Yleisradion tietokanta, jossa mm. RVO:n levyllä julkaisemattomia tallenteita
http://www.fono.fi/

Erik Cronvall

George de Godzinsky, pitkäaikainen kapellimestari
Nils-Eric Fougstedt

Wolde (Nikolai) Jussila, pitkäaikainen konserttimestari

Suomen Yleisradion Radio-orkesteri piti jo ennen talvi- ja jatkosotaa sekä niitten jälkeen työpaikka- ja populaarikonsertteja ainakin Erik Cronvallin, Nils-Eric Fougstedtin ja George de Godzinskyn johdolla. Vuonna 1953 YLE:n musiikkituotanto organisoitiin uudelleen, ja Radio-orkesterin johtaja N.-E. Fougstedt soitti silloin ulkomailla oleskelleelle de Godzinskyllä kehottaen häntä palaamaan heti kotimaahan, koska uuden Radion viihdeorkesterin oli määrä toimia nimen omaan de Godzinskyn varassa, ja de Godzinsky suostui, vaikka palkka oli kotimaassa huonompi. RVO:n aktiivikausi päättyi v. 1966, jolloin erillinen viihdeorkesteriyksikkö lakkautettiin, mutta orkesteri toimi kuitenkin 1980-luvulle asti. 1960-luvulla orkesteri tuli monien katsojien tutuksi televisiosta, jossa se säesti mm. Eurovision laulukilpailujen Suomen-karsintoja sekä de Godzinskyn kokoamia ja sovittamia "sävelkansioita", ainakin Malmstenianaa ja Tannerianaa.

Musiikkitieteilijä Pekka Jalkasen mukaan RVO:n ohjelmistossa olivat etusijalla kotimainen musiikki (aluksi pienimuotoiset klassisten säveltäjien teokset ja 1960-luvulla rytmisempi viihdemusiikki), keskieurooppalainen salonki- ja ajanvietemusiikki sekä kolmantena venäläinen romantiikka.

Kotimaista musiikkia - Jalkasen mukaan lähinnä jälkiromanttista ja uusklassista orkesteriviihdettä sekä elokuvamusiikkia - edustivat aluksi ainakin sellaiset klassilliset ja "puoliklassilliset" säveltäjänimet kuin Oskar Merikanto, Erkki Melartin, Selim Palmgren, Uuno Klami, N.-E. Fougstedt ja Ilmari Hannikainen. Myöhemmin, 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla, esille nousivat jazzin ja iskelmän puolelta tunnetut nimet, kuten Harry Bergström, Erkki Melakoski, Rauno Lehtinen, Veikko Huuskonen, Arthur Fuhrmann, Esa Pethman, Osmo "Ossi" Malinen sekä Ensio Kostan salanimeä käyttänyt Sten Ducander. Ainakin Ossi Malisen orkesterisävellyksiä voi luonnehtia pidennetyiksi ja laajennetuiksi, tarttuviksi iskelmiksi (tämän esittelyn kirjoittaja on tutustunut Malisen nuottijäämistöön).

Keskieurooppalaista musiikkiperintöä edustivat säveltäjäniminä varsinkin Straussit sekä de Godzinskylle mieluinen Robert Stoltz. Wieniläismelodiikka oli musiikkitieteilijä Jalkasen mukaan erityisen läheistä de Godzinskylle yleensäkin. Venäläinen romantiikka oli saman tutkijan mukaan orkesterin johtohahmolle suorastaan verenperintöä: hän oli saanut vaikutteita mm. Nikolai Rimski-Korsakovilta ja P. I. Tšaikovskilta.

Orkesterin johtajina esiintyi toki muitakin merkittäviä kapellimestareita, säveltäjiä ja sovittajia kuin de Godzinsky, mm. Jorma Panula ja em. nimimerkki Ensio Kosta.

Uuden Musiikin Orkesteri eli UMO sai 1970-luvulla alkunsa Radion Viihdeorkesterista. Hienon viihdeorkesterin lakkauttamisen taustalla oli tiettävästi mm. Paavo Berglundin halu vahvistaa Radion Sinfoniaorkesteria.

RVO:n tallenteet ovat luonnollisesti enimmäkseen Yleisradion hallussa eikä niitä ole kovin paljon julkaistu kaupallisesti saatavilla olleilla levyillä. Seuraavat tallenteet ovat kaikki peräisin CD-levystä George de Godzinsky ja Radion viihdeorkesteri, Siboney SIBCD 5B:

RVO-yhtye, solistina ja johtajana George de Godzinsky, piano 1956: Rytmillinen wieniläiscocktail. Sisältää mm. kappaleet Sireenien aikaan, Wien on aina Wien ja Jo kukkivat Praterin lehdot

RVO 1957: Yli Atlantin, marssi. Oskar Merikanto, sov. G. de Godzinsky.

RVO 1959: Suomalainen polkka. Säv. Nils Lerche.

RVO 1961: Romanssi elokuvasta Valkoiset ruusut. Säv. Väinö Haapalainen.

RVO, laulusolistina Matti Lehtinen 1967: On the Road to Mandalay. Säv. Oley Speaks, runo: Rudyard Kipling, sov. G. de Godzinsky.

Jalkanen, Pekka [1994]. CD-levyn George de Godzinskyn sävelkansio, SIBCD 5, esittelyvihon teksti.

George de Godzinskyn kohdalla mainitut lähteet.