Pertti "Pepe" Ahlqvist on suomalainen laulaja ja muusikko, joka on saavuttanut bluesin saralla kansainvälisen maineen maailmanluokan taitajana lajissaan.
Pertti "Pepe" Ahlqvist on syntyisin Nastolasta Lahden kupeesta ja aloittanut musisoinnin kitaralla kansakouluaikoina. Brittiläisen
John Mayallin Suomessakin useampaan otteeseen vieraillut
Bluesbreakers sai hänet kiinnostumaan bluesista. Tutustuttuaan äänilevyiltä alan alkuperäisiin mustiin taitajiin hän alkoi soittaa myös huuliharppua ja keikkailla
Pintavika-nimisen lahtelaiskokoonpanon mukana.
Seuraavat bändit olivat
Seppo Sillanpään vetämä
Yolk ja jo laajempaakin suosiota saavuttanut
Charlies, jonka jäsenenä Ahlqvist esiintyi vuonna 1973 myös ensi kerran levyllä taltioinnissa
Karjakko Moisio. Sitten olikin jo vuorossa legendaarinen
Chicago Overcoat, mikä teki viisivuotisen olemassaolonsa aikana pari merkittävää albumia: nimikko-LP:n ja joutsenlaulukseen jääneen
Eyesight To The Blind.
Bluesin harrastusta Suomessa tutkailleen
Esa Kuloniemen mukaan Chicago Overcoat oli 1970-luvulla suorastaan ylivertainen lajissaan (
"Perkele - bluesia Suomesta!", Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin, Tammi 2004). "Ahlqvistin taidot bluesharpistina olivat jo tuolloin täysin kansainvälistä tasoa", hän kehuu. "Bändillä oli myös kyky omaksua Chicago-bluesille ominainen kollektiivinen yhteissointi viimeistä piirtoa myöten. Tässä tehtävässään se onnistui niin hyvin, että ryhmän vuosina 1975-1979 FBS:lle ja Love Recordsille tekemät äänitteet kestävät edelleen kriittisen kuuntelun."
Yhtyeen hajottua 1980-luvun alussa Ahlqvist perusti siinä soittaneiden kitaristi
Jaakko Heinosen ja rumpali
Roope Rossin sekä parin järvenpääläisen asianharrastajan kanssa uuden muodostelman, joka sai nimen
Pity The Fool. Sen elinkaari jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, joten joukon maineikas huuliharpisti muutti Helsinkiin ja pääsi keikkailemaan naisbasisti
Honey B.:n eli
Aija Puurtisen tähdittämän
The T-Bones -muodostelman vahvistuksena. Ensimmäisen oman yhtyeensä Pepe kokosi noihin samoihin aikoihin eli 1983, mutta päätyi ennen pitkää keikkailemaan rumpali
Matti "Boiling" Oilingin Rhythm’n’Blues Bandin kanssa.
1980-luvun jälkipuoliskolla Ahlqvist kokeili onneaan taas uudella kokoonpanolla, joka kantoi nimeä
The Sunset Boulevard ja jossa olivat mukana mm. kitaristi
Risto Asikainen, trumpetisti
Esko Heikkinen sekä rumpali
Miri Miettinen. Se sai aikaan vuonna 1988 vain yhden ainoan albumin, minkä jälkeen kuvioihin ilmestyi jo hieman pitkäikäisempi muodostelma nimeltä
H.A.R.P. Siinä soittivat mm. kitaristi
Jarmo Nikku ja kosketinsoittaja
Timo Pratskin, ja se muistettaneen parhaiten vuonna 1990 ilmestyneestä albumistaan
On The Ground.
Välillä Ahlqvist keikkaili ja levytti myös akustisena duona laulaja-kitaristi
Jari "Jarkka" Rissasen kanssa sekä teki mielenkiintoisen albumin
Hip Shakin’ Oulunkylän Big Bandin vierailevana solistina. H.A.R.P.:in taru näyttikin olevan jo lopussa, kun bluesmestari toi esille vuonna 1998 jälleen uuden yhtyeen. Se aloitti nimellä
Tumbleweed ja sai hieman myöhemmin etuliitteen Rolling. Joukkue ehti tehdä neljä albumia ennen kuin se lopetti toimintansa vuonna 2003.
Heti uuden vuosituhannen alussa Ahlqvist ikuisti
Dave Lindholmin kanssa äänitteen
Stunning Episodes Rytmi-lehden laskuun ja pari vuotta myöhemmin Chicago Overcoat palasi kehiin valmistamalla uuden kokoelman
Nothing Left... But The Blues. Samana vuonna eli 2002 suoritti debyyttinsä myös Ahlqvistin, Dave Lindholmin ja
Heikki Silvennoisen yhteisyritys
SF-Blues taustavoiminaan basisti
Mikko Löytty sekä rumpali
Jani Auvinen. Seurue teki laajahkon kiertueen ja julkaisi lupauksia tulevasta herättäneen nimikko-CD:n.
Lindolmin irtauduttua muodostelmasta Ahlqvist ja Silvennoinen päättivät jatkaa SF-Bluesin toimintaa kaksistaan vierailijoiden avustuksella. Vuonna 2005 SF-Blues ilahdutti ihailijoitaan taltioinnilla Joutomailla, jossa myötävaikuttivat myös laulaja-kitaristi
Mikko Kuustonen sekä pitkään julkisuudesta poissa ollut kitaristilegenda
Jukka Tolonen. Heidän tilalleen tulivat myöhemmin
Eero Raittinen ja
Jukka Gustavson, osallistuen vuonna 2007 levytykseen
Man - Be careful.
Pertti "Pepe" Ahlqvist on jatkanut uraansa paitsi levyttäen myös keikkailen ahkerasti sekä yksinään että erilaisten kokoonpanojen tukemana. Hän on jatkanut esiintymisiä niin akustisena duona Jari "Jarkka" Rissasen kanssa kuin myös kuten Rolling Tumbleweedin ja SF-Bluesin jäsenenä, ja siinä sivussa hän on työskennellyt studiomuusikkona. Onpa Ahlqvist kunnostautunut useissa mainos- ja piirroselokuvissa paitsi ns. dubbaajana myös laulajana.
"Olen jamihenkinen muusikko, joka tekee työtään rakkaudesta bluesista ammennettua rytmimusiikkia kohtaan", Ahlqvist itse selvittää olemustaan.
"Bluesin maailma on mulle niin laaja käsite, että siitä on riittänyt edelleen ammennettavaa." (Pale Saarinen:
Pepe Ahlqvist - bluesista riittää ammennettavaa, Selvis 4/2004.)
Lähteet:Saarinen, Pale 2004:
Pepe Ahlqvist - bluesista riittää ammennettavaa (Selvis 4/2004)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)
