa kautta kuulijalleen." (Lahtihumu.fi 2008)

Sama asia on ilmaistu Iskelmän kultaisessa kirjassa näin: "(Vili) Vesterisellä ei ollut monta oppilasta; heistä eniten hänen tyyliään omaksui 1983 kuollut Esko Könönen, joka Vilin lailla osasi kuulostella suuren yleisön sydämenlyöntejä."
Sanottua
Ollessaan kerran keikkamatkalla Joensuussa Esko Könönen työntyi siellä silloin olleen Lasse Pihlajamaan hotellihuoneeseen kyselläkseen tältä vanhemmalta virkaveljeltään neuvoja soittamiseen. Myöhemmin hän keskusteli Pihlajamaan kanssa myös sähköisestä harmonikasta, jollaisen hän itsekin hankki. (Wikipedia)
Valikoitu diskografia
Esko Könönen orkestereineen: Mestaritangoja 1962 (Philips 600 625R)

Esko Könönen yhtyeineen: Mestarivalsseja 1962 (Philips 600 626R)

Esko Könönen: Esko Könönen 1965 (Columbia MY-LP 102)

Esko Könönen: Harmonikan mestari 1967 (Blue Master BLU-LP 108)

Esko Könönen yhtyeineen: Tanssimusiikkia 1968 (Blue Master BLU-LP 110)

Esko Könönen yhtyeineen: Sininen hetki 1976 (Manhattan MAN 3012)

Esko Könönen yhtyeineen: Kesän muistot 1976 (Blue Master BLU-LP 195)

Esko Könönen: Täysin palkein 1983 (LeBaron Music EKLP 3001)
Bibliografia ja lähteet
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy