Muusikko, kapellimestari ja säveltäjä
Paul Johansson tunnettiin parhaiten lempinimellään Nacke. Hänen isänsä oli viulisti
Martin Johansson, joten voinee sanoa että musiikki oli Nackella, itseoppineella pianistilla ja säveltäjällä, verissä.
Otto Donnerin muistokirjoituksen mukaan hänen vahva itsetuntonsa perustui sellaiseen musikaalisuuteen ja musiikin käsityötaidon hallintaan, jotka on suotu vain harvoille.
Silti Nacke oli luonteeltaan vaatimaton, voisi jopa sanoa ujo, eikä hän hakeutunut parrasvaloihin, vaan hänen musiikilliset taitonsa ja erinomainen tyylitajunsa kiinnittivät ihmisten huomion. Hänen skaalansa oli laaja ja tuotanto vaikuttavan monipuolinen: jazzia, iskelmää, teatteri- ja elokuvamusiikkia, levytuotantoa, sovituksia, sävellyksiä, konsertteja jne.
Pääasiallisen elämäntyönsä Nacke Johansson teki äänitysstudioissa, 60-luvun alussa tuottajana ja sovittajana
Jaakko Salon alaisuudessa Scandia Recordsilla, myöhemmin ja läpi 70-luvun eräänä Fazerin ahkerimmista luottotekijöistä. Teoston rekisteriin merkittyjen levysovitusten määrä lie ylittänyt tuhannen. Johanssonin kenties tunnetuin sävellys on Suomen euroviisu
Muistathan vuodelta 1972, jonka hän teki yhdessä Juha Flinckin kanssa. Sen esitti ilmeisesti hänen ideoimansa duo
Kim Floor ja
Päivi Paunu. Skotlannin Edinburghissa järjestetyn kilpailun peräti kuudesta lauluduosta suomalaiset olivat toiseksi parhaita sijoittuen 12.:ksi.
Lukuisat laulajat ja laulajattaret niin teatterimaailmassa kuin populaarimusiikin parissakin ylsivät Nacken varmojen käsien ja tarkkojen korvien ohjaamina levytyskelpoisiin esityksiin. Nacke Johansson työskenteli paljon myös muiden yhtiöiden ja artistien kanssa ja oli eräänä kesänä
Tapani Kansankin kiertueella kapellimestarina. Markku Johansson muistelee, että Fazerilla Jaakko Borgin huoneessa muiden sovittajien nuottipino oli joitakin senttejä, mutta Nacken pino yli metrinen.
Levytysten ohella Svenska Teatern ja YLEn ruotsinkieliset ohjelmat työllistivät Nackea paljon. Radion kantanauhoituksista mm. jazzvalssi “Jazzification” soi aikanaan paljon. Svenskanissa Nacke oli kapellimestarina mm. menestysesityksissä
À la Taube ja
Stadin kundi. Hän sävelsi myös musiikin Matti Kassilan elokuvaan
Aatamin puvussa ... ja vähän Eevankin vuonna 1971.
Säveltäjä-kapellimestari
Markku Johanssonilla oli Nacken kanssa yhteinen isä, mutta 17 vuotta ikäeroa. He tapasivat ensimmäisen kerran, kun Markku oli 4-5 -vuotias, mutta tiiviimpi yhteydenpito alkoi kun Markkua alkoi kiinnostaa säveltäminen ja sovittaminen 13-vuotiaana. Markku alkoi käydä Heinolasta Helsingissä Nackella opissa ja luonnollisesti isoveli oli tärkeä esikuva ja auktoriteetti.
Nacke Johansson toimi myös LUSESin hallituksessa ja ELVIS ry:n johtokunnassa (1965-1973). Hänet kutsuttiin ELVIS ry:n kunniajäseneksi 2004. Hän sai elämäntyöstään myös Georg Malmstén -säätiön palkinnon 1999.
Vetäytyessään sairaseläkkeelle 1987 Nacke jätti lähes tyystin sävellys- ja sovitustyöt, mutta esiintyi edelleen satunnaisesti pianistina muusikkoystäviensä kanssa. Viime vuosinaan hän ei juuri poistunut Ahvenanmaalta. Kun Markku Johansson tapasi Nacken viimeistä kertaa, tämä edelleen muisteli hyvillä mielin tekemisiään ja muusikkokollegoita.
Lähteet: Otto Donner:
Paul "Nacke" Johansson in memoriam (ELVIS ry:n kotisivu)
Jussi Collin:
Pitkän linjan ammattimies palkittiin (SELVIS 1/99)
Markku Johanssonin puhelinhaastattelu (Petri Kaivanto)
