BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Reijo Viita

s. 12.12.1936, Pohjaslahti

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiReijo Juhani Viitanen
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika12.12.1936, Pohjaslahti
Ensilevytys25.6.1964
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), muusikko, orkesterinjohtaja
Soittimettenorisaksofoni, klarinetti
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Teuvo Ihanus, kapellimestari
Toivo Kärki, säveltäjä
Matti Viljanen, sovittaja
Kullervo Linna, säveltäjä, kapellimestari
Seppo Rannikko, sovittaja, säveltäjä
Jarmo Jylhä, tuottaja, säveltäjä
Biografia
Pohjaslahdella 12.12.1936 syntynyt Reijo Viita on Kullervo Linnan (1911 - 1987) tunnetun orkesterin pitkäaikaisin laulusolisti. Hänen on sanottu olleen eräs parhaista 1960-luvulla levytysuransa aloittaneista laulajista sekä maamme parhaita tuon ajan tangoääniä. Reijo Viita olikin heti ensilevystään lähtien tunnettu kautta Suomen, sen takasivat lukuisat radio- ja TV-esiintymiset.

Pohjaslahden Työväenyhdistyksen soittokunta ja Isku-pojat

1940-luvun lopulla, sotien jälkeen ei varsinkaan pienillä maaseutupaikkakunnilla ollut paljon harrastusmahdollisuuksia. Kuitenkin Reijo Viitasen onneksi hänen kotipaikkansa Pohjaslahti oli erikoisen tunnettu soittokunnastaan, joka kiersi ympäri maakuntaa soittamassa aina tarpeen tullen erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Pohjaslahden Työväenyhdistyksen Torvisoittokunta tarjosikin kuin luonnostaan sopivan virikkeen musikaaliselle nuorelle. ”Klarinetti sieltä annettiin käteen”, muistelee Reijo. Veikko Tiensuu opetti Reijolle soittimen käsittelyä ja niin soittokunta sai uuden nuoren klarinetistin, joka kiersi soittokunnan mukana vuoteen 1955 asti. Soittokunnassa mukana ollut Antti Koivula (s. 1932) Ylöjärveltä muistelee Reijon olleen kova harjoittelemaan. Intoa riitti ja Reijo oppi nopeasti. Myöhemmin klarinetista oli helppoa ja myös luontevaa siirtyä suurempaan puhallinsoittimeen, tenorisaksofoniin, sillä niiden sormiot ovat samanlaiset.

1950-luvulla, tanssilavakulttuurin kulta-aikana oli kysyntää myös tanssiorkestereille. Reijo Viitanen pääsi Pohjaslahden Työväenyhdistyksen Torvisoittokunnan ohella mukaan soittamaan torvisoittokunnan nuorista soittajista muodostettuun tanssiorkesteriin Isku-pojat. Siinä Reijo soitti puolen vuoden ajan, vuoden 1954 lopulta ja toukokuuhun 1955, kunnes muutti Helsinkiin. Isku-pojissa rumpalina toiminut Antti Koivula muistelee: ” Kierrettiin laajasti alueen tanssipaikkoja. Myös hääsoittoja oli runsaasti. Sen ajan Pobedalla kuljettiin. Soittajat muuttivat työn perässä Helsinkiin ja itse muutin 1956 Ylöjärvelle, jolloin Isku-poikien soitot loppuivat”.

Yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä alkanut maaseudun autioituminen kosketti vääjäämättä myös Pohjaslahden soittokunnan poikia. Niinpä ei mennyt paljonkaan aikaa, kun Pohjaslahdella perusopin saaneet muusikot soittivat pääkaupungissa, kuka missäkin tunnetussa yhtyeessä. Eikä Reijo Viita suinkaan ollut poikkeus. Hänen tiensä kulki huipulle, Kullervo Linnan orkesteriin.

Teuvo Ihanuksen ja Kai Pahlmanin yhtyeet

Reijo Viita tuli Helsinkiin 1955. Työssä hän oli ensin Pasilan Konepajalla, josta siirtyi myöhemmin silloiselle Aerolle. Siellä työ oli korjauksien jälkeen suoritettava lentokoneiden moottorien koekäyttö. Halu kehittyä musiikin alalla oli kuitenkin kova. Reijo opiskeli laulua Eero Wäreen ja Ture Aran ohjauksessa. Kuitenkin hän piti päivätyönsä koko laulaja-muusikon uransa ajan, joten musiikista ei missään vaiheessa muodostunut hänelle varsinainen ammatti.

Helsingissä Reijo liittyi aluksi HTY:n soittokuntaan, mutta joutui jättämään sen tanssikeikkojen takia. Reijo nimittäin pääsi soittamaan Teuvo Ihanuksen yhtyeeseen. Kokoonpano oli Teuvo Ihanus (harmonikka), Göran Lindblad (rummut), Pentti Lausi (kitara) ja Reijo Viita (tenorisaksofoni, klarinetti ja laulu). Teuvo Ihanus ja Reijo Viita vierailivat myös Unto Monosen sekä Matti Louhivuoren orkestereissa 1960-luvun alussa, mutta palasivat jälleen Teuvo Ihanuksen yhtyeeseen. Reijo Viita on kertonut, että soitti tuohon aikaan Teuvon kanssa ravintola Klaavassa seitsemän kuukauden ajan joka päivä. Teuvo Ihanuksen yhtyeellä riitti esiintymisiä laajalti, Pohjois-Suomessa reissattiin Kainuuta myöten.

Reijon kannalta tärkeä oli myös Kai Pahlmanin yhtye, jonka solistina hän usein vieraili – 1960-luvun lopulta 80-luvun alkuun peräti 203 kertaa. Helsingin Yrjönkulmalla olleisiin yötanssiaisiin, jotka pidettiin klo 12:n ja 03:n välillä, Reijo Viita tuli yleensä suoraan Kulttuuritalon keikalta, jossa oli ensin ollut esiintymässä Kullervo Linnan orkesterin kanssa.


Kullervo Linnan orkesterin solistina

Maaliskuun lopulla 1964 Kullervo Linnan orkesterilla oli tanssikeikka Helsingin Kulttuuritalolla. Orkesterin solisti Reijo Taipale oli kuitenkin sairastumisen takia poissa, eikä Kullervo Linnan 16-miehinen orkesteri voinut mennä ilman solistia pitkään tanssisessioon. Niinpä jostakin täytyi löytää nopeasti laulaja. Rumpali Göran ” Jösse” Lindblad oli jo aikaisemmin maininnut Linnalle Reijo Viitasen, joka soittaa hyvin klarinettia ja osaa myös laulaa. Niinpä Linna haetutti Reijon tuuraajaksi orkesterin eteen ja sanoi: ” siinä on Reiska mikrofoni, alahan laulaa”. Reijo lauloi ja salintäyteinen yleisön reaktio oli niin pauhaava, että tiesin tähden löytyneen, sanoi Linna. Helsinkiläisyleisölle Reijo Viita oli jo entuudestaan tuttu Teuvo Ihanuksen yhtyeestä. Kullervo Linna oli etsimässä uutta solistia, sillä Reijo Taipale oli aikeissa perustaa oman orkesterin. Näin alkoi Reijo Viidan pitkään kestänyt ura Kullervo Linnan orkesterissa. Tuon ajan lehtihaastattelussa Kullervo Linna onkin todennut, että menestys on ollut joka paikassa yhtä hyvä ja että nimikirjoituksen pyytäjiä riittää.

Kesäkuussa Kullervo Linna vei Reijon koelauluun Musiikki Fazerille Toivo Kärjen luo, sillä olihan uuden, lahjakkaan solistin luonnollisesti päästävä myös levyttämään. Reijo muistelee: ”lauloin Tähti ja meripoika -valssia ja Topi säesti pianolla”. Vain vähän lauloin, kun Topi sanoi: ”Aloitetaan, huomiseksi sävellän tangon ja Kullervo säveltää singlen toiselle puolelle. Kaksi päivää harjoittelet ja sitten levytetään”. Näin syntyivät Kullervo Linnan ”Syksyn sävel” ja Toivo Kärjen ”Illan ensimmäinen tango”. Matti Viljanen sovitti ja Reino Helismaa teki sanoitukset. Laulajan sukunimi lyhennettiin tässä yhteydessä Viidaksi. Levyn ilmestyttyä Reijo Viidasta tuli tähti, josta musiikkitoimittajat kirjoittivat lehdissä. Hänen nimensä mainittiin Suomen nimekkäimpien artistien joukossa. Levyn molemmat kappaleet nousivat heti listoille. Seurasi joukko radio- ja TV -esiintymisiä. Parhaimmillaan Reijo Viidan tulkitsema ”Syksyn sävel” oli Ilta Sanomissa kotimaisella listalla kuudentena. Suosituimmat kotimaiset -listalla Reijo oli yhdeksäs. Myös seuraavat levytykset pääsivät listalle. Toivo Kärjen säveltämä ”Haaveita tanssilavan luona” (1965) on Reijo Viidan laulamana eräs Toivo Kärjen keskeisimmistä sävellyksistä. Reijon menestyksen seurauksena perustettiin Helsingissä myös hänelle oma Fan Clubi. Tuolloin oli muodissa tango. Levyt ilmestyivät singleinä, joita tehtiin muutama vuodessa. Vuonna 1967 Reijo Viita levytti Scandialle kaksi tangoa ”On monta kertaa” ja ”Yöorvokki”. Nämäkin Reijo Viidan tunnelmaa tihkuvat tulkinnat ovat upeita. Vuoteen 1967 mennessä Reijo Viidan ääni ikuistettiin äänilevylle kolmetoista kertaa. Seuraavan kerran hän tuli käväisseeksi levytysstudiossa kuusi vuotta myöhemmin.

Reijo Viita esiintyi Kullervo Linnan orkesterin solistina Helsingin Kulttuuritalolla uransa aikana peräti 320 kertaa, mikä lienee solistien ennätys! Parhaana vuotena Kulttuuritalolla oli 36 keikkaa. Orkesteri oli yleensä 16-miehinen. Kulttuuritalon voidaan sanoa täydellä syyllä olleen Linnan orkesterin kotipaikka. Siellä harjoiteltiin, ja keikalta palattaessa ”kamat” vietiin sinne aamuyöstä varastoon. Kullervo Linna soitti Kulttuuritalolla aina juhlapyhinä isolla big band -kokoonpanolla ja Reijo Viita lauloi sekä oli mukana myös saksofoniryhmässä. Kulttuuritalon tanssiaisissa oli yleensä kolme orkesteria eri paikoissa taloa. Kullervo Linnan orkesteri esiintyi yleensä talon juhlasalissa.

Kesällä vuonna 1965 Reijo Viita ja Kullervo Linnan orkesteri pääsivät esiintymään Yleisradion kuusi ohjelmaa käsittävässä Aikuisten lavalauantai -sarjassa. Ohjelma voitiin kuulla radiossa lauantai-iltaisin ensin tunnin verran, klo 21.00-22.00 ja sitten, kymmenen uutisten jälkeen vielä puolen tunnin ajan. Reijo Viita lauloi kahdessa näistä tilaisuuksista ison setin. Ensin lähetyksessä, joka tapahtui elokuussa Lieksan Kevätniemellä, sitten päätöstilaisuudessa syyskuussa Lappajärven Halkosaaren lavalla. Kullervo Linnan orkesteri esiintyi kyseisessä ohjelmassa nimellä Kiertotähdet, ja kesän aikana joukko tunnettuja solisteja pääsi esiintymään vuorollaan sen säestyksellä. Ohjelmasarjan juonsi Heikki Kataja.

TV:n musiikkipitoisissa ohjelmissa, mm. Lauantaitansseissa Reijo Viita esiintyi vuosittain. Vuosien 1965-1970 välillä Yleisradiossa oli paljon esiintymisiä. Esimerkkinä vuodelta 1969 ohjelmassa Kevyttä ja kirjavaa, Kullervo Linnan orkesteri esiintyy laulusolistinaan Reijo Viita.

Kullervo Linnan orkesterin ja Reijo Viidan keikkaputken huippu oli vuosina 1965-1970. Esimerkiksi vuonna 1967 oli 178 keikkaa ja 1968 oli 180 keikkaa. Reijo Viita kiersi Kullervo Linnan orkesterin keikoilla käytännössä koko Suomen. Tutuiksi tulivat niin Hanko kuin Lapin perukatkin. Reijo huolehti myös kuljetuksista. Hän kuljetti omalla autollaan Kullervo Linnan orkesterin soittajat ja ”keikkakamat”. Kaksi ”amerikanrautaa”, Chevrolet Malibu ja Plymouth Valiant tulivat ajettua loppuun. Reijo Viita toimi myös orkesterin johtajana, jos Kullervo Linna ei syystä tai toisesta päässyt mukaan. Tuohon aikaan Linnan oli oltava mukana myös Humppa-veikkojen keikoilla.

Syksyllä vuonna 1973 julkaistiin Kullervo Linnan orkesterin LP-levy nimeltä ”Iltarusko”. Reijo Viidan (Pettäjän tie, Iltarusko) lisäksi levyllä olivat solisteina Paula Koivuniemi, Tumba Tamminen, Jani Uhlenius, Eugen Malmsten ja Lasse Kuusela. Levyn julkistamisen jälkeen, 31. lokakuuta Kullervo Linna orkestereineen suuntasi matkansa Atlantin yli, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Paikkansa jo vakiinnuttaneen Reijo Viidan ohella toisena laulusolistina oli mukana eräs tuon ajan nousevia tähtiä, Paula Koivuniemi. Amerikan-kiertue kesti kaksi viikkoa. Aluksi Kanadassa kierrettiin Ontarion provinssia ja sen jälkeen olivat vuorossa Yhdysvalloissa New Yorkin ja Michiganin osavaltiot. Suurimmat kaupungit, joissa Kullervo Linnan orkesteri vieraili, olivat New York ja Toronto. Pienistä paikoista tunnetuin oli Niagara Falls. Tilaisuuksia oli markkinoitu ennakkoon ja yleisöä niissä riitti. Juontajana tilaisuuksissa toimi Jani Uhlenius. Viimeinen esiintyminen oli 13.11. New Yorkin Brooklynissä Imatra-Haalissa. New Yorkin Uutiset kirjoitti mm. seuraavaa: ” Menestykseltään hyväksi luonnehti Kullervo Linna orkesterinsa kaksi viikkoa kestänyttä kiertuetta Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ohjelmisto oli monipuolinen ja hyvätasoinen. Mukana oli viulusooloja ja haitarin palkeita. Esiintyminen Imatra-Haalissa oli upeaa. He soittivat useita instrumentteja. Loistava laulaja Reijo Viitakin soitti saksofonia ja klarinettia. Reijo Viita on orkesterissa yhdeksättä vuotta ja hän onkin Suomen huippuja. Ilta oli nautintorikas!”

Kullervo Linnan orkesterin viimeinen keikka oli 31.10.1980. Siihen mennessä Reijo Viita oli ehtinyt toimia Kullervo Linnan orkesterin laulusolistina yli 16 vuotta, eli yli puolet ajasta, jonka orkesterin toiminta kesti, ja solisteista ylivoimaisesti pisimmän ajan. Viimeinen esiintyminen Reijolla oli Kullervo ”Lutu” Linnan kanssa Kulttuuritalolla 23.11.1981 Linnan 70-vuotisjuhlakonsertissa. Vuosina 1980-1981 Reijo keikkaili Aarre Jokisen yhtyeen laulusolistina. Reijo Viidan viimeinen keikka oli Teuvo Ihanuksen yhtyeen kanssa Kajaanissa lauantaina 16.7.1982. Reijo ja hänen vaimonsa olivat hankkineet kesämökin. Mökkeily, keikkailu ja työ oli hankala sovittaa yhteen, joten keikkailu jäi kesämökkiharrastuksen viedessä voiton.

Kullervo Linnan orkesteri edusti alallaan Suomen parhaimmistoa, niin musiikillisesti kuin soittajienkin kannalta katsottuna. Linna hoiti niin keikat kuin orkesterin työasiatkin hyvin, ja hänen orkesterissaan soittajat myös näin ollen viihtyivät.

Reijo Viita Fonovoxin ja JP-Musiikin levylaulajana

Tangokauden jälkeen, 70-luvun alussa iskeneen humppakuumeen myötä oli varmana laulajana tunnetulla Reijo Viidalla kysyntää myös äänilevyrintamalla. Humpan uuden tulemisen myötä Reijo Viita tulikin levyttäneeksi joukon komeita humppia. Reijon taustavaikuttajina hänen 70- ja 80-luvun levytyksissä oli kaksi merkille pantavaa henkilöä, Jarmo Jylhä ja Seppo Rannikko. Musiikin monitoimimies Jarmo Jylhä (s. 1951) toimi siihen aikaan Fonovox-yhtiössä säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana ja tuottajana. Bostonissa, USA:ssa sovittamista opiskellut Seppo Rannikko (1928–2000) oli tuolloin aloittanut yhtiössä sovittaja-kapellimestarina, muusikkona ja tuottajana. Tanssimusiikkia säveltäessään hän käytti tuohon aikaan nimimerkkiä Kauko Kolmio. Orkesterien sovittajana ja kapellimestarina hän nousikin maassamme Fonovoxin aikaan huipulle. Hän osasi käyttää sovituksissaan myös jousiryhmää ja iso studio-orkesteri toimiikin säestyksissä aktiivisesti ja kuviorikkaasti. Hyvä sovitus on ajaton, ja Seppo Rannikon sovitukset kuulostavat vielä nykyäänkin, yli kolmen vuosikymmenen jälkeen tuoreilta ja svengaavilta. Seppo Rannikko onkin sanonut: ” Sovituksissani pitää ’arrien’ (stemmojen) soida!” Joissakin kappaleissa hän on lisännyt tempoa alkuperäisestä, eikä tunnelma ole siitä kärsinyt. Reijo Viidan kanssa tällainenkin onnistui, koska hän on tahti- ja säveltarkka laulaja: fraseeraus osuu aina kohdalleen. Reijohan on äänialaltaan laaja toinen tenori ja lisäksi vielä nuotinlukutaitoinen muusikko. Myös tenoribaritonille kirjoitettu stemma onnistuu häneltä. Iskelmän lauluun erittäin hyvä ääni ja riittävän laaja rekisteri. Vaativalle sovittajalle siis ihanteellinen laulusolisti. Myöskään studiossa ei aikaa liiemmin tuhlattu. Reijo Viidan sen ajan levyjä tuottamassa olleen Jarmo Jylhän mukaan harjoitukset mentiin yleensä kerran läpi ja sitten esitys jo tallentuikin valmiina masternauhalle.

Vuonna 1977 ilmestyi Fonovoxin tuottamana Reijo Viidan ensimmäinen LP-levy Ilta venäläisessä ravintolassa, jossa sovituksista vastasi Seppo Rannikko. Jo nimikkokappaleesta käy ilmi, että levyn musiikkityylinä hallitsee slaavilaisvaikutteinen molli. Avausraita ja nimikkokappale, Rannikon tango ”Ilta venäläisessä ravintolassa” (san. Jarmo Jylhä) on ollut vaativa laulettavaksi. ”Kaunis Leningrad” (säv. & san. Heikki Nikkanen) osoittaa, kuinka iskelmä on peilaa omaa aikaansa. Leningrad on nykyään jälleen Pietari. Kauko Kolmion (=Seppo Rannikko) sävellyksistä on mainittava Vilho Jylhän tekstittämät vauhdikkaat humpat ”Balaton” ja ”Vuosien takaa”. Levyn kotimaista alkuperää olevista kappaleista kannattaa mainita myös Jarmo Jylhän hieno sävellys ”Aron kulkija” (san. Vilho Jylhä). Myös slaavilaistunnelmaa tihkuvista ulkomaisista iskelmäklassikoista ”Novgorodin ruusu” (Nino Rota) ja ”Moskovan valot” (V. Solovjev-Sedoi) voidaan tällä levyllä kuulla Reijo Viidalta todella upeat tulkinnat.

Fonovoxin lopetettua toimintansa, Jarmo Jylhän luotsaama JP-Musiikki tuotti Reijo Viidalle vuonna 1980 hänen toisen LP-levynsä ja suurimman osan sovituksista laati tällekin pitkäsoittolevylle Seppo Rannikko. Hän soittaa myös tenorisaksofonisoolon ”Mona-Lisassa” (Livingston / Evans). Rannikko soitti aikoinaan Olavi Virran ”Hopeisessa kuussa” (1960) olevan, tunnetun saksofonisoolon ja on nyt siis mukana Reijo Viidan levytyksessä. Levyn parasta antia edustavat niin ikään tamperelaisen hanuristin Toivo Honkosen säveltämä ”Ilta kotikujalla” sekä ”Koskipuisto”, jonka on säveltänyt italiansuomalainen Franco Morero (s. 1941, Torino) ja johon Raul Reiman (1950–1987) teki Tampere-aiheiden tekstin. Reijo Viidan esitys George de Godzinskyn valssista ”Aamu Lapissa” (san. Kullervo Kemppinen) on hyvin onnistunut. Niin sävellys kuin myös lauluteksti on tehty Kullervo Linnan mökillä Inarissa. Laamanni Kullervo Kemppinen teki tekstin samalla mökillä eri aikaan. Professori Jukka Kemppinen muistelee: ” Olin mukana Kullervo Linnan mökillä, kun isäni teki sanoituksen vieraskirjassa olleeseen sävellykseen. Annoin jonkin verran ohjeitakin sivusta”.

Levyn sisältämistä kappaleista mainitsemisen arvoisia ovat myös tango ”Sä kuulut päivään jokaiseen” (Reino Markkula - Juha Vainio) ja humppa ”Maailman matkamies” (säv. & san. Timo Hämäläinen). Niissä Seppo Rannikon sovitukset ja Reijo Viidan laulu toimivavat mestarillisesti. Tunnetun tangon tempoa on vähän nopeutettu. Levyllä kuullaan Reijo Viidan laulamana Jarmo Jylhän sävellys ja hänen isänsä Vilho Jylhän sanoitus, valssi ”Muistoja takkavalkealla”. Tämä valssi sopii hyvin Reijo Viidalle: tulkinta on vahva ja äänivarat riittävät myös ylärekisterissä. Vuoden 1980 levytykset ovat hyvin onnistuneet ja jo aikoinaan Olavi Virran tunnetuksi tekemä ”Kultainen tango” (V. Silvester / E. Wilson) soi hienosti myös Reijo Viidan laulamana. Jarmo Jylhän tyylikkäästä humpasta ”Kadotettu onni” on Reijo Viita tehnyt kummallekin LP-levylleen oman version. Ensimmäinen levytys tehtiin vuonna 1976 ja toinen siis vuonna 1980.

Levylaulajan uransa aikana Reijo Viita ehti levyttää yhteensä 48 kappaletta. Niistä suurin osa, 46 kappaletta on tähän mennessä julkaistu CD-muodossa kahdella Salixin tuottamalla levyllä, Reijo Viita – Juhlalevy (2006) ja Vuosien takaa (2009). Julkaisua odottaa vielä kolmas Reijo Viita -CD. Aikaisemmilta kokoelmilta puuttuvien kahden levytyksen lisäksi siihen tulee sisältymään Reijo Viidan osuus YLE:n ohjelmanauhalta Aikuisten lavatanssit vuodelta 1965.

Lähteet:
Timo Leppänen: Reijo Viita – Juhlalevy (CD:n esittelylehtinen, 2006)
Timo Leppänen: Reijo Viita: Vuosien takaa (CD:n esittelylehtinen, 2009)
Puhelinkeskustelu Timo Leppäsen kanssa kesäkuussa 2009.
Sähköpostiviesti Timo Leppäseltä Veikko Tiitolle heinäkuussa 2009.
Valikoitu diskografia
Singlejä:

Syksyn sävel (säv. Kullervo Linna - san. Reino Helismaa - sov. Matti Viljanen) / Illan ensimmäinen tango (säv. Toivo Kärki - san. Reino Helismaa - sov. Matti Viljanen) (Philips PF 340670, 1964)

Unikuva (säv. Kullervo Linna - san. Pentti Raunio (=Tapio Lahtinen) - sov. Matti Viljanen) / Mua varten ei (kansansävel - san. Reino Helismaa - sov. Toivo Kärki ) (Philips PF 340684, 1964)

Pustan ruusu (säv. Kullervo Linna - san. Saukki (=Sauvo Puhtila) - sov. Matti Viljanen) / Lucianella (Napolilainen kansansävel - san. Kosti Kivilahti - sov. Matti Viljanen) (Philips PF 340695, 1965)

Haaveita tanssilavan luona (säv. Toivo Kärki - san. Lauri Jauhiainen - sov. Kaarlo Valkama) / Tumma ruusu (Mä ruusun tumman, Miksi poistuit luotani, säv. & san. Martti Jäppilä & Valto Tynnilä - sov. Kaarlo Valkama) (Philips PF 340710, 1965)

Harmaa kylä kertoo (säv. Kauko Leander - san. Pentti Kelavirta - sov. Matti Viljanen) / Miksi ystävä vain mulle (säv. Reino Markkula - san. Tuula Valkama - sov. Matti Viljanen) (Philips PF 340724, 1965)

On monta kertaa (säv. Valto Tynnilä - san. Kerttu Mustonen - sov. Kaarlo Valkama) / Yöorvokki (säv. Uuno Mattila - san. Kerttu Mustonen - sov. Kaarlo Valkama) (Scandia KS 726, 1967)

LP:

Ilta venäläisessä ravintolassa (Fonovox HITLP 1010, 1977)
Maailman matkamies (JP-Musiikki JPLP 2004, 1980)

Kokoelmat (CD):

Reijo Viita – Juhlalevy (levytyksiä vv. 1964-1981) (Salix, FINO CD-110, 2006)
Vuosien takaa (levytyksiä vv. 1976-1981) (Salix, FINO CD-118, 2009)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy