Reijo Karvosen soolo- ja bändiurat jäivät lyhyiksi, sillä hän omistautui jo varhain musiikin opettajan uralle ja onkin yksi tärkeistä rytmimusiikin opetuksen kehittäjistä maassamme. Yli 30 vuoden aikana lukuisat sukupolvet ovat olleet hänen oppilaitaan mm. Sibelius-lukiossa, Sibelius-Akatemiassa ja Pop-Jazz Opistossa.Reijo aloitteli rytmimusiikin harrastusta soittamalla salaa veljensä tekemää sähköbassoa. Vähän vanhempana koululaisena, noin 15-vuotiaana, hän alkoi jo käydä tanssikeikoilla basistina sekä esiintyä tiskijukkana levytansseissa.
Kuusamosta Reijo tuli suorittamaan lukion loppuun Helsingin Arkadian yhteislyseoon ja tarkoituksenaan pyrkiä opiskelemaan oikeustieteelliseen. Pääsykokeiden sijaan hän päätyi ensin
Peter Parviaisen ja sitten
Tapani Kansan bändiin. Keikkailun ohessa hän opiskeli Helsingin konservatoriolla kontrabassoa opettajanaan
Oiva Nummelinin, joka rohkaisi Reijoa pyrkimään Sibelius-Akatemiaan, johon hän yllätyksekseen pääsikin heti solistiselle linjalle. Solistiset opinnot vaihtuivat kuitenkin musiikinkasvatuslinjalle, josta hän valmistui 1979. Kurssitovereista syntyi
Ikaros -yhtye vuonna 1977.
–
Anssi Tikanmäki oli kurssikaveri ja
Esa-Markku Juutilainen kurssia ylempää olivat se runko ja kitaristiksi haettiin
Peter Lerche.
Samppa Salmi oli aluksi Ikaroksen rumpali, Upi tuli vähän myöhemmin. Sillä bändillä tehtiin duunia 70-luvun loppu: keikkailtiin, tehtiin levy ja soitettiin aika paljon taustoja muiden levyille. Oltiin studiobändi varsinkin Discophonille ja vietettiin paljon aikaa Soundtrack-studiolla. Oikeastaan sitä kautta Lerchen Petteri jäi studiomuusikoksi.
Tätä ennen Reijo oli ehättänyt jo tehdä EMIlle
Heikki "Häkä" Virtasen tuottaman soololevyn
Tulossa vuonna 1975.
– Se oli sen ajan tyyliin sekametelisoppaa: käännösbiisejä kuten
Doobie Brothersia ja
Stevie Wonderia ja sitten omia hapuilevia biisejä. Kauniisti sanoen monipuolista, mutta voinee sanoa myös linjattomaksi... Silloin meitä oli muitakin outoja lintuja, uusia tyyppejä, jotka eivät oikein sopineet mihinkään lokeroon.
1978 oli Reijo Karvosen hullu vuosi, johon kuului Suomen edustaminen sekä Euroviisuissa että Interviisuissa. Reijolla oli kuitenkin hankittuna kokemusta jo
Aarno Ranisen ja
Monica Aspelundin Lapponian taustakuorolaisena 1977. YLEn samanaikaisesti järjestetyissä avoimissa sävellyskilpailuissa 1978 Reijon sävellykset selvisivät sekä Euroviisukarsintaan että ensimmäistä kertaa järjestettyyn Intervision laulukilpailun karsintaan.
Seija Simola aloitti karsintalähetyksen esittämällä yhdessä Reijon kanssa sanoittamansa balladin
Anna rakkaudelle tilaisuus. Reijo Karvonen ja Ikaros-bändi esiintyivät lavalla kahdesti: euroviisupaikkaa tavoiteltiin
Eero Luparin Lemmenlaululla ja interviisupaikkaa
Ami Aspelundin sanoittamalla Reijon biisillä
Muille maille.
Pariisin viisuissa 1978 Norjan raati pelasti Suomen antamalla 2 pistettä jättäen oman maansa viimeiseksi. Sitten interviisukarsinnassa toiseksi sijoittuneet Reijo Karvonen ja Ikaros vielä yllättäen lähetettiin edustamaan YLEä Puolan Sopotiin. Karsinnan ylivoimaisesti voittanut
Taiska jätettiin kotiin ja on vieläkin hiukan epäselvää "miksi näin", mutta ehkäpä kyse oli siitä, että kisaan ei päästettykään kahta kilpailijaa Suomesta kuten 4 Varsovan liiton maasta ja viestitettiin vielä, että naisesiintyjiä on jo melkein kaikista muista maista.
Syksyn Sävel -kilpailussa 1978 Ikaros herätti huomiota instrumentaalikappaleella
Kiutaköngäs. Kyseinen sävelmä oli myöhemmin osa Anssi Tikanmäen hyvin suosituksi tullutta orkesterisarjaa
Maisemakuvia Suomesta, jonka kantaesitti
Jorma Panulan johtama Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri joulukuussa 1980. Seuraavana vuonna
Maisemakuvia Suomesta levytettiin, komppibändinään Ikaros.
1980 Reijo osallistui vielä kutsuttuna säveltäjänä euroviisukarsintaan ja esitti duona
Pepe Willbergin kanssa melodisen balladin
Jos voimaa on (san. Matti Härkälä).
Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta 1979 Reijo meni myös siviilipalvelukseen, mutta jo sitä ennen hän oli ottanut opettajan pestin Kruununhaan lukiosta. Sivarin suorittamisen jälkeen alkoikin sitten jo ihan musiikin lehtorin täyspäiväinen viranhoito.
– Se oli kuoleva tyttökoulu, joka pelastettiin tekemällä siitä musiikkilukio. Oli kieltämättä aika erikoinen lähtölaukaus, että kun päätös tehtiin, siellä ei ollut edes musiikinopettajaa. Voimakas uusi rehtori [
Marja Laine], joka osasi hyvin verkostoitua silloiseen kouluhallituksen ylitarkastajaan [
Marja Linnankivi] ja Sibelius-Akatemian vararehtoriin [
Ellen Urho] – tämä naistrio pisti asiat järjestykseen.
Sibelius-lukio 100 vuotta -historiikissa Marja Laine puhuu kvartetista: kouluviraston koulusuunnittelija
Paula Sermilä-Kuoppa oli vielä työryhmän neljäs keskeinen henkilö.
Rytmimusiikin koulutusta ei juuri aikaisemmin pääkaupunkiseudulla ollut kuin Oulunkylässä. Reijo Karvonen houkutteli myös liudan bändikavereitaan ja Ogelin väkeä opettajiksi: mm. Esa-Markku Juutilainen, Upi Sorvali, Peter Lerche, Anssi Tikanmäki,
Nono Söderberg ja
Ilkka Rantamäki ovat opettaneet Kruununhaassa.
– Kyllä ilman muuta Ogelista saatiin mallia ja inspiraatiota. Oli hienoa päästä levittämään rytmimusiikin ilosanomaa uudenlaisessa koulumuodossa. Ensin se oli musiikkipainotteinen lukio, musiikkilukion status saatiin Helsinkiin vasta 80-luvun puolella samoin kuin Sibeliuksen perikunnan lupa käyttää Sibelius-lukio nimeä.
Vuonna 1979 Reijo levytti
Tove Janssonin musiikkisadun
Kuka lohduttaisi Nyytiä? (säv.
Peter Lundblad) suomenkielisen version, jonka riimitteli
Kirsi Kunnas.
– Se oli
Mosse Vikstedtin ansiota ja olen siitä hänelle hyvin kiitollinen. Olen esittänyt sitä Esa-Markku Juutilaisen kanssa sadoissa ja sadoissa koulu- ja päiväkotikonserteissa, vieläkin sitä kysytään ja levystäkin tulee rojalteja! Levyversiossa ja Helsingin Juhlaviikkojen kantaesityksessä oli kymmenkunta soittajaa, josta kokoonpano käytännön syistä pienentyi sitten Esa-Markun ja mun duoksi.
Nyytin menestyksen siivittämänä Helsingin Lasten Juhlaviikot tilasi syksyksi 1985 musiikkisadun
Kirpun matka maailman ääriin, jonka Reijo ja Esa-Markku sävelsivät
Jukka Itkosen teksteihin. Muissa rooleissa esiintyivät Sibelius-lukiolaiset
Ona Kamu,
Sami Aarva (nyk. Samuel Ananta),
Riikamaria Paakkunainen ja rumpali
Leevi Leppänen. Sibelius-lukion aikoina Reijo teki myös musiikin oppikirjoja WSOY:lle
Sibelius-lukiosta Reijo Karvonen palasi neljäksi vuodeksi vanhaan opinahjoonsa Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatuksen osastolle sovittamisen väliaikaiseksi lehtoriksi. 1992 Reijo heittäytyi free lanceriksi ja perusti oman studion, levymerkin ja musiikkikoulun Maunulaan. Hän kokosi lauluyhtyeen nimeltä
M.A.R.S., jossa solistina oli
Arto Hollander ja Reijon lisäksi lauloivat
Mikko Jokinen ja
Sanni Orasmaa.
Vähitellen hän alkoi jälleen opettaa myös Pop/Jazz Opistossa. Sen asetuttua uusiin tiloihin Arabiaan, Reijon tehtäväksi muotoutui varsinkin musiikintuotanto ja konserttien järjestäminen. Vuosina 2000–2008 Reijo toimi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian musiikkituotannon lehtorina.
Lähteet:
Petri Kaivanto:
ELVISin uusi toiminnanjohtaja Reijo Karvonen (
SELVIS 03/2008)
Pekka Nissilä:
Musiikkikuvia Suomesta (
FIMICin kotisivu, 2002)
