Paremmin taiteilijanimellään Topi Sorsakoski tunnettu
Pekka Tammilehto on ristiriitainen hahmo suomalaisella viihdenäyttämöllä, sillä miehen ääni ja ulkoinen olemus ovat kovin ristiriitaisia keskenään. Mutta siitä huolimatta hän pystyi yhdistämään esityksillään niin varttuneemmat kuin nuoremmatkin kuulijansa yhdeksi yleisöksi.
Pekka Tammilehto kuuluu niihin viihdealan taiteilijoihin, joiden voidaan sanoa syntyneen tälle alalle. Olihan hänen isänsä
Yrjö tanssimuusikko ja laulaja, joka levytti 1960- ja -70-luvulla useita kappaleita taiteilijanimellä
Tapio Tammilehto. Tästä taas seurasi, että Pekka ja hänen veljensä
Antti kiinnostuivat itsekin jo varhaisessa vaiheessa musiikista seuratessaan isänsä yhtyeen harjoituksia.
Eläväinen Pekka aloitti soittoharrastuksensa korvakuulolta hanurilla, kunnes sai 13-vuotiaana isältään kitaran. 1960-luvun puolivälissä hän perusti Antti-veljensä kanssa yhtyeen, joka sai eräiden välivaiheiden jälkeen nimen
Kalle Kiwes Blues Band ja joka suoritti läpimurtonsa sijoittumalla rock-yhtyeiden suomenmestaruuskisoissa vuonna 1972 kolmanneksi. Tällöin Tammilehdon veljekset tutustuivat myös useisiin pääkaupunkiseudun nuoriin muusikkoihin kuten heidän urakehityksensä kannalta niin merkittävään
Jussi Raittiseen.
Veljekset yhyttivät Raittisen kolmisen vuotta myöhemmin tilanteessa, jolloin viimemainittu etsi uutta kitaristia
The Boys-yhtyeeseensä. Hän pyysi Pekka Tammilehtoa ensin vikariantiksi eräälle keikalle ja sittemmin oikein vakituiseksi jäseneksi kokoonpanoon. Tulokas osoittautui paitsi laatuisaksi kitaristiksi ja laulajaksi myös varsinaiseksi vitsiniekaksi ja pilailijaksi. Hänen bravurihahmonsa oli kuvitteellinen keikkamuusikko
Topi Sorsakoski, mistä kehkeytyi ajan mittaan hänelle itselleenkin taiteilijanimi.
Ensimmäiset äänitteensä Tammilehto teki kuitenkin vuonna 1976 omalla nimellään The Boys-yhtyeen kokoelmaan
Mennään melomaan. Esitykset
Vaahto peilaa ja
Roope älä ole toope olivat hänen itsensä säveltämiä ja sanoittamia, mutta ne jäivät yleisön keskuudessa vähemmälle huomiolle. Seuraavia äänitteitä saatiinkin sitten odottaa häneltä peräti kahdeksisen vuotta.
Pekka Tammilehdon vakiinnutettua asemansa kokoonpanossa mukaan otettiin keväällä 1977 basistiksi erinäisten koukeroiden jälkeen myös hänen pikkuveljensä Antti, joka oli soitellut siihen saakka muualla. Viihdealan suhdannemuutokset ja Jussi Raittisen aktiivisuus muilla saroilla haittasivat kuitenkin The Boys-muodostelman työskentelyä pitemmän päälle siinä määrin, että yhtye hajosi syksyllä 1980. Sen jälkeen Tammilehto-Sorsakoski lopetti musisoinnin kokonaan pariksi vuodeksi ansaiten elantonsa arkisemmissa hommissa.
Agents-kausiJo aiemmin Helsinkiin pysyvästi asettautunut laulaja-kitaristi ei katkaissut silti suhteitaan pääkaupunkiseudun muusikkokuntaan vaan lyöttäytyi yksiin häntä viisi vuotta nuoremman
Esa Pulliaisen kanssa. Pulliainen oli hänkin kitaristi ja saavuttanut jo nimeä perustamansa rockhenkisen
Agents-yhtyeen johtajana. Joukkueen laulusolistina toimi aluksi työmoraaliltaan ailahtelevainen
Rauli "Badding" Somerjoki, mutta Tammilehto joutui tämän tästä korvaamaan häntä.
Niinpä Pulliainen pyysi Pekka Tammilehdon mukaan muodostelmaansa oikein vakituisesti. He tekivät varhaisessa vaiheessa myös yhteisen single-levyn, joka sisälsi
Olavi Virran ohjelmistosta lainatut esitykset
Itämaista rakkautta ja
Tyttö metsässä uudentyyppisinä sovituksina. Kiekko pääsi markkinoille vasta vuonna 1984, eikä saavuttanut silloinkaan mainittavampaa menestystä.
Vastikään kansainvälisen EMI-yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkönä aloittanut
Heikki "Pedro" Hietanen ihastui Topi Sorsakosken ja Agentsin esiintymiseen vuonna 1985 siinä määrin, että pyysi heiltä heti jonkinlaista koenauhoitusta. Pulliainen ja Tammilehto tekivät työtä käskettyä, mutta Hietanen päättikin esitellä laulajan ensin itsenäisenä tangojen tulkitsijana. Näin syntyi Tammilehto-Sorsakosken ensimmäinen lp-albumi
Hurmio, jonka hieman epäortodoksisista sovituksista vastasi
Otto Donner.
Kiekko myi siksi hyvin, että Sorsakoski ja Agents saivat yrittää nyt yhdessä. Syntyi ns. EP-levy, joka sisälsi neljä esitystä ja nousi tammikuun 1986 suosikkitilastossa parhaaksi kotimaiseksi äänitteeksi. Huhtikuussa samana vuonna ilmestyi sitten albumi
In Beat, mitä myytiin jo ensimmäisen viikon aikana yli 10 000 kappaletta ja mikä nähtiin kuukautta myöhemmin pitkäsoittolistan kärjessä. Tämä merkitsi, että ilmiö nimeltä Topi Sorsakoski oli lyönyt itsensä läpi oikein kunnolla.
Helsingin Sanomien iskelmäekspertti
Pirkko Kotirinta on todennut osuvasti, että
"Topi Sorsakoski nosti tangot ja foksit rock-klubikelpoisiksi vuonna 1986." (Artikkelissa "Uusi unelma" teos Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, sivu 334).
"Sorsakoski otti paikkansa julkisuudessa miehenä, joka lauloi kuin Olavi Virta mutta näytti enemmän rock-bändin roudarilta kuin tangokuninkaalta."Kun Agents-yhtyeen jäsenet päättivät pitää välillä lomaa, Tammilehto keikkaili yksinään satunnaisten säestäjien avustamana vain nuottisalkku mukanaan. Voittokulku jatkui kesällä Pulliaisen ja Agentsin kanssa eri festivaaleilla, mutta siinä sivussa Topi Sorsakoski jatkoi suosiostaan huolimatta entistä boheemisuuden värittämää elämäntapaansa, mistä oli muodostunut hänelle suorastaan eräänlainen tavaramerkki.
Albumi
In Beat rikkoi toukokuussa 1987 silloisen timanttilevyrajan, ja uusien lavakuninkaitten keikkakalenteri pursui yli äyräittensä. Seuraavana vuonna Tammilehto osallistui presidenttiehdokas
Mauno Koiviston vaalikiertueeseen sekä -valvojaisiin, joissa tilaisuuksissa hänen käyttäytymisestään ja kunnostaan sikisi varsin ristiriitaisia tietoja. Hurja vauhti alkoi vaatia jo veronsa, mikä heijastui muun muassa uuden
Pop-levyn tekemisessä. Sen valmistuminen viivästyi useammalla kuukaudella.
Itsenäiseksi yrittäjäksiPekka Tammilehto itse on kertonut kokeneensa tuossa vaiheessa jonkinlaisen identiteettikriisin, minkä vuoksi hän lepäsi kesän 1988 ja päätti palata syksymmällä vanhalle kotiseudulleen Ähtäriin. Hän hankki tontin muutaman kilometrin päästä kaupungin keskustasta rakennuttaen sinne komean honkapirtin, johon sisältyi oikea äänitysstudio. Lainarahalla rakennetun talon tupaantuliaisia juhlittiin kesäkuussa 1990.
Marraskuussa 1991 julkaistiin Topi Sorsakoskelta uusi levy, jonka otsikkona oli enteellisesti
Yksinäisyys. Säestyksestä ei vastannut enää Agents vaan
Markku Johanssonin johtama suuri studio-orkesteri, mikä enteili Tammilehdon ja Pulliaisen yhteisen taipaleen olevan lopussa. Yleisönsuosikit tekivät viimeisen yhteisen keikkansa elokuussa 1992, ja pari kuukautta myöhemmin ilmestyi heidän sillä haavaa viimeinen yhteinen albuminsa, nimeltään kohtalonomaisesti
In Memoriam.
Muuan merkittävä vaihe suomalaisen musiikkiviihteen historiassa oli näin ollen päättynyt ja Pekka Tammilehto jatkoi nyt uraansa itsenäisenä yrittäjänä. Ennen välirikkoa Agentsin kanssa hän oli ehtinyt taltioida tangotähti
Reijo Taipaleen kumppanina yhteisen esityksen
Kulkukoirat, minkä varaan rakennettu albumi julkaistiin sopimussyistä kahdella eri levymerkillä. Samanaikaisesti hän oli ajautunut tunnetusti railakkaan elämäntyylinsä vuoksi taloudelliseen ahdinkoon ja oli sen vuoksi menettää jopa uuden kotitalonsa velkojille.
Onnekseen Tammilehdolla oli ystäviä, jotka panivat toimeksi ja saivat talon pelastettua sekä miehen taas tolpilleen. Vuonna 1996 häntä kohtasi uusi takaisku, kun hän sairastui vakavasti myyräkuumeeseen joutuen vetäytymään sen vuoksi estradeiltapitemmäksi aikaa. Palattuaan lavoille syksymmällä Kulkukoirat-yhtyeensä seurassa hänet nimettiin yhdessä Reijo Taipaleen kanssa "vuosikymmenen tanssittajaksi".
Seuraavana vuonna Topi Sorsakoskelta ilmestyi taas uusi soololevy,
Juha Tikan tuottama kantrihenkinen
Kalliovuorten kuu, mikä otettiin vastaan erinomaisesti niin arvostelijoiden kuin yleisönkin taholla. Mutta heti vuoden 1998 alussa laulaja pääsi taas lehtien otsikoihin ikävämmissä merkeissä, kun hän oli esiintynyt muutamalla keikallaan päihtyneenä.
Tämän jälkeen Tammilehto piti varsin matalaa profiilia, kunnes julkaisi Sorsakosken roolissa itse tuottamansa, kotistudiossaan Ähtärissä äänitetyn albumin
Evergreens. Levyllä oli mukana myös hänen vanha Agents-kaverinsa Esa Pulliainen, mutta sen jälkeisellä pitkällä kiertueella laulajaa säesti edelleen hänen oma Kulkukoirat-yhtyeensä.
Vuoden 1999 tapahtumiin Pekka Tammilehdon elämässä kuului niin ikään ajokortin ja oman auton hankkiminen. Ennen vuodenvaihdetta hän joutui vielä sairaalaan munuaiskivien vuoksi ja sen jälkeen sairaslomalle, minkä hän vietti Yhdysvalloissa.
Uusi vuosituhat ja uudet kujeetSyksyllä 2000 häneltä ilmestyi myös uusi pitkäsoittolevy
Muukalainen, mikä sekin oli työstetty Ähtärissä. Hieman myöhemmin Pekka Tammilehto hankki itselleen kakkosasunnon Floridasta, missä hän oli lomaillut parina aikaisempana vuonna vuokralla. Seuraavana vuonna hänellä oli vähemmän tavanomainen juhannuskeikka Brysselissä, yleisönään joukko siellä työskennelleitä EU-virkamiehiä perheineen.
Syksyllä 2002 Tammilehto teki Topi Sorsakosken roolissa konserttikiertueen 50-vuotispäiviensä merkeissä. Samoihin aikoihin hänestä esitettiin televisiossa puolen tunnin dokumenttiohjelma, joka antoi laulajasta varsin ristiriitaisen kuvan. Hänen juhlakauteensa liittyi lisäksi kokoomalevy
Surujen kitara - 32 Greatest Hits, mikä sisälsi otsikkonsa mukaisesti edustavan läpileikkauksen hänen siihenastisesta soolourastaan.
Sitten kuluikin kolmisen vuotta, ennen kuin Topi Sorsakoskelta ilmestyi uusi äänite. Se oli hänen itsensä kustantama live-taltiointi
Jossakin... Suomessa. Seuraavana Tammilehto oli mukana erikoisessa kokeiluprojektissa, joka kantoi nimeä
Miss Treatment ja jonka hedelmänä syntyi julkisuudessa kuta kuinkin huomiotta jäänyt tallenne
It’s Psycho-Pop.
Keväällä 2007 Topi Sorsakoski palasi Agentsin solistiksi, jolloin syntyi myös uusi albumi, Suomessa 1960-luvulla suuta suosiota nauttineelle brittiyhtyeelle omistettu
Vesa Anttilan tuottama
Renegades. Se merkitsi Esa Pulliaisen mukaan paluuta juurille, ja niinpä ympyrä oli tavallaan sulkeutunut. Tapahtumaa heijastaa omalta osaltaan hienosti DVD-levy
Reunion - live, joka tuo nähtäväksi ja kuultavaksi tämän historiallisen yhdistelmän 35-live-esitystä.
Jussi Raittinen on todennut Agentsin nettiblogissa, että
"Topi Sorsakosken ja Agentsin merkitys ja vaikutus ei rajoitu ainoastaan musiikkityylien yhdistämiseen. Topi ja Agents vei rockmusiikin takaisin tanssilavoille varttuneemmalle väestölle, samalla se veti mukanaan myös nuorta yleisöä."Loppukaneetiksi sopinee Iltalehdessä vuonna 1992 julkaistu haastattelusiteeraus, jonka mukaan Pekka Tammilehto on summannut uransa ja elämänsä Topi Sorsakosken roolissa tähän tapaan:
"Mä olen tehnyt hirvittävästi virheitä. Mutta mä en haluaisi vaihtaa niitä pois. Mua kaduttaa muutamat asiat ja jotkut mua hävettävät kamalasti, mutta... sama meno tulee jatkumaan." (Reijo Ikävalko:
Topi Sorsakoski - kulkukoira, Gummerus 2002).
