s. 25.10.1945, Hamina

Helsinki Kollektiivi
Gruppo Putikko

Arto af Hällström, teatteriohjaaja
Eija Ahvo, laulaja-näyttelijä
Kaj Chydenius, säveltäjä
Samuli Edelmann, poika, laulaja-näyttelijä
Ilari Edelmann, poika, laulaja
Esa Helasvuo, säveltäjä-muusikko
Make Lievonen, muusikko-säveltäjä

Marja-Leena Kouki, 1. vaimo, näyttelijä ja Samuli Edelmannin äiti
Kiti Luostarinen, 2. vaimo, elokuvaohjaaja

Toni Edelmann on maamme monipuolisimpia säveltäjiä. Hänen tuotannossaan lajit ja tyylit sekoittuvat, sillä hän on yhtä taiturillinen laulelmien, kuoromusiikin, elokuvamusiikin sekä teatteri- ja tanssituotantojen musiikin kirjoittajana. (Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus 2000)

Toni Edelmann on syntynyt Haminassa, mutta viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Punkaharjulla, missä hänen isänsä toimi kanttorina. Isänsä innostamana poika aloitti jo varhain pianonsoiton ja musiikinteorian opiskelun. Kotona myös laulettiin innokkaasti, mikä vaikutti myös nuoren Tonin näkemykseen laulamisesta ja sen merkityksestä ihmiselossa.

"En ymmärrä, että joku diplomilaulaja olisi huippu - voi olla, mutta tärkeämpää on, mitä laulaa ja onko sydän ja sielu siinä mukana", Toni Edelmann on todennut myöhemmin. (Maija Alftan: Tuhat laulua rakkaudesta - artikkeli, Helsingin Sanomat 23.10.2005.)

Lukioaikoinaan Toni hankki taskurahoja viihdyttämällä pianolla paikallisen Finlandia-hotellin lounasvieraita. Koulun jälkeen hän meni vuodeksi töihin Ruotsiin ja alkoi sieltä palattuaan opiskella vuonna 1968 kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Tässä elämänvaiheessa hän innostui myös opiskelijoiden vasemmistoradikalismista ja sitä edustaneesta laululiikkeestä.

Pääkaupunkiin muutettuaan Edelmann asui samassa opiskelijaboksissa basisti Make Lievosen kanssa. Hänen ja pianisti Esa Helasvuon välityksellä tulokas kiinnostui jazzista ja liittyi nimeä Helsinki Kollektiivi kantaneeseen kokeilevaan yhtyeeseen. Tämä vaihe jäi Edelmannin uralla kuitenkin väliaikaiseksi hänen keskityttyä pian laulupohjaiseen musiikkiin.

Vasemmistoradikalismin aika

Parin vuoden kuluttua Edelmann vaihtoi akatemiassa koulumusiikkilinjalle ja sai valmistuttuaan vuonna 1972 musiikin lehtorin vakanssin Teatterikoulussa. Siinä sivussa hän johti Koiton Laulua, jonka levy Loista, tähti loista (Love Records) soi radiotoimittaja Tero Heinäsen mukaan opiskelijailloissa "yhä uudelleen ja uudelleen, alusta loppuun, tunnelmaa nostaen". (Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi.)

Ensimmäiset levytyksensä Toni Edelmann teki vuonna 1973 eräiden muiden samanhenkisten laulajien kanssa kokoelmaan Marja-Leena Mikkolan lauluja (Love Records), mikä sisälsi myös hänen omia sävellyksiään. Varsinaiset kannuksensa säveltäjänä hän hankki kuitenkin vasta vuotta myöhemmin voittaessaan Prahassa järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa toisen palkinnon kolmella laululla, jotka hän oli tehnyt Pablo Nerudan runoihin.

Läpimurtonsa teatterimusiikin säveltäjänä Toni Edelmann suoritti vuonna 1975, kun Helsingin Kaupunginteatteri otti ohjelmistoonsa Antti Einari Halosen ja Jukka Kajavan yhteisen, suurta huomiota herättäneen Gilgamesh-produktion. Se toi mukanaan säveltäjälle yksivuotisen apurahan, jonka turvin hän saattoi jatkaa työtään entistä innokkaammin. Niinpä Porin Teatterille syntyi musiikki näytelmään Kauhea murhamies Lalli, mikä ikuistettiin vuonna 1976 myös levylle.

Lisää näyttämömusiikkia

Pääkaupungin Svenska Teaternissa Edelmannin säveltuotantoa edusti Hesa kabarée ja Tampereen Teatterissa Nuijamiehet. Vuosina 1977-78 säveltäjä jatkoi opintojaan Itä-Berliinin taideakatemiassa ja työskenteli ohjaaja Manfred Kargen assistenttina Volksbühne-teatterissa. Palattuaan jälleen Suomeen hän säväytti yleisöä musiikillaan kohunäytelmään Pete Q. Samana vuonna, siis 1978, ilmestyi myös merkittävä sävellysalbumi Näytelmämusiikkia (Love Records).

Koiton Laulun kanssa Edelmann teki vuonna 1979 albumin Päivänpyörä ja omiin nimiinsä laulukokoelman Tanssiaisten jälkeen (Ponsi). Hänen pestinsä kuoronjohtajana ja lehtoraattinsa teatterikorkeakoulun laulunopettajana päättyivät kumpainenkin seuraavana vuonna, minkä jälkeen hän heittäytyi itsenäiseksi yrittäjäksi.

1970-luku on jäänyt Toni Edelmannin mieleen kaiken kaikkiaan upeana aikana, vaikka se tuotti hänelle pettymyksiä poliittisen ideologian kannalta. "Se hehku, se naiivi hehkun oli mahtavaa", hän on sanonut. "Jos voisi palata jonnekin taaksepäin elämässä ja voisi valita, tekisinkö jotakin toisin, sitä en tekisi toisin." (Maija Altan, Helsingin Sanomat 23.10.2005.)

Vapaaksi taiteilijaksi

Edelmannin päätöstä ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi edesauttoi hänelle vuonna 1980 myönnetty valtion puolivuotinen säveltaiteen apuraha. Hänen kiinnostuksen kohteekseen tuli nyt myös baletti ja nykytanssi, ja hänen sävellystyönsä Marita tanssii tanssija Ulla Koivistolle esitettiin Tukholmassa vuonna 1981. Samana vuonna valmistui myös nuottikokoelma Lauluja (Otava) sekä musiikki televisioelokuvaan Kukkivan roudan maat. Jälkimmäinen tuotanto julkaistiin vuotta myöhemmin äänilevyllä otsikolla Maisema / Landscape (EMI).

Laulusarja Vuosisadan rakkaustarina Märta Tikkasen tekstiin syntyi sekin vuonna 1982, kuten albumikokonaisuus Viisi vuodenaikaa (RMS) eri solistien kanssa. Seuraavana vuonna Toni Edelmann pääsi nauttimaan jo valtion kolmivuotisesta säveltaiteen apurahasta, minkä turvin hän saattoi jatkaa omia levyproduktioitaan. Niitä olivat Lasinen vuori vuonna 1984 (Scandia) ja Ecce Puer vuonna 1986 (Kompass).

Vuosikymmenen puoliväliin sijoittuu myös Toni Edelmannin laulusarja Kolme laulua Erkki Paakkisen runoihin ja vuonna 1986 häneltä valmistui musiikki Kiti Luostarisen ohjaamaan tv-elokuvaan Enkeli lensi yli. Kaupallisempaa sävyä Edelmannin tuotanto sai osakseen vuotta myöhemmin, kun näkövammainen tamperelaislaulajatar Vera Telenius ikuisti LP-levyllisen Toni Edelmannin lauluja Suomen EMI-yhtiölle. Säveltäjän varsinainen suurtyö, musiikki sekä Ryhmäteatterissa että Svenska Teaternissa esitettyyn näytelmään Taru Sormusten Herrasta ilmestyi vuonna 1989 myös levytyksenä (Scandia).

Esille myös Saksassa

1990-luvun alkajaisiksi Toni Edelmann pääsi nauttimaan jälleen valtion yksivuotisesta apurahasta. Vuosikymmenen avasi hänen säveltuotantonsa osalta Wienin Burg-teatterin tilaama laulusarja Sieben Lieder nach Gedichte von Nikolaus Leanau sekä äänitteiden osalta levyalbumi Lasimaalaus, laulusolistinaan Eija Ahvo (DigIt). Vuonna 1991 hän itse vastasi niin käsikirjoituksesta ja musiikista kuin ohjauksestakin elokuvassa Bagatelli Pomppalero.

Vuotta myöhemmin Toni Edelmannilta ilmestyi laulusarja Mustarastas, mikä rakentui hänen yhden lempilyyrikkonsa Einari Vuorelan teksteihin. Bertholt Brechtin maanpaossaan Suomessa kääntämien suomalaisrunojen pohjalta syntyi saksankielinen laulukokoelma Der Teufel hatte ein Brombeerfelt ja Lahdessa vuonna 1993 järjestetyn runomaratonin annista ilmestyi laulusarja Yksin kaksin, mikä ikuistettiin myös äänilevylle (Bluebird).

Nimellä Gruppo Putikko esiintynyt taiteilijaryhmä taltioi Toni Edelmannin tuotantoa samana vuonna otsikolla Lauluja Putikosta ja Punkaharjulta (GRP). Siinä sivussa mies sävelsi kaiken aikaa musiikkia teatterin tarpeisiin, kuten vuonna 1994 Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllään esittämään Myrskyyn. Tämä tuotanto ilmestyi seuraavana vuonna myös äänitteenä (Suomen Kansallisteatteri), ja säveltäjän omissa nimissä julkaistiin albumi Metsä (Olarin musiikki).

Einari Vuorelan hovisäveltäjäksi

Toni Edelmann palasi vuonna 1995 Teatterikoulun musiikinlehtoriksi ja esitteli nuottijulkaisunsa Lauluja 2 (Warner Music). Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän aloitti yhteistyön myös berliiniläisen Ernst Buschin nimeä kantavan teatterikorkeakoulun kanssa vierailevana opettajana sekä eri projektien säveltäjänä. Tällöin syntyivät mm. teokset Der Dunkle ja Brotladen.

Vuonna 1996 Edelmann sai valmiiksi laulusarjansa Kuru ja painettuna kaksikin huomattavaa nuottijulkaisua: Teatterilauluja (Edita) sekä pianosarja Unissakävelijä (Edition Elvis). Vuotta myöhemmin ilmestyi säveltäjän yhdessä poikansa Samuli Edelmannin kanssa työstämä albumi Vaiheet (BMG) ja kirjapainosta valmistui myös pianosarja Lapsia (Warner Music). Musiikki Luostarisen lyhytelokuvaan Se oikea samoin kuin Eija Ahvon levylle Lasimaalaus ja muita rakkauslauluja (Fazer) ovat puolestaan vuodelta 1998.

Toni Edelmann oli vuoden 1999 virkavapaalla Teatterikorkeakoulun musiikinlehtorin vakanssistaan viimeistelläkseen uusia töitään. Niihin kuului musikaali Tirlittan sekä kolme Einari Vuorelan runoihin syntynyttä nuottijulkaisua: Korpirastas, Siintää himmeyden metsät ja Siunauksen sanoja (Warner/Chappell Music Finland). Valmisteilla oli myös levykooste Elämävirta (Edelmusic), joka sisälsi musiikkiesitysten ohessa Hertta Tynkkysen lausuntaa.

Vasemmistoradikaalista kansallisromantikoksi

Edellä mainittujen ohessa vuonna 2000 valmistui Heikki Harman alias Hectorin kanssa tehty albumi Viattomuuden laulut (Mirandos), ja laulusarja Korpirastas ilmestyi seuraavana vuonna sekin äänitteenä (Rocktops). Säveltäjän yksityiselämää säväytti muutto Kiti-vaimon kanssa pääkaupungista Päijänteen rannoille Luhankaan, mikä muutti myös hänen työskentelytapaansa teatterimusiikin jäädessä nyt vähemmälle huomiolle. Se heijastuu esimerkiksi vuonna 2003 julkaistusta levytyksestä Päivien pirta (Inku), joka pohjaa Pentti Portin runoihin.

Seuraavana vuonna syntyi Einari Vuorelan lyriikan pohjalta levyalbumi Korpimaan lauluja (Minerva) ja Punkalaitumen Mieslaulajien kustantama äänitekokonaisuus Ei rantaa rakkaampaa, jossa Toni Edelmann esiintyi paitsi säveltäjänä myös esitysten johtajana. Molemmat hengentuotteet kielivät siitä, miten selkeästi siirtyminen hektisestä kaupunkielämästä maaseudun rauhaan heijastui hänen musiikillisesta näkemyksestään: entinen taistolaissäveltäjä ihannoi nyt perinteistä kansallisromantiikkaa.

Katsantokannan muutos alkoi Edelmannin mukaan kuitenkin jo huomattavasti aikaisemmin, pian Pete Q:n vanhoilta tovereilta saaman nuivan vastaanoton jälkeen. "Erosin kaikesta", hän sanoo (Helsingin Sanomat 23.10.2005). "En tykännyt ollenkaan politiikasta ja ajattelin, että tämä ei minulle kuulu. Menetin täysin uskoni puoluepolitiikkaan."

60 vuotta yhtä juhlaa

Lokakuussa 2005 Toni Edelmann täytti 60 vuotta ja juhlisti tapahtumaa sekä Helsingin Savoy-teatterissa järjestetyllä konsertilla että petroperspektiivisellä kaksois-CD:llä Miten ja miksi - 45 laulua vuosien varrelta 2005 (EMI/Capitol). Hän suoritti tuolloin myös uuden aluevaltauksen lähtemällä kiertueelle Eija Ahvon kanssa sekä lauluja että puhuttuja dialogeja sisältävällä produktiolla, joka kantaa otsikkoa Vuodet - saanko puhua rakkaudesta?

Toni Edelmannin ahkeruudesta musiikin saralla kertoo jotakin se, että hän lienee kaiken muun aktiivisuutensa ohessa maailman ainoa säveltäjä, joka on nuotittanut kaikki Shakespearen 154 sonettia.

Suhdettaan musiikkiin ja sävellystyöhön hän itse on luonnehtinut näin:

"On hyvin vaikea luonnehtia omaa musiikkiaan tai luokitella sitä. Itse en genre-ajattelusta paljon perusta. Kuuntelen mielelläni nykymusiikkia sekä iskelmämusiikkia ja kaikkea siltä väliltä. Toivoisin, että se mitä itse olen kuullut ja mitä olen rakastanut, näkyisi ja kuuluisi musiikissani jonkinlaisena näkymättömänä spektrinä." (Jutta Jaakkola, Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus 2000.)

Lähteet:
Alftan, Maija 2005: Tuhat laulua rakkaudesta - artikkeli (Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Lampila, Hannu-Ilari 2005: Punalauluista hartaisiin säveliin - artikkeli (Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Saarinen, Pale 2001: Toni Edelmannille musiikki on kutsumus - artikkeli (Selvis, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
www.fimic.fi

"Edelmann asui ensin pari vuotta vuokralla, ennen kuin kunta möi talon. Sen jälkeen alan miehet kylän kapakassa tarjosivat Edelmannille votkaryypyn ja toivottivat tervetulleeksi Luhankaan. He olivat olleet varmoja, että helsinkiläiset pakenevat takaisin ensimmäisten syysmyrskyjen jälkeen." (Maija Alftan: Tuhat laulua rakkaudesta, Helsingin Sanomat 23.10.2005.)

Eri esittäjiä: Marja-Leena Mikkolan lauluja 1973 (Love Records)
Toni Edelmann: Toni Edelmannin lauluja 1975 (Love Records)
Eri esittäjiä: Kauhea murhamies Lalli 1976 (Love Records)
Reijo Frank: Muistahan 1976 (Love Records)
Eri esittäjiä: Työn armeijan marssi 1977 (Eteenpäin)
Eri esittäjiä: Näytelmämusiikkia 1978 (Love Records)
Koiton Laulu: Päivänpyörä 1979 (Ponsi)
Toni Edelmann: Tanssiaisten jälkeen 1979 (Ponsi)
Toni Edelmann: Maisema / Landscape - Musiikkia elokuvasta Kukkivan roudan maat 1982 (EMI)
Eri esittäjiä: Viisi vuodenaikaa 1982 (RMS)
Toni Edelmann: Lasinen vuori 1984 (Scandia)
Toni Edelmann: Ecce Puer 1986 (Kompass)
Vera Telenius: Laulaa Toni Edelmannin lauluja 1987 (EMI)
Eri esittäjiä: Taru Sormusten Herrasta 1989 (Scandia)
Eija Ahvo: Lasimaalaus 1990 (DigIt)
Gruppo Putikko: Lauluja Putikosta ja Punkaharjulta 1993 (GRP)
Eri esittäjiä: Yksin kaksin - Lauluja Lahden runomaratonin runoihin 1993 (Bluebird)
Toni Edelmann: Metsä 1995 (Olarin musiikki)
Eri esittäjiä: Myrsky 1995 (Suomen Kansallisteatteri)
Samuli Edelmann: Vaiheet 1997 (BMG)
Eija Ahvo: Lasimaalaus ja muita rakkauslauluja 1998 (Fazer)
Hertta Tynkkynen & Annikki Tähti: Elämävirta 2000 (Edelmusic)
Eri esittäjiä: Viattomuuden laulut 2000 (Mirandos)
Eri esittäjiä: Korpirastas 2001 (Rocktops)
Eri esittäjiä: Päivien pirta 2003 (Inku)
Eri esittäjiä: Korpimaan lauluja 2004 (Minerva)
Punkaharjun Mieslaulajat: Ei rantaa rakkaampaa 2004 (Punkaharjun Mieslaulajat)
Eri esittäjiä: Lieder für Lore 2005 (Acapulco)
Eija Ahvo & Toni Edelmann: Vuodet 2005 (Kiima)
Eri esittäjiä: Toni Edelmann: Miten ja miksi - 45 laulua vuosien varrelta 2005 (EMI/Capitol)
Eri esittäjiä: Kylän viisi soittajaa 2007 (Edelmusic)
Eija Ahvo & Toni Edelmann: Vuoden ajat 2007 (Edelmusic)
Toni Edelmann: Sarai tu 2007 (Edelmusic)