Monica Aspelund on perinyt kiintymyksensä musiikkiin kotoaan, sillä hänen molemmat vanhempansa olivat musikaalisia. Monica aloitti laulamisen jo varhain ja 6-vuotiaana myös tanssitunnit tähdäten vakavissaan taiteilijaksi. 11-vuotiaana hän voitti kolmet lasten iskelmälaulukilpailut tutustuen tässä yhteydessä orkesterinjohtaja
Jörgen Peterseniin.
Petersen järjesti potentiaaliseksi lahjakkuudeksi havaitsemalleen tytölle tilaisuuden osallistua koelaulutilaisuuteen Helsingissä ja sitä tietä myös levyttämään. Ensimmäisen levynsä Monica Aspelund pääsi tekemään syksyllä 1960 - ollessaan vasta 14-kesäinen. Kappaleet olivat
Katso kenguru loikkaa ja
Kaupungilla juorutaan, joista ensin mainittu osoittautui meilläkin listahitiksi - mutta kilpailevina äänitteitä.
Nuoren noviisin seuraava yritys levysolistiemme kärkikaartiin tapahtui vielä ennen vuoden 1960 loppua edelleenkin Jörgen Petersenin sovittamilla ja valvomilla esityksillä
En tiedä ja
Nostakaa ankkurit, mutta vieläkin heikommalla menestyksellä. Väliin mahtui vielä jo lähtöasetelmastaan epäonnistuneeksi tuomittu outo
Jodel-Boogie, kunnes neljäs vinyyli, joulun alla 1961 taltioitu
Kanssas onneen astelen / Tahdon kaikki kirjeet takaisin antoi viitteitä paremmasta tulevaisuudesta.
Seuraava kiekko, keväällä 1962 ikuistettu
Tina ja Marina / Hallo, hallo, hallo jäi kuitenkin taas kilpailijoiden jalkoihin, mutta Aspelund ja hänen levytystensä tuottajana toiminut Petersen eivät kuitenkaan hellittäneet vielä. Jonkinlaisena pohjanoteerauksena parivaljakon tuolloisessa äänitekavalkadissa voitaneen pitää pari vuotta myöhemmin ilmestynyttä kummajaista
Porojen jenkka, minkä jälkeen he tekivät vielä pari levyä, ennen kuin heidän tiensä erkanivat.
Läpimurto RuotsissaMonica Aspelund hankki elantonsa näiden epäonnistumisten jälkeen lähinnä mainospiirtäjänä, mutta ei jättänyt laulamistakaan aivan kokonaan. Hänen comebackinsa levytysstudioihin tapahtui vuonna 1973, jolloin hän äänitti
Kaj Backlundin johdolla ilman mainittavampaa menestystä käännösiskelmät
Kortin saat sä jostakin ja
Vain rakkaus sen aikaan saa. Sitä vastoin merkittävämpi tapahtuma oli se, että hänet kiinnitettiin samana vuonna arvostetun ruotsalaisen lauluyhtyeen
Family Fourin jäseneksi. Perhesyistä hän päätti kuitenkin jatkaa uraansa Suomessa.
Vuonna 1974 Monica Aspelund aloitti yhteistyönsä tuottaja
Johan "Mosse" Vikstedtin ja sovittaja-kapellimestari
Aarno Ranisen kanssa levyttämällä omat suomennoksensa Abba-iskelmistä
Hasta mañana ja
Honey, honey, jolloin hänen etunimensä ryhdyttiin kirjoittamaan näissä yhteyksissä suomalaisittain k:lla. Tilaustyönä varustamo Silja Linelle syntyi
Kai Lindin seurassa samana vuonna merihenkinen LP
Valkoiset laivat - sininen meri.
Ensimmäisen omissa nimissään julkaistun albumin Monica Aspelund sai markkinoille vasta vuonna 1975 - siis 15 vuotta esikoislevynsä jälkeen. Se kantoi nimeä
Monika ja sisälsi paria poikkeusta lukuunottamatta hänen itsensä sanoittamia käännösiskelmiä. Sitä huomattavampana aikaansaannoksena voidaan kuitenkin pitää myöhemmin samana vuonna hänen tekstittämänään ja Ranisen säveltämänä ilmestynyt hengellinen LP
Credo - minä uskon, jonka toisena laulusolistina esittäytyi hänen pikkusiskonsa Anne-Marie eli
Ami Aspelund.
Euro- ja muita viisujaMonica ja Ami osallistuivat duona Mon-Ami myös vuoden 1975 eurovisiokarsintaan
Lasse Mårtensonin sävelmällä
Fasten Seatbelts, mutta esitys ei selviytynyt sen pitemmälle. Ison siskon esikoisalbumiin se silti kelpuutettiin, eikä aiheetta. Vuotta myöhemmin Monica Aspelund oli jälleen mukana kansallisessa euroviisukarsinnassa hänen itsensä sanoittamalla Aarno Ranisen sävellyksellä
Joiku, joka ylti sentään jo kuudenneksi. Kaksikko teki yhdessä myös useampia ravintolashow-ohjelmia.
Vuonna 1977 Aspelund ja Raninen osuivat napakymppiin peittelemättömän markkinahenkisellä eurovisiosävelmällään
Lapponia, mikä valittiin edustamaan Suomea Lontoon finaaliin. Laulu levytettiin oikopäätä kuudella eri kielellä, vaikka se jäikin loppukisassa kymmenenneksi. Mutta laulusolisti itse hankki tällä esiintymisellään ja kilpailukappaleensa kansainvälisillä painoksilla lisää keikkoja ulkomaille aina Afrikkaa ja Aasiaa myöten.
Monica Aspelund ja Aarno Raninen osallistuivat vuonna 1978 myös Intervision laulukilpailun Suomen karsintaan yhteisellä numerollaan
Kultaa hopeaa, mutta menestys jäi huomattavasti vaatimattomammaksi. Sävelmä löysi kuitenkin tiensä kokoelmaan
Viisut 78 sekä Aspelundin ja Ranisen samana vuonna ilmestyneelle ruotsinkieliselle LP:lle
En karneval, minkä
Pauli Virta tuotti lähinnä läntistä naapurimaatamme silmällä pitäen. Jälkimmäisestä levystä tehtiin myös englanninkielinen versio Hollannin ja Saksan markkinoita varten.
Perheen pariin ja takaisinMonica Aspelund ehti tehdä vielä pari singleä ja albumin
Laulut ne elämää on, ennen kuin päätti 1980-luvulle tultaessa keskittyä ennen muuta perhe-elämäänsä. Vuonna 1980 hän taltioi myös Pori Big Bandin kanssa LP:lle
Pori Jazz 80 tulkintansa Jean "Toots" Thielemansin suositusta jazzvalssista
Bluesette, kunnes ajautui avioeroon ja muutti pienen poikansa kanssa Floridaan. Hän on asunut siellä pääasiallisesti siitä saakka, mutta pistäytynyt toki tämän tästä myös vanhassa kotimaassaan esiintymässä tai muuten vain.
Vuonna 1982 Monica Aspelund tallensi tilaustyönä vakuutusyhtiö Fennian kustantamalle LP:lle
Rapsodia Fennia näkemyksensä musikaalihitistä
Memory ja vuotta myöhemmin Aspelundin siskokset tekivät yhteisen ravintolashow’n otsikolla
Mon-Ami. Vuonna 1986 Monica nähtiin myös supersuositun
Cats-musikaalin pääosassa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Uusia levytyksiä häneltä ei kuitenkaan ilmaantunut enää ennen kuin vasta seuraavalla vuosituhannella.
Vielä vuonna 1997 Monica ja Ami Aspelund nähtiin yhdessä historiallisessa pienoismusikaalissa
Kungsvägen - Kuninkaantie, mutta sen jälkeen siskoksista vanhempi on keikkaillut vain satunnaisesti keskittyen lähinnä jazziin. Tosin hän on mukana vuonna 2002 ilmestyneellä CD:llä
Songs Finland Sings, jolla hän laulaa kappaleen
High-heeled Shoes eli englanninkielisen version
Erik Lindströmin tutusta sävelmästä
Ranskalaiset korot ja kesällä 2006 hän antoi kaksi 60-vuotisjuhlakonserttia Helsingissä.
Lähteet:Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen ääniteakisto, Helsinki).
Kylänpää, Arto 1994:
Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylit 1953-1969 (Suomen ääniteakisto, Helsinki).
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004:
Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä).
