 |
|
Henkilötiedot
Anna-Liisa Pyykkö
s. 0.0.1929 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Petri Grönstrand
Nimet
Täydellinen nimi | ent. Pyykkö, Annaliisa Truhponen | Oikea nimi | Annaliisa Truhponen (Pyykkö) | Nimihistoria | Pyykkö, 0.0.0, avioliiton kautta saatu sukunimi 1949 - 1955 |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1929 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | laulaja (päärooli), laulunopettaja, muusikko, säveltäjä | Soittimet | piano (pääinstrumentti), kitara |
Annaliisa Pyykön uran alku viihdelaulajana on kuin suoraan
vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Hän
työskenteli 1950-luvun alkupuolella ministeri Veikko Vennamon
sihteerinä. Kerran järjestettiin ministeriössä erään työntekijän nimipäiväjuhlat,
ja Pyykköä, jonka lauluharrastus oli yleisesti tiedossa, pyydettiin esiintymään
niissä. Hänen laulaessaan oli oven takana kuulolla paikan vahtimestari, joka
sattumalta tunsi Yleisradion viihdemusiikkipäällikön, kapellimestari George de
Godzinskyn. Hän kertoi Godzinskylle ministeriössä työskentelevästä erittäin
kaunisäänisestä ja lahjakkaasta nuoresta naisesta sekä suositteli ottamaan
tähän yhteyttä.
Jonkin ajan kuluttua Annaliisa
Pyykkö sai puhelun Godzinskyltä, ja vähän myöhemmin he olivat studiossa äänittämässä
ensimmäistä yhteistä ohjelmaansa. Tästä alkoi heidän vuosikymmeniä kestänyt
tiivis ja monipuolinen yhteistyönsä. Pian järjestyi myös levytystilaisuus;
Pyykön 1954 tekemät ensimmäiset levytykset olivat Oot poissa lapseni pieni sekä
Viime valssi. Samana vuonna hän levytti myös Olavi Virran kanssa
duettona sävelmän Kengänkoputtaja, naskalinnaputtaja. Se jäi heidän
ainoaksi yhteiseksi levykseen, mutta muuten he esiintyivät vuosien mittaan
lukuisia kertoja yhdessä.
Ennen ensimmäisiä levytyksiään
Annaliisa Pyykkö oli laulanut hyvinkin paljon, opiskellut vuosia klassista
laulua Konservatoriossa ja myös konsertoinut. Musikaalisessa kodissa kasvaneen
tytön ensimmäinen esiintyminen radiossakin oli itse asiassa tapahtunut jo
lapsena Markus Raution eli Markus-sedän ohjelmassa. Kouluaikana hänelle
antoi yksityisiä laulutunteja hänen musiikinopettajansa Ester Snellman ja
myöhemmin Helsingissä Anna-Liisa Luukkonen. Oppilasnäytteenä pidetystä
ensikonsertistaan Pyykkö sai Helsingin Sanomien kriitikolta loistavat arvostelut.
Uransa aikana Pyykkö teki
neljäkymmentä levypuolta sekä lauloi lukemattomissa studioesiintymisissä
varsinkin Radion Viihdeorkesterin solistina, tanssilava- ja ravintolakeikoilla
sekä kiertueilla ja televisiossa, jossa hän esiintyi jo Tesvision aikana.
Elokuvien laulukohtauksissa Pyykkö esiintyi useiden naisnäyttelijöiden, mm.
Eija Karipään sekä varsinkin Heidi Krohnin äänenä. Hänet nähdään myös itse
laulamassa Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Suuri sävelparaati (1959),
jossa hän esittää tuolloin radiossa paljon soineen valssin Kaikki alkoi
sinun kanssasi (tunnetaan myös nimellä Sirpaleet). Laulu oli Pyykön levytyksenä tuolloin
hyvin suosittu.
Yhteistyökumppaneista ylivoimaisesti
tärkein ja läheisin oli George de Godzinsky, joka säesti Pyykköa eri yhteyksissä
ja kokoonpanoilla koko hänen laulajanuransa ajan. Godzinskyn kanssa hän mm.
kierteli Merivoimien aluksella saaristopitäjiä radion suositussa kesäsarjassa Saaristo
soi. Ohjelmat olivat elävän yleisön edessä toteutettuja toivekonsertteja,
joissa Pyykkö lauloi laivan kannella yleisön toivomia kappaleita Godzinskyn
säestäessä hanurilla.
Joitakin vuosia Pyykkö lauloi myös
omaa nimeään kantavan yhtyeen solistina. Hän esiintyi jonkin verran
näyttelijänäkin kierrellen lavoja tunnetun näyttelijän Kauko Kokkosen kanssa.
Täysin kaksikielisenä hän oli mukana myös Ruotsalaisen teatterin
revyy-painotteisella kiertueella.
Paitsi laulanut Pyykkö on myös
säveltänyt, etupäässä taidemusiikkia. Näistä mainittakoon Toivo Lyyn sanoihin
sävelletty kuoroteos Miks’ laulu soi, jonka mieskuoro Salon Laulu-sepot
tuolloin Salossa asuneelta Pyyköltä tilasi. Teoksen kantaesitys huhtikuussa
1974 oli merkittävä paikallinen kulttuuritapaus, josta Salon sanomat kirjoitti
kokosivun artikkelin.
Yksi osa Pyykön elämäntyötä on
ollut toimiminen musiikinopettajana useissa eri kouluissa, ja hän on antanut
myös paljon yksityisiä tunteja laulussa sekä äänenmuodostuksessa. Aikanaan
Perniössä asuessaan hän alkoi toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan myös
maalaamalla, ja öljyvärimaalaus kuuluu hänen harrastuksiinsa vieläkin.
Huolimatta Veikko Vennamon
myöhemmästä räyhäpoliitikon maineesta Annaliisa Pyykkö muistaa hänet erittäin
reiluna ja miellyttävänä esimiehenä. Myös Vennamo oli epäilemättä hyvin tyytyväinen
osaavaan ja tunnolliseen sihteeriinsä, koska ainoa eripurainen tilanne heidän
välilleen aiheutui tämän lähdöstä. Määräaikaisessa työsuhteessa ollut Pyykkö
ilmoitti, ettei valitettavasti enää voi uusia työsopimusta, koska ensikonsertti
oli tulossa ja laulaminen alkoi muutenkin viedä yhä enemmän aikaa. Toki Vennamo
ymmärsi tilanteen, mutta äkillinen pettymyksen tunne kuitenkin sai hänet vähemmän
hienotunteisesti kivahtamaan:
"Emme me täältä päästä teitä
pois... Mitäs te siellä konsertissa esitätte sitten?".
Tähän Pyykkö vähän hämillään:
"Tuota... Toivo Kuulan Suutelon."
"No suudelkaa joskus
myöhemmin!" vastasi Vennamo.
Vuosia jälkeenpäin Pyykkö kuuli Pekka
Vennamolta, että hänen isänsä oli pitänyt tätä parhaaana sihteerinään mitä hänellä oli koskaan ollut.
*
Aktiivisimpina taiteilijavuosinaan
Annaliisa Pyykkö sai rusaasti ihailijapostiakin, mutta maata kiertäessä
yllättävää tunnustusta tuli joskus myös hyvinkin spontaanisti.
Eräänä kesäisenä lauantai-iltana
hän oli menossa ohjelmatoimiston järjestämälle tanssilavakeikalle Riihimäelle
ja otti rautatieasemalta taksikyydin esiintymispaikalle. Taksin autoradiosta
tuli parhaillaan Lauantain toivotut levyt ja siinä alkoi soida Annaliisa Pyykön
levy. Taksikuski sääti ääntä kovemmalle ja puhkesi vuolaisiin kehuihin: kuinka
hän sitten ihaili tuota Pyykköä, siinä vasta hyvä ja ihanaääninen laulaja, ja
niin nättikin vielä! Tunnistamatta takapenkillä istuvaa asiakastaan – artistit
eivät tuolloin olleet vielä tv:stä tuttuja – kuljettaja kysyi tältäkin, että
mitäs te hänestä pidätte. Kyydittävä
vain myönteli hiukan vaivautuneesti, että juu, onhan se... mikäs siinä...
Tultiin perille, laulajatar maksoi
matkansa ja pyysi kirjoittamaan ohjelmatoimistoa varten kuitin, johon
kuljettaja kysyi nimeä. Kuultuaan ketä oli kyydinnyt hän meni aivan kipsiin ja
kysyi sitten:
"Miksi ihmeessä ette äsken
sanonut!"
"Ettehän te
kysynyt", vastasi Pyykkö ja oli kiitollinen tunnustuksesta, joka takuulla
oli rehellistä ja aitoa.
*
Television alkuaikojen vielä kehittymätön valaistus- ja
kuvaustekniikka studiossa saattoi joskus aiheuttaa esiintyjille harmillisia
pikku yllätyksiä.
Ulkonäöltään ja vaatetukseltaan
aina huoliteltu Annaliisa Pyykkö oli kerran ikään kuin esiintymisasunsa kruunuksi
pannut kaulaansa erityisen kauniin ja suuren korun. Mutta juuri ennen suoran
lähetyksen alkua tulikin kuuluttaja Lenita Airisto koputtamaan olkapäälle ja
ilmoittamaan, että kuulkaahan taiteilija, tuo koru pitää valitettavasti riisua.
Studiolamppujen valo nimittäin heijastuisi sen isokokoisesta kivestä liian
kirkkaasti saaden sen säihkymään kuvaruudussa luonnottomasti.
Laulajatar totteli ja lauloi Sateenkaaren
tuolla puolen kaikella taidollaan ilman korua. Mutta kovin pettyneenä — hän
kun oli huolella valittua korua kiinnittäessään jo etukäteen mielissään
ajatellut, kuinka hienolta se näyttäisikään lähetyksessä!
Olavi Virta, Anna-Liisa Pyykkö ja Triola-orkesteri 1954: Kengänkoputtaja - naskalinnaputtaja (The Little Shoemaker / Le petit cordonnier), foksi. Säv. Rudi Revil, san. Francis Lemarque [= Nathan Korb], suom. Saukki [= Sauvo Puhtila], sov. Matti Viljanen. Triola T 4159
Äiti jäi kun lähti toiset (Meine Mutter blieb in Ungarn), hidas foksi. Säv. János Béka, suom. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki. Decca SD 5470.
Kaikki alkoi sinun kanssasi (Ожидание). Säv. G. L. Kitler, alkup. san. tuntematon, suom. Orvokki Itä [= Reino
Helismaa], sov. Timo Lossi [= Jaakko Borg]. Rytmi RN 4159: Anna-Liisa
Pyykkö laulaa 2
Diskografian koonnut J. J. Marjanen
Esittelyteksti perustuu lukuisiin Petri Grönstrandin vuonna 2009 tekemiin haastatteluihin ja käymiin puhelinkeskusteluihin.
Annaliisa, yhteen kirjoitettuna ilman yhdysviivaa, on
virallinen etunimi, mutta esiintyy usein levyetiketeissä yms. yhteyksissä
(esim. Suuri sävelparaati -elokuvan mainosjulisteessa ja alkuteksteissä)
yhdysmerkkimuodossa ”Anna-Liisa”.
|
|
|