Yleisemmin lempinimellään
Ami tunnetuksi tullut
Anne-Marie Aspelund on harrastanut laulamista seitsemän vuotta vanhemman isosiskonsa
Monica Aspelundin tavoin jo pienestä asti. Hän niitti nuoruudessaan mainetta kotikaupungissaan Vaasassa taitavana folksävelmien tulkitsijana ja kirjoitettuaan vuonna 1973 ylioppilaaksi hän siirtyi Helsinkiin opiskellakseen seuraavat kolme vuotta laulua ja musiikkia Konservatoriossa.
Ami Aspelundin varsinainen ura laulajana alkoi jo vuonna 1972 Vaasassa, kun hänet pyydettiin esiintymään Made in Finland-nimisen yhtyeen solistiksi. Sen jälkeen kaikki sujui tulokkaan osalta vauhdikkaasti, sillä heti seuraavana keväänä hänet kiinnitettiin
Dannyn kesäkiertueelle
"Round and round".
Alussa oli ApinamiesEnsimmäisen levynsä Ami pääsi tekemään Made in Finlandin kanssa ja
Veikko Samulin luotsaamana toukokuussa 1973. Se sisälsi esitykset
Apinamies ja
Bumerangi, joista ensin mainittu nousi kesemmällä viidenneksi suosikkitilastoissa. Onnistunutta pelinavausta seurasi kotikutoinen versio amerikkalaishiteistä
This World Today Is A Mess ja
Top Of The World, suomalaisittain
Tiedä mitä tahdot ja
Tänään huipulla, sekä
Seija Simolan käännös Abba-yhtyeen euroviisusta
Waterloo.
Aspelundin ensimmäinen LP - otsikoltaan lyhyesti ja ytimekkäästi
Ami - koostui niin ikään käännösiskelmistä, mutta sitten hän yllätti osallistumalla siskonsa Monican työstämään hengellisen albumin
Credo - minä uskon tekoon. Vuoden 1974 lopulla Ami Aspelund perusti
Ami Jaaran, Marjo-Riitta Kervisen ja
Kari Kuusamon kanssa yhtyeen, joka sai nimen Cascade ja teki jo ennen ensimmäistä keikkaansa singlen
Rokkibeibi. Yhtye alkoi esiintyä pääasiassa pääkaupungin suosituissa tanssiravintolassa saaden hetimiten suuren suosion nuoremman yleisön keskuudessa.
Vuonna 1975 Ami Aspelund työsti Opetusministeriön tuella afrikkalaisen
Longfellow Mugarulan kanssa erikoisen levytyskokonaisuuden
Karibu - Welcome, jota seurasi jälleen joukko iskelmäsinglejä ja niin ikään vahvasti kaupallisesti sävyttynyt albumi
Yön jälkeen. Samanaikaisesti hän jatkoi esiintymisiään Cascaden riveissä taltioiden myös sen nimissä pari discohenkistä singleä ja vuonna 1976 myös kokonaisen nimikko-LP:n. Yhtye hajosi seuraavan vuoden lopussa Aspelundin päätettyä jatkaa uraansa itsellisenä solistina.
Vuonna 1978 Amilta ilmestyi ruotsinkielinen LP
Fågel blå, minkä sisältö oli pääasiassa hänen itsensä sanoittamaa ja silloisen aviomiehensä Kari Kuusamon säveltämää. Kokoelman koko sisältö julkaistiin myös suomenkielisenä versiona otsikolla
Sinilintu ja itse otsikkokappale sittemmin saksankielisessä asussa nimellä
Vogel blau. Tämän singlen toisella puolella kuultiin pariskunnan yhteinen aikaansaannos
Der erste Flug, jolla Ami Aspelund voitti vuonna 1981 Itä-Saksan Rostockissa järjestetyn laulufestivaalin ensimmäisen palkinnon eli juhlavammin Grand Prixin.
Euroviisujen kautta estradilleSuomen euroviisukarsinnassa keväällä 1982 Aspelund sijoittui komeasti toiseksi Veikko Samulin ja
Marita Lindqvistin tyylikkäällä balladilla
Mitt äppelträd, kun edustusnumeroksemme valittiin
Timo Kojon surullisenkuuluisa esitys
Nuku pommiin. Amin kilpailukappale oli mukana vakuutusyhtiön samana vuonna kustantamalla LP:llä
Rapsodia Fennia, johon sisältyi myös muuan harvinaisuus: hänen
Pirkko-Liisa Tikan,
Lasse Mårtensonin ja
Tom Pöystin kanssa tulkitsemansa
Pohjalainen sikermä.
Jorma "Jokke" Seppälän kanssa Aspelund levytti englanninkielisen dueton
You Are My Life, mutta sekin jäi vähemmälle huomiolle.
Ami Aspelund oli yhä kiinnostuneempi musiikkiteatterista ja hänet nähtiinkin vielä samana vuonna Linnanmäen Peacockissa Uuden Iloisen Teatterin revyyssä
Saippuakauppias. Aviopari Kuusamon yhteistyö huipentui tammikuussa 1983 Kaisu Liuhalan sanoittamaan euroviisuun
Fantasiaa, mikä valittiin yleisöäänestyksen perusteella Münchenin finaaliin selvällä erolla seuraavaan yrittäjään. Sävelmä jäi loppukisassa 11.:ksi, mutta toimi kuitenkin vetonaulana Ami Aspelundin englanninkielisessä albumissa nimellä
Fantasy Dream. On sinänsä erikoista, että sävelmää ei ole julkaistu Amin sooloalbumilla suomenkielisenä, ainoastaan singlenä.
Vuonna 1983 Aspelund oli kuitenkin mukana kahdella esityksellä erityisesti discokäyttöön tarkoitetussa kokoelmassa
Slow Motion, mitä voitaneen pitää yhtenä pohjanoteerauksista hänen monipolvisella urallaan. Tuottelias kausi huipentui kuitenkin Amin osalta tyylikkäästi ruotsinkieliseen albumiin
Framtidens skugga, joka sisälsi Edith Södergranin runoja eri säveltäjien nuotittamana ja jonka Yleisradio nimesi vuoden levyksi.
Erikois-Emmasta Euro Top StarSamalta vuodelta on myös Ami Aspelundin tallenne
Tahtoo lisää, mikä ylti myöhemmin television
Kevään Sävel -kilpailussa semifinaaliin asti. Hän esitti tämän sävelmän sittemmin gaalakonsertissa, kun hänelle ojennettiin vuoden 1984 Erikois-Emma-palkinto. Seuraavana vuonna hän sijoittui ykköseksi Belgiassa järjestetyssä EBU-maiden laulu- ja showkilpailussa Knokke Cupissa saaden tittelin "Euro Top Star" ja jonkin verran kansainvälistä kuuluisuutta.
Sen jälkeen Ami Aspelundin äänitetuotannossa seurasi suvantovaihe hänen keskittäydyttyään yhä enemmän estradiesiintymisiinsä. Hänen comebackinsa levytysstudioon tapahtui vuonna 1986, kun häneltä ilmestyi Kari Kuusamon säveltämiä ruotsinkielisiä runoja sisältänyt albumi
Fenor och vingar, suomeksi "Eviä ja siipiä". Pari vuotta myöhemmin Aspelund oli mukana DDT Jazzbandin 25-vuotisjuhlalevyllä esittäen kolme tuttua evergreeniä sekä lisäksi vain c-kasettina julkaistussa kokoelmassa
Musikafferiet.
Vuosina 1988 ja -89 Ami nähtiin ja kuultiin Ruotsalaisen Teatterin revyyssä
Sista skriket,
Viimeinen huuto. Lisäksi hän täydensi opintojaan Helsingissä pidetyllä musiikkiteatterikurssilla ja vuonna 1993 hän esiintyi jälleen Svenska Teaternin lavalla yhden naisen show’ssa
Donna D. Samana vuonna ilmestyi myös hänen seuraava levytyksensä: toimittaja-pianisti
K.-G. Backholmin omakustanne
Swing and Ballads, millä Ami lauloi useita tähän tarkoitukseen sävellettyjä orginaalinumeroita.
Latinojazzia ja Topeliusta
Vuonna 1994 Ami Aspelund osallistui kokeiluprojektiin, joka teki latinojazzia sisältäneen CD:n otsikolla
Rio Herné. Se ei saavuttanut kuitenkaan toivottua suosiota, joten Ami katsoi viisaammaksi palata soolouransa ja musiikkiteatterin pariin. Vuonna 1996 hän oli mukana Komediateatteri Areenan esityksessä
Yhtä juhlaa ja äänitti Mikki Nuorivaaran nuotittamana
Sakari Topeliuksen runojen pohjalta syntyneen laulemakokoelman
Sylvias återkomst, mikä julkaistiin myöhemmin suomenkielisenä laitoksena nimellä
Sylvian paluu.
Viimemainitun levyn pohjalta syntyi Ami Aspelundille myös estradiohjelma, samoin Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa vuonna 1997 ensi-iltansa saaneesta historiallisesta musiikkirevyystä
Kungsvägen - Kuninkaantie, jota hän on esittänyt yhdessä sisarensa Monican kanssa. Aivan vuosisadan lopussa Ami esiintyi jälleen Svenska Teaternissa, tällä kerralla näytelmässä
Födelsedagsfesten - Syntymäpäivät.
Vuonna 2001 Aspelund vieraili jälleen Komediateatteri Arenassa, nyt musiikkihupailussa
Onnenkoukku. Sen jälkeen oli vuorossa Teatteri Satakieli, jonka nimissä hän esiintyi kaikkiaan kolmatta vuotta produktiossa
Kylän komeimmat kumpareet. Syksyllä 2003 Ami Aspelund täytti 50 vuotta ja vietti samalla 30-vuotistaiteilijajuhlaansa pitämällä Helsingissä konsertin, joka kantoi nimeä
Ami à la carte.
Musiikkiteatteria ja omia ohjelmiaVuonna 2005 Ami Aspelund sai valmiiksi parikin uutta levyä:
Ami Live! ja ruotsinkielisiä laulelmia sisältänyt live-äänite
Pärlor. Hän pistäytyi myös Kööpenhaminassa täydentämässä opintojaan kurssilla, joka kantoi hienoa nimeä "Estill voice craft". Parina seuraavana vuonna hän työskenteli jälleen Turun Ruotsalaisessa Teatterissa musiikkinäytelmässä
Urinetown sekä Helsingin Svenskanissa musikaalissa
Sound of Music.
Vuosi 2008 oli Ami Aspelundin kohdalla taas varsin työntäytteinen, sillä hän esiintyi ensinnäkin Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa näytelmässä
La Cage aux Folles ja Turun vastaavalla näyttämöllä sekä myöhemmin kiertueella siskonsa Monican kanssa ohjelmassa
Syskonsjälar. Vuoden lopulla he esittelivät myös yhteisen euroviisuproduktionsa
MonAmi - 12 points, ja jossakin välissä Ami sai valmiiksi vielä omakustanteisen levynsä
På resa.
Ami Aspelundin muita viimeaikaisia ohjelmakokonaisuuksia ovat olleet
Soulful,
Madame D’Tango,
Raamatun naiset niin ikään Monican kanssa ja konserttikiertue
Håll mitt hjärta Håkan Strengin avustamana.
Lähteet:Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki).
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004:
Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä).
Pennanen, Timo 2006:
Sisältää hitin (Otava, Keuruu).
