Toni Edelmann on maamme monipuolisimpia säveltäjiä. Hänen tuotannossaan lajit ja tyylit sekoittuvat, sillä hän on yhtä taiturillinen laulelmien, kuoromusiikin, elokuvamusiikin sekä teatteri- ja tanssituotantojen musiikin kirjoittajana. (Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus 2000)
Toni Edelmann on syntynyt Haminassa, mutta viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Punkaharjulla, missä hänen isänsä toimi kanttorina. Isänsä innostamana poika aloitti jo varhain pianonsoiton ja musiikinteorian opiskelun. Kotona myös laulettiin innokkaasti, mikä vaikutti myös nuoren Tonin näkemykseen laulamisesta ja sen merkityksestä ihmiselossa.
"En ymmärrä, että joku diplomilaulaja olisi huippu - voi olla, mutta tärkeämpää on, mitä laulaa ja onko sydän ja sielu siinä mukana", Toni Edelmann on todennut myöhemmin. (Maija Alftan:
Tuhat laulua rakkaudesta - artikkeli, Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Lukioaikoinaan Toni hankki taskurahoja viihdyttämällä pianolla paikallisen Finlandia-hotellin lounasvieraita. Koulun jälkeen hän meni vuodeksi töihin Ruotsiin ja alkoi sieltä palattuaan opiskella vuonna 1968 kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Tässä elämänvaiheessa hän innostui myös opiskelijoiden vasemmistoradikalismista ja sitä edustaneesta laululiikkeestä.
Pääkaupunkiin muutettuaan Edelmann asui samassa opiskelijaboksissa basisti
Make Lievosen kanssa. Hänen ja pianisti
Esa Helasvuon välityksellä tulokas kiinnostui jazzista ja liittyi nimeä
Helsinki Kollektiivi kantaneeseen kokeilevaan yhtyeeseen. Tämä vaihe jäi Edelmannin uralla kuitenkin väliaikaiseksi hänen keskityttyä pian laulupohjaiseen musiikkiin.
Vasemmistoradikalismin aikaParin vuoden kuluttua Edelmann vaihtoi akatemiassa koulumusiikkilinjalle ja sai valmistuttuaan vuonna 1972 musiikin lehtorin vakanssin Teatterikoulussa. Siinä sivussa hän johti
Koiton Laulua, jonka levy
Loista, tähti loista (Love Records) soi radiotoimittaja
Tero Heinäsen mukaan opiskelijailloissa "yhä uudelleen ja uudelleen, alusta loppuun, tunnelmaa nostaen". (
Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi.)
Ensimmäiset levytyksensä Toni Edelmann teki vuonna 1973 eräiden muiden samanhenkisten laulajien kanssa kokoelmaan
Marja-Leena Mikkolan lauluja (Love Records), mikä sisälsi myös hänen omia sävellyksiään. Varsinaiset kannuksensa säveltäjänä hän hankki kuitenkin vasta vuotta myöhemmin voittaessaan Prahassa järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa toisen palkinnon kolmella laululla, jotka hän oli tehnyt
Pablo Nerudan runoihin.
Läpimurtonsa teatterimusiikin säveltäjänä Toni Edelmann suoritti vuonna 1975, kun Helsingin Kaupunginteatteri otti ohjelmistoonsa
Antti Einari Halosen ja
Jukka Kajavan yhteisen, suurta huomiota herättäneen
Gilgamesh-produktion. Se toi mukanaan säveltäjälle yksivuotisen apurahan, jonka turvin hän saattoi jatkaa työtään entistä innokkaammin. Niinpä Porin Teatterille syntyi musiikki näytelmään
Kauhea murhamies Lalli, mikä ikuistettiin vuonna 1976 myös levylle.
Lisää näyttämömusiikkiaPääkaupungin Svenska Teaternissa Edelmannin säveltuotantoa edusti
Hesa kabarée ja Tampereen Teatterissa
Nuijamiehet. Vuosina 1977-78 säveltäjä jatkoi opintojaan Itä-Berliinin taideakatemiassa ja työskenteli ohjaaja
Manfred Kargen assistenttina Volksbühne-teatterissa. Palattuaan jälleen Suomeen hän säväytti yleisöä musiikillaan kohunäytelmään
Pete Q. Samana vuonna, siis 1978, ilmestyi myös merkittävä sävellysalbumi
Näytelmämusiikkia (Love Records).
Koiton Laulun kanssa Edelmann teki vuonna 1979 albumin
Päivänpyörä ja omiin nimiinsä laulukokoelman
Tanssiaisten jälkeen (Ponsi). Hänen pestinsä kuoronjohtajana ja lehtoraattinsa teatterikorkeakoulun laulunopettajana päättyivät kumpainenkin seuraavana vuonna, minkä jälkeen hän heittäytyi itsenäiseksi yrittäjäksi.
1970-luku on jäänyt Toni Edelmannin mieleen kaiken kaikkiaan upeana aikana, vaikka se tuotti hänelle pettymyksiä poliittisen ideologian kannalta.
"Se hehku, se naiivi hehkun oli mahtavaa", hän on sanonut.
"Jos voisi palata jonnekin taaksepäin elämässä ja voisi valita, tekisinkö jotakin toisin, sitä en tekisi toisin." (Maija Altan, Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Vapaaksi taiteilijaksiEdelmannin päätöstä ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi edesauttoi hänelle vuonna 1980 myönnetty valtion puolivuotinen säveltaiteen apuraha. Hänen kiinnostuksen kohteekseen tuli nyt myös baletti ja nykytanssi, ja hänen sävellystyönsä
Marita tanssii tanssija
Ulla Koivistolle esitettiin Tukholmassa vuonna 1981. Samana vuonna valmistui myös nuottikokoelma
Lauluja (Otava) sekä musiikki televisioelokuvaan
Kukkivan roudan maat. Jälkimmäinen tuotanto julkaistiin vuotta myöhemmin äänilevyllä otsikolla
Maisema / Landscape (EMI).
Laulusarja
Vuosisadan rakkaustarina Märta Tikkasen tekstiin syntyi sekin vuonna 1982, kuten albumikokonaisuus
Viisi vuodenaikaa (RMS) eri solistien kanssa. Seuraavana vuonna Toni Edelmann pääsi nauttimaan jo valtion kolmivuotisesta säveltaiteen apurahasta, minkä turvin hän saattoi jatkaa omia levyproduktioitaan. Niitä olivat
Lasinen vuori vuonna 1984 (Scandia) ja
Ecce Puer vuonna 1986 (Kompass).
Vuosikymmenen puoliväliin sijoittuu myös Toni Edelmannin laulusarja
Kolme laulua Erkki Paakkisen runoihin ja vuonna 1986 häneltä valmistui musiikki
Kiti Luostarisen ohjaamaan tv-elokuvaan
Enkeli lensi yli. Kaupallisempaa sävyä Edelmannin tuotanto sai osakseen vuotta myöhemmin, kun näkövammainen tamperelaislaulajatar
Vera Telenius ikuisti LP-levyllisen Toni Edelmannin lauluja Suomen EMI-yhtiölle. Säveltäjän varsinainen suurtyö, musiikki sekä Ryhmäteatterissa että Svenska Teaternissa esitettyyn näytelmään
Taru Sormusten Herrasta ilmestyi vuonna 1989 myös levytyksenä (Scandia).
Esille myös Saksassa1990-luvun alkajaisiksi Toni Edelmann pääsi nauttimaan jälleen valtion yksivuotisesta apurahasta. Vuosikymmenen avasi hänen säveltuotantonsa osalta Wienin Burg-teatterin tilaama laulusarja
Sieben Lieder nach Gedichte von Nikolaus Leanau sekä äänitteiden osalta levyalbumi
Lasimaalaus, laulusolistinaan
Eija Ahvo (DigIt). Vuonna 1991 hän itse vastasi niin käsikirjoituksesta ja musiikista kuin ohjauksestakin elokuvassa
Bagatelli Pomppalero.
Vuotta myöhemmin Toni Edelmannilta ilmestyi laulusarja
Mustarastas, mikä rakentui hänen yhden lempilyyrikkonsa
Einari Vuorelan teksteihin.
Bertholt Brechtin maanpaossaan Suomessa kääntämien suomalaisrunojen pohjalta syntyi saksankielinen laulukokoelma
Der Teufel hatte ein Brombeerfelt ja Lahdessa vuonna 1993 järjestetyn runomaratonin annista ilmestyi laulusarja
Yksin kaksin, mikä ikuistettiin myös äänilevylle (Bluebird).
Nimellä
Gruppo Putikko esiintynyt taiteilijaryhmä taltioi Toni Edelmannin tuotantoa samana vuonna otsikolla
Lauluja Putikosta ja Punkaharjulta (GRP). Siinä sivussa mies sävelsi kaiken aikaa musiikkia teatterin tarpeisiin, kuten vuonna 1994 Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllään esittämään
Myrskyyn. Tämä tuotanto ilmestyi seuraavana vuonna myös äänitteenä (Suomen Kansallisteatteri), ja säveltäjän omissa nimissä julkaistiin albumi
Metsä (Olarin musiikki).
Einari Vuorelan hovisäveltäjäksiToni Edelmann palasi vuonna 1995 Teatterikoulun musiikinlehtoriksi ja esitteli nuottijulkaisunsa
Lauluja 2 (Warner Music). Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän aloitti yhteistyön myös berliiniläisen Ernst Buschin nimeä kantavan teatterikorkeakoulun kanssa vierailevana opettajana sekä eri projektien säveltäjänä. Tällöin syntyivät mm. teokset
Der Dunkle ja
Brotladen.
Vuonna 1996 Edelmann sai valmiiksi laulusarjansa
Kuru ja painettuna kaksikin huomattavaa nuottijulkaisua:
Teatterilauluja (Edita) sekä pianosarja
Unissakävelijä (Edition Elvis). Vuotta myöhemmin ilmestyi säveltäjän yhdessä poikansa
Samuli Edelmannin kanssa työstämä albumi
Vaiheet (BMG) ja kirjapainosta valmistui myös pianosarja
Lapsia (Warner Music). Musiikki Luostarisen lyhytelokuvaan
Se oikea samoin kuin Eija Ahvon levylle
Lasimaalaus ja muita rakkauslauluja (Fazer) ovat puolestaan vuodelta 1998.
Toni Edelmann oli vuoden 1999 virkavapaalla Teatterikorkeakoulun musiikinlehtorin vakanssistaan viimeistelläkseen uusia töitään. Niihin kuului musikaali
Tirlittan sekä kolme Einari Vuorelan runoihin syntynyttä nuottijulkaisua:
Korpirastas,
Siintää himmeyden metsät ja
Siunauksen sanoja (Warner/Chappell Music Finland). Valmisteilla oli myös levykooste
Elämävirta (Edelmusic), joka sisälsi musiikkiesitysten ohessa
Hertta Tynkkysen lausuntaa.
Vasemmistoradikaalista kansallisromantikoksiEdellä mainittujen ohessa vuonna 2000 valmistui Heikki Harman alias
Hectorin kanssa tehty albumi
Viattomuuden laulut (Mirandos), ja laulusarja
Korpirastas ilmestyi seuraavana vuonna sekin äänitteenä (Rocktops). Säveltäjän yksityiselämää säväytti muutto Kiti-vaimon kanssa pääkaupungista Päijänteen rannoille Luhankaan, mikä muutti myös hänen työskentelytapaansa teatterimusiikin jäädessä nyt vähemmälle huomiolle. Se heijastuu esimerkiksi vuonna 2003 julkaistusta levytyksestä
Päivien pirta (Inku), joka pohjaa Pentti Portin runoihin.
Seuraavana vuonna syntyi Einari Vuorelan lyriikan pohjalta levyalbumi
Korpimaan lauluja (Minerva) ja Punkalaitumen Mieslaulajien kustantama äänitekokonaisuus
Ei rantaa rakkaampaa, jossa Toni Edelmann esiintyi paitsi säveltäjänä myös esitysten johtajana. Molemmat hengentuotteet kielivät siitä, miten selkeästi siirtyminen hektisestä kaupunkielämästä maaseudun rauhaan heijastui hänen musiikillisesta näkemyksestään: entinen taistolaissäveltäjä ihannoi nyt perinteistä kansallisromantiikkaa.
Katsantokannan muutos alkoi Edelmannin mukaan kuitenkin jo huomattavasti aikaisemmin, pian Pete Q:n vanhoilta tovereilta saaman nuivan vastaanoton jälkeen.
"Erosin kaikesta", hän sanoo (Helsingin Sanomat 23.10.2005).
"En tykännyt ollenkaan politiikasta ja ajattelin, että tämä ei minulle kuulu. Menetin täysin uskoni puoluepolitiikkaan."60 vuotta yhtä juhlaaLokakuussa 2005 Toni Edelmann täytti 60 vuotta ja juhlisti tapahtumaa sekä Helsingin Savoy-teatterissa järjestetyllä konsertilla että petroperspektiivisellä kaksois-CD:llä
Miten ja miksi - 45 laulua vuosien varrelta 2005 (EMI/Capitol). Hän suoritti tuolloin myös uuden aluevaltauksen lähtemällä kiertueelle Eija Ahvon kanssa sekä lauluja että puhuttuja dialogeja sisältävällä produktiolla, joka kantaa otsikkoa
Vuodet - saanko puhua rakkaudesta?Toni Edelmannin ahkeruudesta musiikin saralla kertoo jotakin se, että hän lienee kaiken muun aktiivisuutensa ohessa maailman ainoa säveltäjä, joka on nuotittanut kaikki Shakespearen 154 sonettia.
Suhdettaan musiikkiin ja sävellystyöhön hän itse on luonnehtinut näin:
"On hyvin vaikea luonnehtia omaa musiikkiaan tai luokitella sitä. Itse en genre-ajattelusta paljon perusta. Kuuntelen mielelläni nykymusiikkia sekä iskelmämusiikkia ja kaikkea siltä väliltä. Toivoisin, että se mitä itse olen kuullut ja mitä olen rakastanut, näkyisi ja kuuluisi musiikissani jonkinlaisena näkymättömänä spektrinä." (Jutta Jaakkola, Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus 2000.)
Lähteet:Alftan, Maija 2005:
Tuhat laulua rakkaudesta - artikkeli (Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Lampila, Hannu-Ilari 2005:
Punalauluista hartaisiin säveliin - artikkeli (Helsingin Sanomat 23.10.2005.)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Saarinen, Pale 2001:
Toni Edelmannille musiikki on kutsumus - artikkeli (Selvis, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
www.fimic.fi