BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Simo Salminen

s. 8.11.1932, Vanaja

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiSimo Veli Atte Salminen
Oikea nimiSimo Salminen
AliaksetSimo
SalanimetLiukas Lätkä (taiteilijanimi pellehyppääjänä)
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika8.11.1932, Vanaja
Ensimmäinen levytys1966
Roolit ja soittimet
Roolitnäyttelijä, laulaja
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Jaakko Salo, säveltäjä, sovittaja
Jukka Virtanen, sanoittaja
Esko Koivumies, säveltäjä, sanoittaja ja tuottaja
Kunniamerkit/palkinnot
1966 parhaan miespuolisen televisioesiintyjän Telvis-patsas, (yhdessä Niilo Tarvajärven kanssa)
2002 TV-viihteen Venla-palkinto (erikois-Venla)
Biografia
Kondiittori ja kuvanveistäjä

Simo Salminen aloitti uransa työelämässä 15-vuotiaana Wikströmin leipomossa Vanajalla, jossa hän työskenteli kondiittorina. Myöhemmin hän valmistui kondiittorimestariksi ja toimi sokerileipuri-tuotesuunnittelijana Colombia- leipomossa, josta hän siirtyi kuudeksi vuodeksi Ateneumiin opiskelemaan kuvanveistoa.

Uima- ja pellehyppääjä

1950-luvulla Simo Salminen tuli tunnetuksi uima- ja pellehyppääjänä. Salmisen ansioita uimahypyissä ovat suomenmestaruus suorista hypyistä, sekä kahden suomen-mestaruuden lisäksi yksi pohjoismaiden mestaruus pellehypyistä ja neljäs sija lajin ensimmäisistä EM-kisoista. Hän oli pellehyppyseura Härvelin varapuheenjohtaja ja käytti hyppääjänä nimeä Liukas Lätkä. Salmisen bravuurinumero oli nimeltään "vetelä vanukas" eli hyppy kymmenestä metristä vatsalleen. Salminen oli myös akrobaatti ja esiintyi trampoliinilla Erkki Sammaleen kanssa Dos Pompolinos -nimisenä duona. Uransa alkuvaiheissa Simo esiintyi Tesvision Rullaportaissa ja Sirkus Papukaijassa. Ensimmäinen elokuvaosa tuli vuonna 1960 Eemeli-elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis!, jonka loppuosassa on kohtaus Uimastadionin pellehyppykilpailuista. Lisäksi Salminen oli Leo Jokelan sijaisnäyttelijänä elokuvassa Pikku Pietarin piha (1961).

Näyttelijä

Salmisen varsinainen läpimurto tapahtui 1960-luvulla, kun Spede Pasanen tavattuaan Simon uimahyppykilpailussa huomasi tämän esiintyjänkyvyt ja pyysi häntä mukaan televisioon. Vuonna 1964 alkoi Simon ja Speden yli kolme vuosikymmentä kestänyt yhteistyö elokuvalla X-Paroni (ohj. Risto Jarva, Spede Pasanen & Jaakko Pakkasvirta), jossa Salmisella oli sivurooli yhtenä gangsteriporukan jäsenenä. Vuonna 1965 Salminen esiintyi keskeisessä roolissa lyhytelokuvassa Lumilinna, joka palkittiin Montreux'n Kultaisella Ruusulla. Speden aloittaessa 1965 televisiossa sketsisarjansa Spedevisio, Simolla oli jo vakiintunut rooli Speden aisaparina, ja vuonna 1967 hän oli Speden ohella pääosassa Spede Pasasen tuottamassa elokuvassa Pähkähullu Suomi. Salmisesta tuli Speden hyvä ystävä, ja Spede myös pyrki auttamaan kaveriaan tarpeen vaatiessa.

Yhdessä Spede Pasasen kanssa Simolle kertyi kaikkiaan 37 esiintymistä elokuvissa. 1970-luvun puolivälistä lähtien niistä valtaosa oli Uuno Turhapuro-filmejä, joissa Simon roolihahmoksi vakiintui vuonna elokuvassa Uuno Turhapuron aviokriisi (1981) Härski Hartikaisen (Spede) autokorjaamokaverin, insinööri Sörsselssönin rooli. Salminen esiintyi yhtä lukuun ottamatta kaikissa Uuno-elokuvissa. Niistä ensimmäisessä, elokuvassa Uuno Turhapuro (1973) hänen roolinimensä oli Lettunen ja elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy nimenä oli Lörsson. Elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro Salminen esiintyi vain pienessä sivuroolissa Turhapurojen Jaska-nimisenä mökkinaapurina.

Spede hyödynsi Simon pellehyppytaitoja kahdessa Turhapuro-elokuvassa. Hänen voi nähdä hyppäävän Sörsselssönin roolissa pellehyppyjä elokuvissa Häpy Endkö? ja Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. 1980-luvulla Simolla oli niin Speden televisio-ohjelmissa kuin elokuvissakin kaksi vakiohahmoa; Auvo & Kultsi-sketseissä ja elokuvassa Kultsi, sekä Väke Pikkupojissa, jota elokuvan lisäksi esitettiin myös television Spede Show'ssa. Spede show’n päätyttyä Simo jatkoi esiintyjänä Vesa-Matti Loirin Vesku Show'ssa.

Levylaulaja

Vuonna 1966 Simo aloitti levylaulajan uran levyttämällä yhdessä Speden kanssa ideoimansa, silloin muodissa olleita protestilauluja parodioivan Rotestilaulun. Kyseinen kappale oli pitkään Salmisen keikkojen bravuurinumero ja se osoittautui suurmenestykseksi: levy oli eräs kesän suurimpia myyntimenestyksiä ja se pysyi levymyyntilistan kärkipaikoilla useita viikkoja. Vuoden loppupuolella levytetty Keltainen jäänsärkijä, Juha Vainion suomeksi tekstittämä käännösversio Beatlesin Yellow Submarinesta myi Suomessa jopa paremmin kuin sen alkuperäisversio. Simo Salmisen suurin menestyslevy oli kuitenkin alkuvuodesta 1968 levytetty Pornolaulu (säv. Jaakko Salo - san. Jukka Virtanen), joka oli maaliskuussa Suomen levylistojen ykkönen ja pysyi kymmenen myydyimmän levyn joukossa yli kolme kuukautta. Simon viimeinen listamenestys oli 1969 levytetty, edellisen tapaan niin ikään Jaakko Salon ja Jukka Virtasen yhteistyönä syntynyt Suurena miehenä. Muista tuon ajan levytyksistä mainittakoon Minä olen paakari (säv. J. Salo - san. M. Vuorela / J. Virtanen), Alle lujaa (säv. Esko Linnavalli - san. Jukka Virtanen, elokuvasta Pohjan tähteet) ja Jukka Virtasen suomentama, saksalaista alkuperää oleva Tenkka-tenkka-poo. Vuonna 1975 Salminen julkaisi kaksi albumia. Sen jälkeen Simo Salmisen osaksi tuli levytysrintamalla yli kolme vuosikymmentä kestänyt hiljaiselo, jonka rikkoi ainoastaan yhdessä Speden kanssa laulettu, vuonna 1987 ilmestynyt single, käännöskappale Hartikainen ja Sörsselssön. Salminen on vuosien varrella esittänyt laulujaan muun muassa iltamissa ja keikoilla.

Monipuolisena taiteilijana tunnettu Salminen on myös kuvanveistäjä ja lasitaiteilija. Hän on osallistunut erilaisiin taidekilpailuihin. Pronssinen Venla-patsas, rehevä naishahmo, on hänen suunnittelemansa. 1990-luvulla hän perusti Lievestuoreelle lasialan yrityksen, joka kuitenkin joutui taloudellisiin vaikeuksiin ajautuen lopulta konkurssiin. Myös Salmisen terveys reistaili ja hän menetti asuntonsa tulipalossa. Nykyisin Simo Salminen viettää eläkepäiviään Espoossa palvelutalossa. Vuoden 2010 alusta lähtien Salminen on saanut täysimääräisenä hänelle myönnetyn valtion taiteilijaeläkkeen.

1990-luvulta lähtien Simo Salminen on esiintynyt televisiossa ja elokuvissa enää vain harvakseltaan. Toistaiseksi viimeisen kerran hänet nähtiin Ere Kokkosen vuonna 2004 ohjaamassa Uuno Turhapuro-sarjan jälkinäytökseksi tarkoitetussa elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life.

Vuonna 2006 Simo teki yhdessä tuottaja Esko Koivumiehen kanssa albumin nimeltä Melkein viimeistä huutoa. Levy-yhtiön mentyä konkurssiin levy julkaistiin vasta loppuvuodesta 2009 ja sen levittämisestä vastaa Salmisen tueksi perustettu Facebook-ryhmä. Salminen ja tuottaja Atte Blom suunnittelevat tällä hetkellä (keväällä 2010) uutta levyä.

Lähteet:

Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (Helsinki, WSOY, 2004)
Valikoitu diskografia
Single:

Rotestilaulu (säv. & san. P. Pasanen / S. Salminen - sov. Esko Linnavalli) / Pronomini-rock (Spede) (KS 645, Scandia, 1966)

Keltainen jäänsärkijä (säv. & san. J. Lennon / P. McCartney - suom. Juha Vainio - sov. Jaakko Salo) / Raikulipoika (säv. & san. P. Pasanen / S. Salminen - sov. Jaakko Salo) (KS 664, Scandia, 1966)

Pornolaulu (säv. & sov. Jaakko Salo - san. Jukka Virtanen) / Minä olen paakari (säv. & sov. Jaakko Salo - san. Martti Vuorela / Jukka Virtanen) (KS 733, Scandia, 1968)

Politiikkalaulu (säv. & sov. Jaakko Salo - san. Jukka Virtanen) / Tenkka-tenkka-poo (sov. Jaakko Salo - san. Jukka Virtanen) (KS 780, Scandia, 1969)

Alle lujaa (säv. & sov. Esko Linnavalli - san. Jukka Virtanen) / Suurena miehenä (säv. & sov. Jaakko Salo - san. Jukka Virtanen) (KS 816, Scandia, 1969)

Hartikainen ja Sörsselssön (säv. & san. Claes Erikson - suom. E. Metsä (= Jaakko Salo) - sov. Kaj Westerlund) / Rotestilaulu (KS 1135, Scandia, 1987)

Albumi:

Laulakaamme silloin (SLP 615, Scandia, 1975)

Kaksi kukkopilliä (WS-12, WSOY, 1975)

Melkein viimeistä huutoa (XUCD-22, Xanadu, 2006)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy