Urallaan moniaita värikkäitä vaiheita ja kokoonpanomuutoksia läpikäynyt
The Islanders nousi laulusolistinsa
Ilkka "Danny" Lipsasen siivellä aikansa suosituimmaksi suomalaiseksi nuorisoyhtyeeksi ja jatkoi sen jälkeen uraansa uuden listakomeetan
Kiril "Kirka" Babitzinin säestäjänä. Oltuaan välillä pitkään poissa kuvioista se on palannut jälleen estradeille uudella miehityksellä.
The Islanders syntyi vuonna 1963 Helsingin Lauttasaaressa (siitä nimi!) ns. rautalankabändinä, mutta jo varhaisessa vaiheessa siihen pestattiin laulusolistiksi samoissa kellaritiloissa toisen yhtyeen kanssa harjoitellut Ilkka Lipsanen, taiteilijanimeltään Danny. Pojat edistyivät musisoinnissaan siksi hyvin, että uskaltautuivat ennen pitkää koe-esiintymiseen
Jaakko Salon pakeille Scandia-musiikkiin. Tämän tapaamisen seurauksena viisikko pääsi helmikuussa -64 levyttämään pari numeroa, joista toinen oli amerikkalaisen folklaulajattaren
Joan Baezin ohjelmistosta löytynyt balladi
East Virginia.
Jyrki Hämäläinen on kertonut levytyksen synnystä vuonna 1996 ilmestyneessä teoksessaan Hopeinen kuu näin:
"Danny ja Islanders harjoittelivat koko sunnuntaipäivän laulua ja Danny laati siihen mieleisensä sovituksen. Esko Linnavalli keksi lauluun sopivan Hammond-säestyksen. Niin sitten Esko soitti sen hienosti ja sovituksen tekijöiksi merkittiin Esko Linnavalli ja Ilkka Lipsanen."The Islandersin englanninkielinen esitys voitti
Jaakko Jahnukaisen televisiossa pyörittämän suositun levyraadin ja nousi sitä tietä listahitiksi. Päiväläisen tilalle rumpaliksi oli pestattu jo tässä vaiheessa ruotsalainen
Kurt Mattson, joka oli mukana myös
Antti "Andy" Einiön levyttäessä huhtikuussa 1964 yhtyeen kanssa kappaleen
Farmer John. Taltiointi oli tehty lähinnä pilan päiten, mutta sekin menestyi erinomaisesti taaten joukkueelle töitä myös jatkossa.
Danny ja The Islanders ehtivät tehdä yhdessä vielä pari singleä, ennen kuin Lipsanen joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan ja säestäjät putosivat tavallaan tyhjän päälle.
"Islanders oli vain vuoden kasassa. Vähän päälle", Lipsanen on muistellut. (Jyrki Hämäläinen, 1996: Hopeinen kuu.)
"Sitten mä meni armeijaan ja aloitin soolouran. Meillä oli erilaisia näkemyksiä Willbergin Pepen kanssa."Ilkka Lipsasen poistuttua armeijan leipiin Willberg, Wallin ja Mattson irtautuivat keväällä 1965
Beatmakers- ja pian sen jälkeen uuteen
Jormas-kokoonpanoon. Samoihin aikoihin julkaistiin Einiön ja The Islandersin nimissä single
Got My Mojo Working, mutta levyllä soitti tosiasiassa Esko Linnavallin johtama studio-orkesteri. Itse Islanders ilmestyi uudelleen näyttämölle alkukesästä samana vuonna otsikkoa Danny Show kantaneen kiertueen myötä - tosin nimellä
D’Islanders ja muutenkin uudistuneena.
Kysymyksessä oli itse asiassa
Eero Raittisen The Boys, joka oli naamioitu palvelemaan "Danny" Lipsasen tarkoitusperiä. Kun Lipsanen ja Raittinen jatkoivat sitten kumpikin uriaan syksymmällä itsenäisesti, tavaramerkki The Islanders jouti taas säilöön.
Lipsanen herätti yhtyeen uudelleen henkiin keväällä 1967 kesäshow’taan
Mustaa ja valkoista varten, missä yhteydessä D’Islanders esiintyi jälleen uudistetussa kokoonpanossa. Ryhmä hajosi kiertueen jälkeen ja sen tilalle ilmaantui jälleen uusi muodostelma, laulusolistinaan nyt nuori Lipsasen suojatti Kiril "Kirka" Babitzin. Joukkuetta johti saksofonisti-viulisti
Seppo "Paroni" Paakkunainen, joka sovitti ja johti lokakuussa 1967 myös Babitzinin läpimurtolevytyksen
Hetki lyö.
Taltiointi kirjattiin aluksi yhtyeen ja vasta myöhemmin laulusolistin nimiin. Toukokuussa 1968 Islandersilta ilmestyi omissa nimissään uusi single, niin ikään hyvän suosion saavuttanut
Leijat. Laulajaa säestäneen yhtyeen kokoonpanoa ei mainittu, mutta tämäkin esitys on sisällytetty sittemmin "Kirka" Babitzinin äänitetuotantoon.
"Danny" Lipsanen jatkoi puolestaan vuonna 1968 uudella kesäshow’lla, jonka nimi oli
Rock Side Story. Sen musiikista vastasivat mm. kosketinsoittaja
Seppo Hovi ja enemmänkin jazzin saralla kunnostautuneen saksofonistin
Pekka Pöyryn vahvistama D’Islanders. Tämän jälkeen maata kiersikin kaksi eri Islanders-muodostelmaa, kunnes Lipsanen luopui omastaan yli kolmeksi vuosikymmeneksi turvautuen konserteissaan ja kiertueillaan ulkopuolisten apuun.
Kiril "Kirka" Babitzin taltioi helmikuussa 1969 Scandian studiossa Helsingin Kulttuuritalossa oman Islanders-ryhmänsä kanssa maamme ensimmäisen live-levytyksen
Kirka keikalla, mutta tässä tilaisuudessa esiintyneen yhtyeen kokoonpanosta ei ole tarkempaa tietoa. Kesemmällä hän teki myös ensimmäisen oman kiertueen, joka kantoi nimeä
Rock and Roll Cirkus.
Vuonna 1973 Babitzin ja jälleen kuvaan mukaan tullut Islanders julkaisivat yhteisen albumin
Rautaa ja kettinkiä, minkä sovituksista vastasivat
Olli Heikkilä ja tuolloista kokoonpanoa johtanut kitaristi
Eero Lupari. Seuraavana vuonna Islandersin johtoon astui kosketinsoittaja
Kalervo "Kassu" Halonen työstäen uuden muodostelman turvin ja uuden tuotantoyhtiön laskuun levytyskokonaisuuden
Tiukka linja. Samat tekijät olivat asialla myös vuonna 1975, kun syntyi äänite
Lauantaiyö.
Halosen johtaman Islandersin joutsenlauluksi äänilevyjen saralla jäi vuonna 1977 kvartettikokoonpanolla tehty
Speed, mutta Lipsasen 1900-luvun lopussa uudelleen henkiin herättämä samanniminen yhtye ei ole levyttänyt esityksiään ainakaan laajempaan käyttöön.
Lähteet:Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)
Hämäläinen, Jyrki 1996:
Hopeinen kuu (Otava, Keuruu.)
Hämäläinen, Jyrki 1993:
Tähtien tuska ja kimallus (Otava, Keuruu.)
Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki.)
www.danny.fi
