BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Kauko Röyhkä

s. 12.2.1959, Valkeakoski

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiJukka-Pekka Välimaa
TaitelijanimetKauko Röyhkä
Nimihistoria
Välde, lempinimi kouluaikoina
Kauko Röyhkä, Keksi taiteilijanimensä laulaja-säveltäjä Kauko Käyhkön mukaan, kun hänen äitinsä oli kertonut aviottoman poikansa isän muistuttaneen ulkomuodoltaan hieman kyseistä taiteilijaa.
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika12.2.1959, Valkeakoski
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, lauluntekijä, kirjailija, kustantaja
Soittimetlaulu, kitara (pääinstrumentti), basso
Linkit
Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Myspace-sivu
http://www.myspace.com/royhkamattila
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Kauko Röyhkä & Narttu, laulaja-kitaristi 1980-90
Kauko Röyhkä Combo, laulaja-kitaristi 1991-
500 kg lihaa, laulaja-kitaristi 1982-
Kokoonpanot
Riku Mattila, kitaristi, jonka kanssa Välimaa on levyttänyt ja joka kuuluu hänen lähimpään ystäväpiiriinsä.
Maritta Kuula, laulaja-lauluntekijä, jonka kanssa Välimaa perusti 500 kg lihaa yhtyeen
Samuli Kerola, eli Pupu Lihavisto, jonka kanssa Välimaa perusti 500 kg lihaa yhtyeen
Biografia
Paremmin taiteilijanimellään Kauko Röyhkä tunnettu Jukka-Pekka Välimaa on kiistelty hahmo suomalaisessa kulttuurielämässä: omaperäinen ja tuottelias lauluntekijä ja kirjailija, jonka todellinen olemus on jäänyt mysteeriksi jopa lähipiirille.

Jukka-Pekka Välimaa itse on kertonut, että hän tähtäsi alkujaan kirjailijaksi, mutta että hänestä tuli nuoruudenharrastuksensa vuoksi myös muusikko. Niinpä hän on saavuttanut nimeä kummallakin saralla: hänellä on tilillään 10 romaania ja 25 levyalbumia. Suuri yleisö ei tunne häntä kuitenkaan omalla nimellään vaan hieman mystisenä mediahahmona Kauko Röyhkänä.

Valkeakoskella syntynyt Välimaa vietti lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Oulussa, missä hän tutustui äänitteiltä mm. Lou Reedin musiikkiin. "Oli käänteentekevää huomata, että rock’n’roll voi olla muutakin kuin mukavaa poppimusaa", hän on todennut (Apulehti n:o 11/2009). Samanlaista hurmosta aiheuttivat myöhemmin hänen mukaansa Bob Dylan ja Neil Young, "joille on vaikea löytää kilpailijaa näistä uudemmista artisteista."

Oulussa Välimaa myös aloitti soittoharrastuksensa kitaristina eri bändeissä, mukanaan koulukaverinsa pianisti-urkuri Samuli Kerola eli Pupu Lihavisto. Yhteydet vanhoihin soittajakavereihin katkesivat hetkellisesti Välimaan siirryttyään opiskelemaan filologiaa Turkuun, mutta keskeytettyään opintonsa hän palasi vanhaan kotikaupunkiinsa perustaakseen siellä kitaristi Riku Mattilan ja rumpali Heikki Tikan kanssa oman yhtyeen. Kokoonpano sai provosoivan nimen Narttu, ja se huolehti säestyksestä Kauko Röyhkän levyillä koko 1980-luvun ajan.

Steppaillen pinnalle

Kirjoittamisesta ja lukemisesta jo alakouluiässä innostunut Välimaa on sanonut, että hänestä olisi tullut pelkkä kirjailija, ellei hän olisi tavannut Mattilaa pääsiäisenä 1980. Tämän yhteensattuman johdosta Välimaan alter ego Kauko Röyhkä astui vielä samana vuonna parrasvaloihin omalaatuisena lauluntekijänä singlen Yhdeltä viimeistään pois go-go / Dora myötä. Koepallo ei herättänyt vielä mainittavampaa huomiota, mutta Mattilan vielä samana vuonna tuottama albumi Steppaillen loi pohjan kaksikon aina 1980-luvun puoliväliin jatkuneelle hedelmälliselle yhteistyölle.

Välimaa-Röyhkän esikois-LP:n samanniminen otsikkokappale nosti hänet jo radionkuuntelijoitten tietoisuuteen kiinnostavana tulokkaana, joka oli kuitenkin tyylillisesti tuon ajan muotivirtauksista poikkeava väliinputoaja. Häntä pidettiin alalla jonkinlaisena kummajaisena, minkä vuoksi arvostelijat suhtautuivat hänen esityksiinsä varsin varauksellisesti. Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Vesa Sirén onkin todennut, että Röyhkän kolme ensimmäistä levyä ovat omaperäistä, mutta epätasaista kuunneltavaa (HS 8.3.2009).

Neljäs albumi, vuonna 1983 ilmestynyt Onnenpäivät oli Sirénin mielestä jo huippu.

Samoihin aikoihin ensimmäisen äänilevynsä kanssa Välimaa sai markkinoille myös ensimmäisen romaaninsa Tien laidalla Waterloo (Weilin & Göös), mitä pidetään yhä yhtenä hänen parhaista aikaansaannoksistaan tällä saralla. Kolme kirjaa myöhemmin ilmestyi sitten jopa Finlandia-palkinnosta kilvoitellut Kaksi aurinkoa (Like), ja hänen viimeisimpiä julkaistuja kirjallisia tuotteitaan ovat vuonna 2007 julkaistut Job (Like) sekä The Velvet Underground & Lou Reed (Like). Välimaan kirjailijanuran alkuun sisältyy myös hänen toimittamansa teos Get on - 101 rocklyriikan parasta (Tammi).

500 kg lihaa

Vielä 1980-luvun alussa omaa linjaansa etsiskellyt Välimaa kokosi laulaja Maritta Kuulan ja Pupu Lihaviston kanssa Oulussa "psykedeeliseen rockiin" erikoistuneen yhtyeen 500 kg lihaa, joka oli oman ilmoituksensa mukaan paneutunut tulkitsemaan vanhojen arvostettujen suomalaislyyrikkojen tuotantoa brutaalisti. Ryhmä esittäytyi laajemmalle kuulijakunnalle vuonna 1982 levyllään Etkös ole ihmisparka, mikä sekin herätti lähinnä hämmennystä. Välillä kymmenisen vuotta hiljaiseloa viettänyt ja sinä aikana melkoisen muodonmuutoksen kokenut joukkue palasi näyttämölle syyskuussa 2004 äänitteellään Sielu, ja sen viimeisin näyttö, albumi Nuori mies on vuodelta 2007.

Välimaa itse nousi lopullisesti pinnalle vuonna 1984 albumillaan Lauralle, jonka otsikkokappaleesta muodostui jo jonkinmoinen pikku hitti. Tosin laulaja ei tunnu arvostavan tätä aikaansannostaan erityisemmin, sillä hän on luonnehtinut sitä "perusluonteensa vastaiseksi, kaupalliseksi vedoksi" (HS 8.3.2009). Seuraava albumi, vuotta myöhemmin ilmestynyt Maa on voimaa sai myös kriitikot puolelleen, joten jää oli siltä osin murrettu.

Saatuaan tarpeeksi vanhasta kotikaupungistaan Välimaa muutti Helsinkiin ja levytti vuonna 1986 Oulua ivailevan laulun Paska kaupunki. Sitä seurasi samoja synkähköjä tunnelmia peilaava Paha maa, mikä löytyy kokoelmasta Mieluummin vanha kuin aikuinen. Tämän jälkeen Kauko Röyhkän äänitetuotanto jatkui yhtä hektisesti albumin vuosivauhtia klassikoilla Pikku enkeli ja Mieluummin vanha kuin aikuinen.

Jumalan lahja

Vuonna 1990 Välimaa julkaisi jopa kaksi uutta laulukokoelmaa. Saman tien hän perusti oman levy-yhtiön ja julkaisi sen tuottamana albuminsa Kaksi koiraa. Kunnianhimoinen tuotantoyritys ajautui kuitenkin pian suuren kansainvälisen EMI-yhtymän Suomen osaston haltuun sulautuen siihen. 1990-luvulla Välimaa uusi yhtyeensä, jolloin mukaan tuli myös Kauko Röyhkän eräiden levyjen tuottajana kunnostautunut sanoittaja-basisti Mats Huldén.

Välimaa herätti taas suurempaa kohua vuonna 1993 Röyhkän hahmossa albumillaan Jumalan lahja, minkä teksteissä oli selviä sidoksia Välimaan ihaileman brittiläisen rockmystikon Aleister Crowley’n edustamaan okkultismiin ja satanismiin. Tosin kyse saattoi olla näin jälkeen päin tarkasteltuna ennen muuta halu herättää huomiota ja hyötyä tempauksen aiheuttamasta julkisuudesta, sillä tämä vaihe jäi Kauko Röyhkän laulu-uralla väliaikaiseksi. Onhan mies ollut tekemisissään kuin kameleontti, joka vaihtaa tämän tästä väriään.

Esiintyminen jännittävänä ja vaikeasti hahmotettavana estraditaiteilijana ei ole ollut aina helppoa, sillä Välimaa oli omien sanojensa mukaan jo vähällä lyödä rukkaset naulaan musiikin suhteen, kun hän yhytti 1900-luvun lopussa jälleen vanhan yhtyetoverinsa kitaristi Riku Mattilan. Juuri Mattila näet innosti Kauko Röyhkän lähtemään jälleen keikoille, ja he esiintyivät vuodesta 2003 ensin duona sekä myöhemmin basisti Samae Koskisen ja rumpali Janne Lastumäen komppaamana kvartettina.

Uusi kultakausi

Välimaan ja Mattilan yhteistyönä ilmestyi helmikuussa 2008 varsin myönteisen vastaanoton saanut albumi Kauko Röyhkä & Riku Mattila, joka huipentaa Helsingin Sanomien Vesa Sirénin mukaan Röyhkän "uuden, hienon kultakauden". Kaksikon seuraavaa yhteistä levytystä sopii odottaa tämänhetkisten suunnitelmien mukaan vuonna 2010.

Maaliskuussa 2007 Välimaa konsertoi Mikkelissä sikäläisen kaupunginorkesterin säestämänä esittäen omaa vanhempaa ohjelmistoaan. Syksymmällä samana vuonna sen pohjalta nauhoitettiin äänite, joka julkaistiin elokuussa 2008 nimellä Zaia hyvän kritiikin saattelemana. Helmikuussa 2009 Röyhkä saattoi lisätä pitkälle meriittilistalleen taas uudenlaisen taltioinnin: porilaisen krautrock-kaksikon Mika Latton ja Jussi Lehtisalon kanssa tehdyn, ennakkoarvioinneissa kehutun albumin Hiekkarantaa.

Ilkka Mattila on todennut artikkelissaan Kauko Röyhkä - irvistävä rock-kirjailija (Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin, Tammi, Helsinki.) totuudenmukaisesti, että kyseisen taiteilijan levytyksiä ja sävellyksiä ei ole juurikaan nähty myyntilistojen kärkisijoilla. "Silti hän on ollut 1980- ja 1990-suomalaisessa rockissa keskeinen hahmo, ja hänen työnsä on inspiroinut lukuisia nuoremman polven musiikintekijöitä."

Helsingin Sanomien Vesa Sirénin mielestä Välimaa-Röyhkän äänitteet vuosilta 1983-1987 ovat klassikkoja ja hänen bändinsä parhaimmillaan. "Sitten Röyhkä käpertyy sisäänpäin, mumisee sanoituksiaan ja sofistuneisuus peittää soittamisen iloa." Mutta: "2000-luku toi uuden, hienon kultakauden, joka huipentuu toistaiseksi Riku Mattilan kanssa tehtyyn levyyn."(HS 8.3.2009).
Sanottua
"Kauko on musiikintekijänä todella tuottelias ja nopea kaveri, joskus ehkä liiankin. Hän ei jaksa jäädä hieromaan yksityiskohtia, vaan porhaltaa jo eteenpäin. Monet suomalaiset pitävät Röyhkää erikoisena hiipparina, mikä on tietysti osittain taitavasti luotua mediakuvaa." (Riku Mattila, Apulehti n:o 11/2009)

"Hän on enemmän muusikko kuin kirjailija, luovimmillaan lyhyissä muodoissa." (Samuli Kerola, Helsingin Sanomat 8.3.2009)
Valikoitu diskografia
Kauko Röyhkä & Narttu: Yhdeltä viimeistään pois go-go / Dora 1980 (EMI)

Kauko Röyhkä & Narttu: Steppaillen 1980 (EMI)

Kauko Röyhkä & Narttu: Uusia tansseja 1981 (EMI)

Kauko Röyhkä & Narttu: Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet 1982 (Kerberos)

500 kg lihaa: Etkös ole ihmisparka 1982 (Mirror)

Kauko Röyhkä & Narttu: Onnenpäivät 1983 (Euros)

Kauko Röyhkä & Narttu: Lauralle 1984 (Euros)

Kauko Röyhkä & Narttu: Maa on voimaa 1985 (Euros)

Kauko Röyhkä & Narttu: Pikku enkeli 1986 (Euros)

Kauko Röyhkä & Narttu: Mieluummin vanha kuin aikuinen 1987 (Euros)

Kauko Röyhkä: Jumalan lahja 1993 (Herodes)

500 kg lihaa: Nuori mies 2007 (Plastic Passion

Kauko Röyhkä ja Mikkelin kaupunginorkesteri: Zaia 2008 (Ranka)

Röyhkä, Latto & Lehtisalo: Hiekkarantaa (Ranka)
Bibliografia ja lähteet
Röyhkän kirjallista tuotantoa:

Kauko Röyhkä 1980: Tien laidalla Waterloo (Weilin & Göös),

Kauko Röyhkä (toim.) 1980: Get on - 101 rocklyriikan parasta (Tammi).

Kauko Röyhkä 1996: Kaksi aurinkoa (Like)

Kauko Röyhkä 2007: The Velvet Underground & Lou Reed (Like)

Kauko Röyhkä 2007: Job (Like)

Lähteet:

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Siren, Vesa: Röyhkä heijastaa valoa (artikkeli, Helsingin Sanomat 8.3.2009)

Wallenius, Sanna: Läpi harmaan kiven (artikkeli Apulehti n:o 11/2009)

Siren, Vesa: Röyhkä heijastaa valoa (artikkeli, Helsingin Sanomat 8.3.2009)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy