BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Blues Section


Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1967, Helsinki
ensilevytys1967
comeback1996
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Henrik Otto Donner
Jim Pembroke
Frank Robson
Atte Blom, tuottaja ja sanoittaja
Yhtyejäsenet
Eero Koivistoinen, alttosaksofoni
Hasse Walli, kitara
Måns Groundstroem, basso
Ronnie Österberg, rummut
Biografia
Blues Section saavutti vain puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana ainutlaatuisen aseman Suomen rocknäyttämöllä. Se oli maamme ensimmäinen progressiivinen kokoonpano alallaan ja toimi tiennäyttäjänä suomalaiselle omaehtoiselle rockmusiikille.

Blues Section syntyi keväällä 1967, kun Love Recordsissa vaikuttanut Henrik-Otto Donner pyysi basisti Måns "Mosse" Groundstroemia kokoamaan bluesiin suuntautuvan yhtyeen. Mukaan tulivat alkuvuodesta Suomeen kotimaastaan palannut brittilaulaja Jim Pembroke, tämän Pems-muodostelmassa soittanut kitaristi Hannes "Hasse" Walli ja saksofonisti Eero Koivistoinen. Rumpaliksi kaavailtiin Martti "Edward" Vesalaa, joka kuitenkaan tuntunut istuvan kokoonpanoon kunnolla. Niinpä ensimmäisillä keikoilla hänen tilallaan nähtiin Raimo Rautarinne, joka vaihtui pian Wallin tapaan Pembroken edesmenneestä Pemsistä tuttuun Ronnie Österbergiin, koska "Raikka" Rautarinne keskittyi soittamaan Roosters-yhtyeessä.

Ensimmäisen kerran Blues Section nähtiin ja kuultiin estradilla 22.4.1967 Nyländska Nationenin eli Natsan juhlahuoneistossa Helsingissä, ja laajempi yleisö sai tuntuman kokoonpanoon toukokuussa, kun yhtye esiintyi amerikkalaisen The Beach Boys -ryhmän lämmittelybändinä pääkaupungin silloisessa Messu- eli nykyisessä Kisahallissa. Uusi suomalaismuodostelma esittäytyi kesällä 1967 useammassa konsertissa myös riikinruotsalaisille.

Jo varhain kävi ilmi, että Blues Section ei ollut nimestään huolimatta mikään puhdasoppinen bluesin sanansaattaja. Ennemminkin se oli kokeileva progressiivinen rockmuodostelma, jonka live-esiintymisiä leimasivat pitkät improvisoidut soolo-osuudet. Äänilevyillä ryhmän ilme oli toisenlainen, selvästi kaupallisempi.

Mayallin ja Hendrixin henkeen

Sekä yhtyeen nimi että tyyli viittasivat vahvasti sen yhtenä esikuvanaan pitämään brittiläisen John Mayallin Blues Breakers -joukkueeseen. Englannissa läpimurtonsa tehneen amerikkalaiskitaristin Jimi Hendrixin innokkaisiin ihailijoihin kuulunut Walli pyrki tuomaan Blues Sectionin musiikkiin voimakkaita vaikutteita esikuvansa soitannasta, mutta jazzin nimeen vannonut Koivistoinen tasapainotti yhtyeen esityksiä toiseen suuntaan. Tämän vuoksi jouduttiin tyylillisesti tietynlaiseen kompromisointiin, mikä antoi musiikille oman jännittävän sävyn.

"Blues Section oli liian luova, omailmeinen ja moniulotteinen toteuttaakseen suoranaista power trio -ajattelua Hendrixin tai The Creamin tapaan", Esa Kuloniemi ja Pekka Laine toteavat artikkelissaan "Kuusikielinen Suomi" teoksessa Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi 2004).

Ensimmäisen levynsä Blues Section teki toukokuussa 1967. Sen sisältönä olivat Pembroken sävellykset Call Me On Your Telephone ja Only Dreaming. Syksymmällä seurasi jatkoa taltioinneilla Hey, Hey, Hey ja Shivers Of Pleasure, joista ensin mainittu oli jälleen Pembroken ja jälkimmäinen kolmikon Eero Ojanen-Otto Donner-Atte Blom käsialaa.

Kiril "Kirka" Babitzinin kanssa Blues Section ikuisti vuonna 1967 Donnerin sävellyksen Anna suukko vain sekä Eero Ojasen sävelmän Silloin ihminen kaunein on. Samana vuonna syntyi myös yhtyeen esikoisalbumi, jota pidetään lajissaan uraauurtavana. Onhan se ensimmäinen äänitekokoelma, jonka sisältö oli kokonaan yhtyeenjäsenten määräysvallassa ilman ulkopuolisia rajoitteita.

Ensimmäinen albumi nosti huipulle

Asiantuntijoiden erittäin onnistuneeksi luonnehtiman LP:n olivat tuottaneet Blom ja Donner, ja se koostui Donnerin, Pembroken sekä Wallin aikaansaannoksista lisähöysteenään kiinalainen vallankumouslaulu The East Is Red (Itä on punainen). Groundstroem esiintyi levyllä myös urkurina ja nokkahuilistina, ja yhdessä esityksessä häntä tuurasi basistina Pekka Sarmanto. Kokonaisuudessaan levyä voidaan pitää Hasse Wallin läpimurtona suomalaiskitaristien eliittiin.

Viimeisen keikkansa vuonna 1967 Blues Section teki joulukuun puolivälissä jälleen Ruotsissa avustaen brittijoukkue The Move’ia Tukholman Konserttitalossa ja vuoden 1968 esiintymiskauden se avasi 5.1. Oravaisissa. Sen jälkeen yhtyeellä olikin tiedossa töitä aivan tarpeeksi ympäri Suomea.

Blues Section säesti Babitzinia aiemman singlen lisäksi myös tallenteessa, joka tehtiin vuonna 1968 Donnerin elokuvaan Vihreä leski säveltämästä Avaruuslaulusta. Pembroken paikan joukkueen vokalistina perinyt Frank Robson levytti yhtyeen kanssa kaksi omaa hengentuotettaan, Faye ja Sun Of Love, ja rumpali Österberg taiteilijanimellä Ronnie Donnerin sävellykset Kauan kuljen sekä Hei vain. Samaan sarjaan voidaan liittää myös Pertti "Pepe" Willbergin single-äänite Donnerin ja Aulikki Oksasen balladista Kuka kertoisi minulle elokuvasta Punahilkka.

Vuosi 1968 oli Blues Sectionille levytysten suhteen työntäytteistä aikaa, sillä silloin syntyivät edellä mainittujen äänitteiden lisäksi Jim Pembroke’in ikuisteet Semi-circle Solitude ja Cherry Cup-cake Twist sekä Österbergin laulamat tallenteet Ei kauempaa ja Kun yö hyväilee 1968 (Love Records).Yhtye nauhoitti tuolloin myös esityksensä The Straight And Narrow, mikä julkaistiin kuitenkin vasta seuraavana vuonna singlekokoelmassa Some Of Love.

Nousua seurasi lamaannus

Blues Section kuitenkin lamaantui jollakin tavalla ajan mittaan. Uutta materiaalia ei syntynyt siinä määrin kuin olisi tarpeen, eikä joukkue harjoitellut kylliksi. Niinpä esiintymiset hoidettiin enemmän tai vähemmän jamipohjalta, mikä ei tyydyttänyt sen enempää Groundstroemia kuin Pembrokeakaan.

HYY:n juhlia varten vuonna 1968 työstetyllä LP:llä Respectives ’68 Blues Section esittää Koivistoisen sävellyksen Football. Äänite jäikin sillä erää yhtyeen viimeiseksi, sillä Groundstroem oli jättänyt kokoonpanon keväällä ylioppilaskirjoitustensa vuoksi ja hänen tilalleen oli tullut Pekka Sarmanto. Kesällä 1968 myös Eero Koivistoinen erosi muodostelmasta ja koko ryhmittymä hajosi lopullisesti Sarmannon jouduttua syksyllä suorittamaan asevelvollisuuttaan.

Koivistoinen ja Österberg siirtyivät Jussi Raittisen The Boys-yhtyeeseen, Robson matkusti Englantiin ja Walli jatkoi työskentelyä Donnerin Treatment-muodostelmissa. Österberg oli hieman myöhemmin mukana perustamassa Wigwamia, mihin Pembrokekin liittyi. Robson puolestaan palasi kesällä 1969 Groundstroemin kokoamaan Tasavallan Presidenttiin.

Blues Sectionin hieno mutta lyhyt historia sai täten arvoisensa jatkon. Vuonna 1969 siltä ilmestyi vielä postuumisti singleistä kasattu LP Some Of Love, ja vuotta myöhemmin julkaistuun Reunion-albumiin oli yhtyeen tuotannosta otettu mukaan esitykset For Mods Only ja Lucy Jane, joissa Koivistoinen pääsi entistä paremmin esille.

Kahden keikan comeback

Syksyllä 1996 Blues Section palasi näyttämölle 28 vuoden jälkeen hieman uudistuneena. Rumpalina oli nyt Vesa Aaltonen, Koivistoinen soitti tenorisaksofonia ja Robson avusti kosketinsoittajana. Comebackin estradina oli Helsingin legendaarinen Tavastia, missä ryhmä uusi syyskuisen keikkansa lokakuun alussa.

Yhtyeen tuolloinen esiintyminen myös nauhoitettiin ja kolme sen numeroa otettiin mukaan Hasse Wallin viisi vuotta myöhemmin julkaisemalle levylle Todellinen Live. Blues Sectionin vanhat levytyskappaleet End Of A Poem ja Wolf At The Door kuultiin tässä yhteydessä ensi kerran livenä, ja otantaa täydensi kolmen vuosikymmenen takainen bravuurinumero Hey, Hey, Hey.

Lähteet:
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)
Kylänpää, Arto 1994: Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylilevyt 1953-1969 (Suomen äänitearkisto, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki.)
Lehtonen, Esko 1983: Suomalaisen rockin tietosanakirja, osat 1 ja 2 (Soundi, Helsinki.)
Raimo Rautarinteen sähköposti 11.11.2010
Sanottua
"Hannes ’Hasse’ Walli (s. 1948) oli Suomen ensimmäinen kitarakuningas. Hänen hallitsijakautensa ajoittui 1960-luvun loppuun, melko tarkalleen Blues Section -yhtyeen toimikauteen... Hendrixin konsertista Helsingin Kulttuuritalolla 22. toukokuuta 1967 puhutaan vieläkin järkytyksensekaisin äänenpainoin. Walli istui katsomossa. Blues Sectionin seuraavalla Hey hey hey -singlellä Hendrix-vaikutteista kielivätkin paitsi E7+9-sointuun perustuva komppi ja villi sooloilu myös introon lisätyt pommikone- ja puskutraktoriefektit."

(Esa Kuloniemi & Pekka Laine: Kuusikielinen Suomi / Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin; Tammi, Helsinki.)
Valikoitu diskografia
Blues Section & Jim Pembroke: Call Me On Your Telephone / Only Dreaming 1967 (Love Records)
Blues Section & Jim Pembroke: Hey, Hey, Hey / Shivers Of Pleasure 1967 (Love Records)
Blues Section: Blues Section 1967 (LP) (Love Records)
Kirka Babitzin & Blues Section: Anna suukko vain / Silloin ihminen kaunein on 1967 (Love Records)
Kirka Babitzin: Avaruuslaulu 1968 (Love Records)
Blues Section & Frank Robson: Faye / Sun Of Love 1968 (Love Records)
Ronnie (Österberg) & Blues Section: Kauan kuljen / Hei vain 1968 (Love Records)
Pertti Willberg: Kuka kertoisi minulle 1968 (Love Records)
Jim Pembroke & Blues Section: Semi-circle Solitude / Cherry Cup-cake Twist 1968 (Love Records)
Ronnie (Österberg) & Blues Section: Ei kauempaa / Kun yö hyväilee 1968 (Love Records)
Eri esittäjiä: Respectives ’68 1968 (Love Records)
Blues Section: Some Of Love 1969 (singlekokoelma-LP) (Love Records)
Eri esittäjiä: Reunion 1970 (Love Records)
Eri esittäjiä: One More For The Road 1980 (EMI/Love)
Blues Section: Classics - The Ultimate Collection 1990 (2-CD) (Castle)
Blues Section: Blues Section 2 1995 (Love Records)
Hasse Walli: Todellinen Live 2001 (HCD)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy