BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Olavi Kivikoski

s. 10.6.1925, Haukivuori
k. 22.7.2007, Lahti

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiVilho Olavi Kohvakka
Oikea nimiVilho Olavi Kohvakka
AliaksetVille Kohvakka
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika10.6.1925, Haukivuori
Ensilevytys1968
Kuolinaika22.7.2007, Lahti
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Soittimetkontrabasso
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Lasse Könönen
Biografia
Ankea lapsuus

Vilho Kohvakka syntyi 10. kesäkuuta 1925 Haukivuoren pitäjässä Nykälän kylässä sijaitsevan Lepikon torpan saunassa. Perheessä oli ennestään kymmenen lasta, joten Vilho oli järjestyksessä yhdestoista. Taloudelliseen ahdinkoon joutuneen perheen talous oli tiukalla ja niinpä Vilhokin joutui jo 10-vuotiaana työhön.

”Kun oli 10-vuotias, sain töitä. Olin kesällä naapuritalossa vähän aikaa ajamassa sontaa pellolle. Siitä sain palkkaa markan päivässä ja ruoan, joka oli parasta minulle. Sain edes syödä kunnolla”, muistelee Vilho Kohvakka itse kirjassaan Elämäni tarina.

Keväällä 1941 Vilho sai kutsun talvisotaan. Helmikuussa 1942 sota hänen osaltaan katkesi, kun hän haavoittui vaikeasti oikean jalkansa reiteen. Syvälle reisiluuhun yltänyt vamma ei ottanut parantuakseen ja yhdessä vaiheessa epätoivoiset lääkärit jo ehdottivat jalan amputointia. Vilho oli kuitenkin eri mieltä: hän karkasi sairaalasta ja sai pitää jalkansa, joka lopulta monien vaiheiden jälkeen saatiinkin lopulta paranemaan lähes tyydyttävään kuntoon.

Viihdyttäjäksi

Ollessaan jatkosodan loppuaikana hoidettavana sotasairaalassa Porissa, Kohvakka tutustui siellä niin ikään potilaana olevaan Tapio Rautavaaraan. ”Yhdessä laulettiin kupletteja potilasilloissa ja esiinnyttiin yhdessä ravintolassa, josta saamillamme rahoilla ostettiin voita mustasta pörssistä”, muistelee Kohvakka.

Sotien jälkeen Vilho Kohvakka oli ensin työssä Pieksämäellä matkalaukkutehtaalla, sitten puolitoista vuotta veturinlämmittäjänä. Saatuaan liikenneluvan hän onnistui hankkimaan käytetyn auton ja toimi sitten taksiautoilijana. Tämän homman kautta hän lopulta päätyi viihde-elämän pariin, kun Jorma Ikävalko ja Viljo Vesterinen pyysivät Kohvakkaa kyytimieheksi kiertueelleen.

”Pojilla oli esiintyminen Haukivuoren talolla, mutta heiltä oli särkynyt auto. He muistivat minut vanhana sotakaverina ja pyysivät kyytiä. Sopimus edellytti myös ovimiehenä ja kuuluttajana toimimista. Vilin kanssa synkkasi hyvin ja hän rupesi koulaamaan minua lauluhommiin, toimitti minut Martti Lohikosken oppiinkin Helsinkiin”, muistelee Kohvakka.

Vesterisen kanssa Keikkailu jatkui vielä tämän jälkeenkin. Kolme ja puoli vuotta Kohvakka esiintyi yhdessä Vesterisen, Henry Theelin ja Kalevi Nyqvistin kanssa. Seuraavassa kokoonpanossa olivat Pirkko Jaakkola, Eino Katajavuori ja Raimo Pihlajamaa ja Kohvakka-Kivikoski toimi laulamisen ohella myös basistina. ”Kovaa hommaa”, muistelee Kohvakka keikkavuosiaan. Myöhemmin yrittäjähenkinen Kohvakka perusti tanssilavan Juvalle.

Aprillipilasta tuli totta

Muusikkona tanssilavoja taiteilijanimellä Olavi Kivikoski kiertäneestä Kohvakasta ja hänen tanssilavastaan Juvalla julkaisi Ilta-Sanomat 70-luvun alussa jutun. Lehtijutun yhteydessä mainittiin Kivikosken olevan aivan tv-sarjan Cannonin näköinen. Pian Vilho Kohvakka tultiinkin sitten tuntemaan tanssilavoja kiertävänä ”Suomen Cannonina”.

Seuraavana päivänä, aprillipäivänä, helsinkiläisen ravintola Fennian lehti-ilmoituksessa mainittiin, että Cannon esiintyy ravintolassa. Kyseessä oli aprillipila: ravintolaan oli tuotu maanantai-illaksi televisio, josta ihmiset voisivat katsoa kyseisen tv-sarjan jakson. Ilta-Sanomat pani kuitenkin paremmaksi: se kutsui Kohvakan Helsinkiin ja ravintolankin tietämättä vei ”Mr. Cannonin” ravintolaan.

Kirjassaan Elämäni tarina Kohvakka muistelee tuon aprillipäivän tapahtumia:
”Helsinkiin tultuamme minut vietiin Mossen ateljeehen, jossa minua vähän ehostettiin ja sitten sanottiin, että nyt mennään Fenniaan. Kun menimme ovesta sisään ja heitin päällystakkini portier-tytölle, häneltä oli pudota se takki, kun hän heitti sen naulaan ja juoksi keittiöön ja huusi kovalla äänellä: -Nyt se tuli!

Hovimestari vei meidän pöytään, tilattiin ruoka ja ryypyt ja kaikki ympärillä olivat yllättyneen näköisiä. Ravintolassa istui entinen mestarinyrkkeilijä Yrjö Piitulainen, joka nousi pöydästään ja tuli suoraan minun luo, ojensi kätensä ja lausui: -Good evening, how are you?
-Terve vaan, Ykä, vastasin.
-Sinäkö se oletkin.

Vuonna 1974 Hollywoodissa tapasi toisensa kaksi isoa miestä, suositun tv-sarjan päähenkilö William Conrad ja Vilho Kohvakka. Conrad, joka esitti Frank Cannonia maanantai-iltana Suomen televisiossa esitetyssä sarjassa, ja ”Suomen Cannonina” tunnetuksi tullut Vilho Kohvakka”.

ESS:n kulttuuritoimittaja Kalevi Salomaa, joka oli järjestänyt Kohvakalle matkan Hollywoodiin, lähetti reissun jälkeen aikakauslehti Seuraan jutun. Lehden kansikuvassa olivat molemmat ”Cannonit” ja otsikko: ”Tässä he ovat, Cannonit yhdessä”.

Miesten yhdennäköisyys olikin hämmästyttävä. Saman sarjan miehiä he olivat painoa myöten: William Conrad ilmoitti painokseen tuohon aikaan 265 naulaa, eli runsaat 119 kg, Olavi Kivikosken painoksi vaaka ilmoitti tuolloin lukeman 112 kg.

Laulukilpailuja ja apua huono-osaisille

Toivo Kärjeltä Vilho Kohvakka sai idean: hän ryhtyi 70-luvulla vetämään iskelmälaulukilpailuja ravintoloissa. Tilaisuuksista tuli hyvin suosittuja ja osa niissä esiintyneistä laulajista pääsivät myös levyttämään. Niinpä Kohvakka ehdotti MTV:lle tangolaulukilpailuja, joissa pakollinen kilpailukappale olisi Kotkan ruusu. MTV:n musiikkipuolen johtaja Rauno Lehtinen oli asiasta hyvin kiinnostunut, mutta hänen jäätyään varhaiseläkkeelle, ei viran jatkaja Ari Oinonen ollutkaan samaa mieltä.

”Kuitenkin, kun Auraviihteen johtaja oli myynyt minun ohjelmaani laulukilpailuihin ja näki kuinka hyvin se idea puri, ryhtyi (Oinonen) vetämään ideaani yhdessä Heikki Hietamiehen ja MTV:n kanssa. Sehän oli selvääkin, kun media on näin voimakkaasti mukana, silloin suosio saadaan mahtavaksi”, kertoo Vilho Kohvakka muistelmissaan.

Viimeisinä vuosinaan Kohvakka tuli tunnetuksi huono-osaisten auttamisesta. Yksityishenkilönä hän toimitti rajan taakse Karjalaan, mm. Viipuriin yli 500 käytettyä pyörätuolia, 80 rollaattoria, 30 kuulolaitetta, kainalosauvoja ym. apuvälineitä sekä kenkiä ja vaatteitakin noin 3000 kg.

Myös virolaiset ovat saaneet avustuksia. Esimerkiksi Esko ”Kyllä” Kivikosken tietokilpailukaverina tunnetulle, halvaantuneelle Hardi Tiitukselle Kohvakka vei sähköpyörätuolin.

Kohvakka oli aktiivisesti mukana sotaveteraanitoiminnassa. Viimeksi hän tuotti videoelokuvan Kenttätykistön sinfonia, joka kertoo lahtelaisen kamarineuvoksen, eversti K.O. Knuuttilan tykistöjoukkueen osuudesta kesän 1944 torjuntavoittoon Kannaksella. Elokuvassa ”Nuta” Nuuttilaa esittää Tapani Perttu.
Sanottua
Ei koskaan huonoa yleisöä

”Mutta koskaan en ole katunut ensimmäistä keikkaani. Invaliditeettini (85 %) takia minun oli pakko lähteä alalle. Tämän päivän artistit eivät tiedä mitään niistä vaikeuksista, joissa ennen saimme kamppailla.”

”Keikan jälkeen maksettiin ensin vuokrat ja muut kulut, jos jotain muuta jäi, sillä elettiin ja elätettiin perhe.”

”Jos meillä oli huonoa ohjelmaa, ei yleisöä tullut. Nykyisin nuoret artistit joskus sanovat, että yleisö on huonoa. Minulla ei ole koskaan ollut huonoa yleisöä.”

”Liekö minulla eri Jumala, mutta kun olen yleisön eteen mennyt, niin koskaan minulle ei ole irvailtu.”

”Loistava menestys ei ihmistä kehitä, vaan vaikeudet. Olen tavattoman onnellinen, että olen saanut rikkaan monivaiheisen elämän,” muisteli Vilho Kohvakka elettyä elämäänsä 80-vuotiaana.
Valikoitu diskografia
Single:

Omin käsin onneen (säv. & sov. Lasse Könönen - san. Vexi Salmi) / Pitkin tai poikin (säv. & sov. Lasse Könönen - san. Leevi Leivo) (MY 182, 1969)

Mr. Cannon (säv. Lasse Könönen - san. Saukki - sov. Jani Uhlenius) / Eveliina (säv. Yrjö Makkonen - san. Leevi Leivo - sov. Jani Uhlenius) (LRS 2052, 1974)

No, voihan sultsina (säv, san. & sov. Oiva Vasara) / Syksyn satu (säv. & san. Martti Jäppilä - sov. Lasse Könönen) (REX 5, 1978)

Albumi:

Testamentti pojalleni (REXLP 4, 1987)
Bibliografia ja lähteet
Kohvakka, Vilho Olavi / Olavi Kivikoski: Elämäni tarina (Mixi kirjastus, Tallinna, 2005)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy