BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Topi Sorsakoski

s. 27.10.1952, Ähtäri
k. 13.8.2011, Seinäjoki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiPekka Erkki Juhani Tammilehto
TaitelijanimetTopi Sorsakoski, Topi (lempinimi)
Nimihistoria
Topi Sorsakoski, 1975, Sai taiteilijanimensä soittajatovereiltaan The Boys-yhtyeessä vuoden 1975 vaiheilla kerrottuaan hupaisia tarinoita sepittämästään Topi Sorsakoski-nimisestä keikkamuusikosta.
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika27.10.1952, Ähtäri
Kuolinaika13.8.2011, Seinäjoki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, muusikko
Soittimetlaulu, kitara
Linkit
(Virallinen kotisivu)
http://www.topisorsakoski.net/
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Kalle Kiwes Blues Band, kitaristi 1967-72, 1975-76
Tapio Tammi Lehto ja Soittajat, kitaristi-laulaja 1973-75
Jussi & The Boys, kitaristi 1975-80
Agents, kakkossolisti 1982-84
Agents, laulusolisti 1984-1992, 2007-
Topi Sorsakoski & Kulkukoirat, laulusolisti 1992-2007
Vaikuttajat
Yrjö Tammilehto, isä, muusikko
Antti Tammilehto, veli, muusikko
Jussi Raittinen, kollega ja työnantaja
Esa Pulliainen, kollega ja työnantaja
Seppo Tammilehto, serkku, kollega ja neuvonantaja
Muut henkilöyhteydet
Onnimanni Tammilehto, poika
Biografia
Paremmin taiteilijanimellään Topi Sorsakoski tunnettu Pekka Tammilehto on ristiriitainen hahmo suomalaisella viihdenäyttämöllä, sillä miehen ääni ja ulkoinen olemus ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Mutta siitä huolimatta hän pystyi yhdistämään esityksillään niin varttuneemmat kuin nuoremmatkin kuulijansa yhdeksi yleisöksi.

Pekka Tammilehto kuuluu niihin viihdealan taiteilijoihin, joiden voidaan sanoa syntyneen tälle alalle. Olihan hänen isänsä Yrjö tanssimuusikko ja laulaja, joka levytti 1960- ja -70-luvulla useita kappaleita taiteilijanimellä Tapio Tammilehto. Tästä taas seurasi, että Pekka ja hänen veljensä Antti kiinnostuivat itsekin jo varhaisessa vaiheessa musiikista seuratessaan isänsä yhtyeen harjoituksia.

Eläväinen Pekka aloitti soittoharrastuksensa korvakuulolta hanurilla, kunnes sai 13-vuotiaana isältään kitaran. 1960-luvun puolivälissä hän perusti Antti-veljensä kanssa yhtyeen, joka sai eräiden välivaiheiden jälkeen nimen Kalle Kiwes Blues Band ja joka suoritti läpimurtonsa sijoittumalla rock-yhtyeiden suomenmestaruuskisoissa vuonna 1972 kolmanneksi. Tällöin Tammilehdon veljekset tutustuivat myös useisiin pääkaupunkiseudun nuoriin muusikkoihin kuten heidän urakehityksensä kannalta niin merkittävään Jussi Raittiseen.

Veljekset yhyttivät Raittisen kolmisen vuotta myöhemmin tilanteessa, jolloin viimemainittu etsi uutta kitaristia The Boys-yhtyeeseensä. Hän pyysi Pekka Tammilehtoa ensin vikariantiksi eräälle keikalle ja sittemmin oikein vakituiseksi jäseneksi kokoonpanoon. Tulokas osoittautui paitsi laatuisaksi kitaristiksi ja laulajaksi myös varsinaiseksi vitsiniekaksi ja pilailijaksi. Hänen bravurihahmonsa oli kuvitteellinen keikkamuusikko Topi Sorsakoski, mistä kehkeytyi ajan mittaan hänelle itselleenkin taiteilijanimi.

Ensimmäiset äänitteensä Tammilehto teki kuitenkin vuonna 1976 omalla nimellään The Boys-yhtyeen kokoelmaan Mennään melomaan. Esitykset Vaahto peilaa ja Roope älä ole toope olivat hänen itsensä säveltämiä ja sanoittamia, mutta ne jäivät yleisön keskuudessa vähemmälle huomiolle. Seuraavia äänitteitä saatiinkin sitten odottaa häneltä peräti kahdeksisen vuotta.

Pekka Tammilehdon vakiinnutettua asemansa kokoonpanossa mukaan otettiin keväällä 1977 basistiksi erinäisten koukeroiden jälkeen myös hänen pikkuveljensä Antti, joka oli soitellut siihen saakka muualla. Viihdealan suhdannemuutokset ja Jussi Raittisen aktiivisuus muilla saroilla haittasivat kuitenkin The Boys-muodostelman työskentelyä pitemmän päälle siinä määrin, että yhtye hajosi syksyllä 1980. Sen jälkeen Tammilehto-Sorsakoski lopetti musisoinnin kokonaan pariksi vuodeksi ansaiten elantonsa arkisemmissa hommissa.

Agents-kausi

Jo aiemmin Helsinkiin pysyvästi asettautunut laulaja-kitaristi ei katkaissut silti suhteitaan pääkaupunkiseudun muusikkokuntaan vaan lyöttäytyi yksiin häntä viisi vuotta nuoremman Esa Pulliaisen kanssa. Pulliainen oli hänkin kitaristi ja saavuttanut jo nimeä perustamansa rockhenkisen Agents-yhtyeen johtajana. Joukkueen laulusolistina toimi aluksi työmoraaliltaan ailahtelevainen Rauli "Badding" Somerjoki, mutta Tammilehto joutui tämän tästä korvaamaan häntä.

Niinpä Pulliainen pyysi Pekka Tammilehdon mukaan muodostelmaansa oikein vakituisesti. He tekivät varhaisessa vaiheessa myös yhteisen single-levyn, joka sisälsi Olavi Virran ohjelmistosta lainatut esitykset Itämaista rakkautta ja Tyttö metsässä uudentyyppisinä sovituksina. Kiekko pääsi markkinoille vasta vuonna 1984, eikä saavuttanut silloinkaan mainittavampaa menestystä.

Vastikään kansainvälisen EMI-yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkönä aloittanut Heikki "Pedro" Hietanen ihastui Topi Sorsakosken ja Agentsin esiintymiseen vuonna 1985 siinä määrin, että pyysi heiltä heti jonkinlaista koenauhoitusta. Pulliainen ja Tammilehto tekivät työtä käskettyä, mutta Hietanen päättikin esitellä laulajan ensin itsenäisenä tangojen tulkitsijana. Näin syntyi Tammilehto-Sorsakosken ensimmäinen lp-albumi Hurmio, jonka hieman epäortodoksisista sovituksista vastasi Otto Donner.

Kiekko myi siksi hyvin, että Sorsakoski ja Agents saivat yrittää nyt yhdessä. Syntyi ns. EP-levy, joka sisälsi neljä esitystä ja nousi tammikuun 1986 suosikkitilastossa parhaaksi kotimaiseksi äänitteeksi. Huhtikuussa samana vuonna ilmestyi sitten albumi In Beat, mitä myytiin jo ensimmäisen viikon aikana yli 10 000 kappaletta ja mikä nähtiin kuukautta myöhemmin pitkäsoittolistan kärjessä. Tämä merkitsi, että ilmiö nimeltä Topi Sorsakoski oli lyönyt itsensä läpi oikein kunnolla.

Helsingin Sanomien iskelmäekspertti Pirkko Kotirinta on todennut osuvasti, että "Topi Sorsakoski nosti tangot ja foksit rock-klubikelpoisiksi vuonna 1986." (Artikkelissa "Uusi unelma" teos Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, sivu 334). "Sorsakoski otti paikkansa julkisuudessa miehenä, joka lauloi kuin Olavi Virta mutta näytti enemmän rock-bändin roudarilta kuin tangokuninkaalta."

Kun Agents-yhtyeen jäsenet päättivät pitää välillä lomaa, Tammilehto keikkaili yksinään satunnaisten säestäjien avustamana vain nuottisalkku mukanaan. Voittokulku jatkui kesällä Pulliaisen ja Agentsin kanssa eri festivaaleilla, mutta siinä sivussa Topi Sorsakoski jatkoi suosiostaan huolimatta entistä boheemisuuden värittämää elämäntapaansa, mistä oli muodostunut hänelle suorastaan eräänlainen tavaramerkki.

Albumi In Beat rikkoi toukokuussa 1987 silloisen timanttilevyrajan, ja uusien lavakuninkaitten keikkakalenteri pursui yli äyräittensä. Seuraavana vuonna Tammilehto osallistui presidenttiehdokas Mauno Koiviston vaalikiertueeseen sekä -valvojaisiin, joissa tilaisuuksissa hänen käyttäytymisestään ja kunnostaan sikisi varsin ristiriitaisia tietoja. Hurja vauhti alkoi vaatia jo veronsa, mikä heijastui muun muassa uuden Pop-levyn tekemisessä. Sen valmistuminen viivästyi useammalla kuukaudella.

Itsenäiseksi yrittäjäksi

Pekka Tammilehto itse on kertonut kokeneensa tuossa vaiheessa jonkinlaisen identiteettikriisin, minkä vuoksi hän lepäsi kesän 1988 ja päätti palata syksymmällä vanhalle kotiseudulleen Ähtäriin. Hän hankki tontin muutaman kilometrin päästä kaupungin keskustasta rakennuttaen sinne komean honkapirtin, johon sisältyi oikea äänitysstudio. Lainarahalla rakennetun talon tupaantuliaisia juhlittiin kesäkuussa 1990.

Marraskuussa 1991 julkaistiin Topi Sorsakoskelta uusi levy, jonka otsikkona oli enteellisesti Yksinäisyys. Säestyksestä ei vastannut enää Agents vaan Markku Johanssonin johtama suuri studio-orkesteri, mikä enteili Tammilehdon ja Pulliaisen yhteisen taipaleen olevan lopussa. Yleisönsuosikit tekivät viimeisen yhteisen keikkansa elokuussa 1992, ja pari kuukautta myöhemmin ilmestyi heidän sillä haavaa viimeinen yhteinen albuminsa, nimeltään kohtalonomaisesti In Memoriam.

Muuan merkittävä vaihe suomalaisen musiikkiviihteen historiassa oli näin ollen päättynyt ja Pekka Tammilehto jatkoi nyt uraansa itsenäisenä yrittäjänä. Ennen välirikkoa Agentsin kanssa hän oli ehtinyt taltioida tangotähti Reijo Taipaleen kumppanina yhteisen esityksen Kulkukoirat, minkä varaan rakennettu albumi julkaistiin sopimussyistä kahdella eri levymerkillä. Samanaikaisesti hän oli ajautunut tunnetusti railakkaan elämäntyylinsä vuoksi taloudelliseen ahdinkoon ja oli sen vuoksi menettää jopa uuden kotitalonsa velkojille.

Onnekseen Tammilehdolla oli ystäviä, jotka panivat toimeksi ja saivat talon pelastettua sekä miehen taas tolpilleen. Vuonna 1996 häntä kohtasi uusi takaisku, kun hän sairastui vakavasti myyräkuumeeseen joutuen vetäytymään sen vuoksi estradeiltapitemmäksi aikaa. Palattuaan lavoille syksymmällä Kulkukoirat-yhtyeensä seurassa hänet nimettiin yhdessä Reijo Taipaleen kanssa "vuosikymmenen tanssittajaksi".

Seuraavana vuonna Topi Sorsakoskelta ilmestyi taas uusi soololevy, Juha Tikan tuottama kantrihenkinen Kalliovuorten kuu, mikä otettiin vastaan erinomaisesti niin arvostelijoiden kuin yleisönkin taholla. Mutta heti vuoden 1998 alussa laulaja pääsi taas lehtien otsikoihin ikävämmissä merkeissä, kun hän oli esiintynyt muutamalla keikallaan päihtyneenä.

Tämän jälkeen Tammilehto piti varsin matalaa profiilia, kunnes julkaisi Sorsakosken roolissa itse tuottamansa, kotistudiossaan Ähtärissä äänitetyn albumin Evergreens. Levyllä oli mukana myös hänen vanha Agents-kaverinsa Esa Pulliainen, mutta sen jälkeisellä pitkällä kiertueella laulajaa säesti edelleen hänen oma Kulkukoirat-yhtyeensä.

Vuoden 1999 tapahtumiin Pekka Tammilehdon elämässä kuului niin ikään ajokortin ja oman auton hankkiminen. Ennen vuodenvaihdetta hän joutui vielä sairaalaan munuaiskivien vuoksi ja sen jälkeen sairaslomalle, minkä hän vietti Yhdysvalloissa.

Uusi vuosituhat ja uudet kujeet

Syksyllä 2000 häneltä ilmestyi myös uusi pitkäsoittolevy Muukalainen, mikä sekin oli työstetty Ähtärissä. Hieman myöhemmin Pekka Tammilehto hankki itselleen kakkosasunnon Floridasta, missä hän oli lomaillut parina aikaisempana vuonna vuokralla. Seuraavana vuonna hänellä oli vähemmän tavanomainen juhannuskeikka Brysselissä, yleisönään joukko siellä työskennelleitä EU-virkamiehiä perheineen.

Syksyllä 2002 Tammilehto teki Topi Sorsakosken roolissa konserttikiertueen 50-vuotispäiviensä merkeissä. Samoihin aikoihin hänestä esitettiin televisiossa puolen tunnin dokumenttiohjelma, joka antoi laulajasta varsin ristiriitaisen kuvan. Hänen juhlakauteensa liittyi lisäksi kokoomalevy Surujen kitara - 32 Greatest Hits, mikä sisälsi otsikkonsa mukaisesti edustavan läpileikkauksen hänen siihenastisesta soolourastaan.

Sitten kuluikin kolmisen vuotta, ennen kuin Topi Sorsakoskelta ilmestyi uusi äänite. Se oli hänen itsensä kustantama live-taltiointi Jossakin... Suomessa. Seuraavana Tammilehto oli mukana erikoisessa kokeiluprojektissa, joka kantoi nimeä Miss Treatment ja jonka hedelmänä syntyi julkisuudessa kuta kuinkin huomiotta jäänyt tallenne It’s Psycho-Pop.

Keväällä 2007 Topi Sorsakoski palasi Agentsin solistiksi, jolloin syntyi myös uusi albumi, Suomessa 1960-luvulla suuta suosiota nauttineelle brittiyhtyeelle omistettu Vesa Anttilan tuottama Renegades. Se merkitsi Esa Pulliaisen mukaan paluuta juurille, ja niinpä ympyrä oli tavallaan sulkeutunut. Tapahtumaa heijastaa omalta osaltaan hienosti DVD-levy Reunion - live, joka tuo nähtäväksi ja kuultavaksi tämän historiallisen yhdistelmän 35-live-esitystä.

Jussi Raittinen on todennut Agentsin nettiblogissa, että "Topi Sorsakosken ja Agentsin merkitys ja vaikutus ei rajoitu ainoastaan musiikkityylien yhdistämiseen. Topi ja Agents vei rockmusiikin takaisin tanssilavoille varttuneemmalle väestölle, samalla se veti mukanaan myös nuorta yleisöä."

Loppukaneetiksi sopinee Iltalehdessä vuonna 1992 julkaistu haastattelusiteeraus, jonka mukaan Pekka Tammilehto on summannut uransa ja elämänsä Topi Sorsakosken roolissa tähän tapaan:

"Mä olen tehnyt hirvittävästi virheitä. Mutta mä en haluaisi vaihtaa niitä pois. Mua kaduttaa muutamat asiat ja jotkut mua hävettävät kamalasti, mutta... sama meno tulee jatkumaan." (Reijo Ikävalko: Topi Sorsakoski - kulkukoira, Gummerus 2002).
Sanottua
"Seuraavalla viikolla Itä-Suomessa oli jälleen kuuden päivän rundi, jolla Pekka osoittautui varsinaiseksi ilopilleriksi ja kertoili luultavasti ensi kertaa pitkää stooria eteläpohjalaisesta haitaristi-orkesterinjohtajasta Topi Sorsakoskesta ja basisti Kanki-Kallesta. Pyhtään keikan jälkeen Boys irrotteli juoden Pekan mielimerkkiä, punaista Carilloa." (Jussi Raittinen / Heimo Hatakka: Muistan vielä vuonna 56 - Gummerus 2003)

"Erään kerran keikalla Jussi Raittinen sitten esitteli yleisölle uuden kitaristinsa Topi Sorsakosken, ja legenda oli syntynyt. Kukaan ei enää puhunut Pekka Tammilehdosta vaan Topi Sorsakoskesta." (Reijo Ikävalko: Topi Sorsakoski - kulkukoira (Gummerus 2002)

"Kerran Boysit olivat majoittuneina Mikkelin hotelli Päämajaan. Topi ilmaantui yhtäkkiä hissillä alas hotellin aulaan, käveli keskelle aulaa ja alkoi lorotella siihen. Sitten hän matkusti muina miehinä hissillä takaisin yläkertaan. Kukaan ei taida tänä päivänä tietää, kävelkö kitaristi unissaan vai tekikö hän kaiken piruuttaan."

(Reijo Ikävalko: Topi Sorsakoski - kulkukoira (Gummerus 2002)
Valikoitu diskografia
Pekka Tammilehto: Vaahto peilaa / Roope älä ole toope 1976 (Scandia SLP 625)

The Boys: Mennään melomaan 1976 (Scandia SLP 625)

Topi Sorsakoski & The Agents: Itämaista rakkautta / Tyttö metsässä 1984 (Beta BESS 105)

Topi Sorsakoski: Hurmio 1985 (Parlophone CDP 7-486752)

Topi Sorsakoski & The Agents: Eeva / Salattu suru / Maailma ilman rakkautta / Hopeinen kuu 1985 (Parlophone 016-1384766)

Topi Sorsakoski & The Agents: In Beat 1986 (Parlophone 9C-062-1384911)

Topi Sorsakoski & The Agents: Besame mucho 1987 (Parlophone 9C-062-1385210)

Topi Sorsakoski & The Agents: Pop 1988 (Parlophone 777-7914591)

Topi Sorsakoski & The Agents: Half and Half 1990 (Parlophone 777-7944541)

Topi Sorsakoski: Yksinäisyys 1991 (Parlophone 777-798268)

Reijo Taipale & Topi Sorsakoski: Kulkukoirat 1992 (Bluebird BBCD 1103)

Topi Sorsakoski & The Agents: In Memoriam 1992 (Parlophone 7806092)

Topi Sorsakoski: Iltarusko 1993 (Parlophone 72438-275612)

Topi Sorsakoski: Yksinäisyys, osa 2 1995 (Parlophone 777-798268)

Topi Sorsakoski: Kalliovuorten kuu 1997 (Parlophone 72438-5737022)

Topi Sorsakoski: Evergreens 1999 (AXR AXRCD 1165)

Topi Sorsakoski: Muukalainen 2000 (AXR AXRCD 1190)

Topi Sorsakoski: Muistojen peili 2002 - kokoelma (Parlophone 72435-2000723)

Topi Sorsakoski: Muistojen peili 2. 2002 - kokoelma (Parlophone 72435-3851729)

Topi Sorsakoski: Luotu lähtemään 2002 (Edel Records 143192AXR)

Topi Sorsakoski & The Agents: Surujen kitara - 32 Greatest Hits 2002 - kokoelma (EMI 72435-4221927)

Topi Sorsakoski & Kulkukoirat: Jossakin... Suomessa - live 2005 (Topi Sorsakoski Oy

Miss Treatment: It’s Psycho-Pop 2006 (Jungle Records TCB 3232CD)

Topi Sorsakoski & The Agents: Renegades 2007 (Parlophone 50999-50465521)

DVD:

Topi Sorsakoski & The Agents: Reunion - live 2008 (EMI)
Bibliografia ja lähteet
Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee, miten rock tuli Suomeen (Gummerus, Jyväskylä.)

Ikävalko, Reijo 2002: Topi Sorsakoski - kulkukoira (Gummerus, Jyväskylä.)

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy