Vahvasti perustajaansa ja johtajaansa
Erno Lindahliin personoituva
Ernos oli siinä mielessä erikoinen 1960-luvun suomalainen rock/pop-yhtye, että sen esitykset pohjasivat vahvasti yhtyelauluun ja ohjelmisto omaan säveltuotantoon. Lisäksi se on lajissaan yllättävän sitkeähenkinen.
Ernos syntyi Helsingissä lokakuussa 1965 ja sai nimensä johtajansa Erno Lindahlin mukaan. Alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Lindahl (laulu, kitara ja piano),
Martti Koskimo (kosketinsoittimet, trumpetti ja laulu),
Matti Vattulainen (kitara),
Jorma Toivonen (basso) ja
Mikko Kuoppamäki (rummut). Ensimmäisen singlensä
Yksin / Ole iloinen yhtye pääsi tekemään kesäkuussa 1966. Yhtyeen ohjelmisto koostui alun pitäen Lindahlin sävellyksistä.
Pian esikoislevyn jälkeen Koskimo erosi yhtyeestä, minkä jälkeen uudeksi kokoonpanoksi muotoutui syksyllä 1966 Lindahl, Vattulainen,
Seppo "Sebastian" Nurmi (basso),
Kari "Yogi" Laakso (kitara),
Timo Penttilä (rummut) ja
Ilari Hannula (laulu). Tämä joukkue levytti marraskuussa 1966 yhtyeen toisen singlen
Harha / Unelmatyttöni ja myöhemmin vuoden 1967 puolella
Beach Boysien hitin
Good Vibrations suomeksi nimellä
Kaikki hyvin. Samana vuonna Ernos nimettiin radion
Kaleidoskooppi-ohjelman äänestyksessä suosituimmaksi laulu- ja soitinyhtyeeksi.
Maaliskuussa 1968 yhtye sai valmiiksi ensimmäisen LP:nsä, joka kantoi vähemmän myyvää nimeä
Rutto ja romu. Sävellykset olivat enimmäkseen Lindahlin käsialaa ja ne esitettiin suomeksi. Kokoonpanossa olivat mukana tuolloin
Kalervo Korlin (koskettimet) ja
Jouni Hietaniemi (rummut). Keväällä samana vuonna Ernos sijoittui kappaleellaan
Turhaan toiseksi television järjestämässä sävellyskilpailussa, mikä lisäsi yhtyeen tunnettavuutta tuntuvasti.
Kesäkuussa 1968 kokoonpanoon tulivat mukaan vokalistit
Kati Borg ja
Marjo-Riitta Kervinen. Ernos tulikin tunnetuksi tämän jälkeen stemmalaulustaan, jolle oman sävynsä antoivat nuo kaksi naisääntä. Saman vuoden elokuussa Korlin ryhtyi ammattimuusikoksi ja Hietasen tilalle rumpaliksi palasi Timo Penttilä, missä kokoonpanossa Ernos esiintyi vuosina 1968-1970. Joukkueen varsinainen läpimurtosingle
Maria Louiza levytettiin elokuussa 1968, mutta se ei onnistunut yltämään koskaan suosikkitilaston Top 10:een.
Ernos pääsi rajun lavashownsa vuoksi hyvin esille nuorten lehdissä - olivathan yhtyeen esiintymiselle tunnusomaista kalusteiden ja elintarvikkeiden tärvely. Siksi onkin yllättävää, että muodostelma kelpuutettiin syyskuussa 1968 tekemään oman alansa historiaa esiintymällä ensimmäisenä länsimaisena rock/pop-yhtyeenä Tallinnan Estonia-teatterin konserttisalissa Neuvosto-Eestissä. Visiitti uusittiin päivälleen 40 vuotta myöhemmin samassa paikassa järjestetyssä juhlakonsertissa, jossa olivat mukana myös sikäläiset suosikit
Ivo Linna ja
Rock-Hotel.
Toukokuussa 1969 Ernos levytti edellisvuonna uusitulla kokoonpanollaan käännössinglen
Jos vain käyt takaisin (Blackberry way) ja saman vuoden lokakuussa heti perään toisen listatärpin
Kerran kohtaan ystävän (Don't forget to remember). Erno Lindahl itse puolestaan taltioi jo tammikuussa samana vuonna Beatles-hitin
Obla-di obla-da otsikolla
Elämältä halua en enempää, minkä äänitteen kakkospuoleksi tallennettiin
Ei hätää (
Elenore).
Yhtyeen miehitys vaihtui keväällä 1970 kokoonpano jälleen, kun Kervinen ja Nurmi erkaantuivat omille teilleen ja basistiksi pestautui amerikkalainen opiskelija
Jeremy Gould. Heinäkuussa Ernos levytti brittiyhtye
Mungo Jerryn listahitin
Kesäaikaan vaan eli
In The Summertime, jonka kumppaniksi singlelle ikuistettiin toinen käännöskappale, Lindahlin ja Kati Borgin duetto
Tässä olen vain (And I'll be there).
Borg ja rumpali Penttilä erosivat joukkueesta syksyllä 1971, jolloin Marjo-Riitta Kervinen tuli takaisin muonavahvuuteen. Rumpaliksi pestattiin
Timo "Tonttu" Aittokallio ja kosketinsoittajaksi siirtyi valomiehen hommista
Jukka Borg. Tämäkään koostumus ei muodostunut kuitenkaan kovin pitkäikäiseksi, sillä Kervinen lähti jo vajaan vuoden kuluttua opiskelemaan musiikkia. Ernos sai kuitenkin valmiiksi samana vuonna kolmannen LP:nsä, jonka sisältö koostui yhtyeen omasta tuotannosta.
Yhtyeen toiminta alkoi kuitenkin auttamatta hiipua tämän levytyksen jälkeen, ja vuonna 1973 myös Ilari Hannula oli kypsä irtaantumaan kokoonpanosta. Siinä vaiheessa joukkoon oli liittynyt laulaja
Leena Nilsson, mutta hänenkään mukaantulonsa ei pystynyt pelastamaan muodostelmaa hajoamasta. Tosin hän oli mukana kuvassa myös vuonna 1979, kun hän ja Erno Lindahl levyttivät
Kai Vallinevan kanssa kokoelman
Kauneimmat joululaulut.
Lindahl itse jatkoi uraansa sinnikkäästi itsenäisenä yrittäjänä osallistuen vuonna 1980 ääniteprojektiin, jossa tehtiin ns. coverversioita 1960-luvun hiteistä. Hieman myöhemmin hän taltioi pari singleä ja nimikko-LP:n, joiden ohjelmisto oli hänen omaa käsialaansa. Siinä sivussa Erno Lindahl jatkoi työskentelyä oman äänitysstudionsa ja lammaskoiraharrastuksensa parissa unohtamatta kuitenkaan tuo jatkuvasti vain voimistunutta ikäpolvensa sixties-nostalgiaa.
Tämä nostalgia puhkesi kukkaansa syksyllä 1993, kun Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettiin iltamat 1960-luvun henkeen. Mukaan houkuteltiin kyseisen aikakauden vanhoja suosikkiyhtyeitä, joihin kuului itseoikeutetusti Ernos. Tällöin yhtyeen seitsenhenkinen kokoonpano vuodelta 1969 oli jälleen koossa neljännesvuosisadan eron jälkeen ja valmis jatkamaan siitä, mihin aikoinaan jäätiin. Sittemmin Ernos on jatkanut esiintymisiään mm. Back to the Sixties ry:n nimissä järjestetyissä tilaisuuksissa, joista ehkä tunnetuin on ollut Vuokatin Katinkullan BTTS-juhla syys-lokakuun taitteessa.
Vuonna 1999 po. yhdistys julkaisi oman nimikko-CD:n, jolle Ernos esittää kappaleet
Harha ja
Turhaan uusina taltiointeina. Vuotta aiemmin yhtyeen vanhoista alkuperäislevytyksistä oli työstetty CD-kokoelma
20 suosikkia - Harha, mikä antaa hyvän läpileikkauksen Erno Lindahlin eri kokoonpanojen aikaansaannoksista. Katinkullan 10-vuotisjuhlasta vuonna 2002 tehtiin televisio-ohjelma, jossa Ernos tulkitsi vanhan bravurinumeronsa
Maria Louiza.
Mitä yhtyeenjäsenten muuhun toimintaan tulee, niin todettakoon, että Ilari Hannula on valmistunut oikeustieteen tohtoriksi ja työskentelee lainvalmistelijana oikeusministeriössä. Marjo-Riitta Kervinen toimii laulun lehtorina Stadiassa ja on mukana lauluyhtye Fantastic Fourissa. Kati Borg-Penttilä on yrittäjä, terapeutti ja vuorovaikutuskouluttaja, Seppo ”Sebastian” Nurmi luomuyrittäjä ja valokuvaaja, ja Kari "Yogi" Laakso atk-yrittäjä. Timo Penttilällä puolestaan on oma LVI-suunnittelutoimisto.
Lähteet:Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki).
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004:
Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä).
Pennanen, Timo 2006:
Sisältää hitin (Otava, Keuruu).
www.ernos.fiBack to the Sixties
