BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eero Ojanen

s. 3.1.1943

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEero Kaarle Ojanen
TaitelijanimetErtsi (lempinimi)
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika3.1.1943
Roolit ja soittimet
Roolitsäveltäjä, muusikko, sovittaja
Soittimetpiano (pääinstrumentti)
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Björn Björklöfin yhtye, pianisti 1963-65
Juhani Vilkki Sextet, pianisti 1966-
Esa Pethman Quartet, pianisti 1966-
Kaj Backlund Big Band, pianisti 1967-
Edward Vesala Jazz Band, pianisti 1968-
Otto Donner Treatment, pianisti 1968-
Trio Nuevo Finlandia, pianisti 1993-
Mill Hill Big Band, pianisti 2005-
Vaikuttajat
Matti Rautio, musiikinopettaja
Eero Hämeenniemi, säveltäjä, sävellyksen opettaja
Muut henkilöyhteydet
Otto Donner, säveltäjä, muusikko, tuottaja
Kaj Chydenius, säveltäjä
Eero Koivistoinen, säveltäjä, muusikko
Tapani Tamminen, muusikko
Biografia
Eero Ojanen on taiteilijana tavallaan kaksijakoinen persoona: toisaalta vannoutunut jazzmuusikko, toisaalta asiaansa vihkiytynyt poliittisten laulujen luoja. Kummallakin saralla hän on ollut merkittävä tekijä, vaikka ei pidäkään suurempaa ääntä aikaansaannoksistaan.

Eero Ojanen on muusikkona itseoppinut. Koulussa hänen silloinen musiikinopettajansa Matti Rautio kiinnitti huomionsa pojan luontaiseen lahjakkuuteen ja patisti hänet jatko-opintoihin Sibelius-Akatemiaan. Mutta enemmän jazzista kuin klassillisesta musiikista kiinnostunut nuorukainen ei viihtynyt siellä järin kauan. Sen suojaan hän alkoi jammailla eräiden samanhenkisten kanssa muun muassa legendaarisessa "Mäyränkolossa" eli Old House Jazz Clubissa.

Vaikka useimmat hänen tuolloisista aikalaisistaan olivat enemmän kiinnostuneita iskelmistä tai rockista, nuori Eero Ojanen vannoi jazzin nimeen. "Jazz on kyllä ehdottomasti se lähtökohta. Sehän edusti silloin in-juttua, kapinallisuutta," hän muistelee Elokuva- ja viihdesäveltäjien Selvis-lehden numerossa 1/2001 julkaistussa Pekka Tegelmanin haastattelussa. "Oltiin erilaisia. Omaa koodia, ei vanhuksille."

Ensimmäiset bändit

Siitä se sitten lähti. Ojasen ensimmäinen vakituinen kiinnitys oli vuonna 1963 trumpetisti Björn Björklöfin yhtyeeseen, jossa soittivat myös tenorisaksofonisti Stanley Lindroos, pasunisti Seppo "Emppu" Peltola, basisti Gösta Holm ja rumpali Matti Koskiala. Nuorekas sekstetti esitti ajan hengen mukaisesti vahvasti jazzvaikutteista tanssimusiikkia.

Pian sen jälkeen Eero Ojanen otti seuraavan askeleen jazzmuusikon urallaan: "Juhani Vilkin sekstetti jossa oli mm. Stanley Lindroos ja Pöyryn Pekka ja tietenkin Vilkki itse kitarassa," hän kertoo em. haastattelussa. "Jotain -64 tehtiin ensimmäinen levytys, ihan jatsia. Toisella puolella oli mun biisi, tallenne oli EP-levy."

Ne kaksi puuttuvaa sekstetin jäsentä olivat Ojasen myöhemmät soittokumppanit basisti Teppo "Kalmisto" Hauta-aho ja rumpali Pekka Tirkkonen, ja tuo historiallinen äänityssessio tapahtui todellisuudessa syyskuun ensimmäisenä 1965. Mainittakoon vielä, että se vaatimattoman pianistin mainitsema "mun biisi" levyn ykköspuolella oli nimeltään Generator ja löytyy myös myöhemmästä CD-kokoomasta Suomalaista jazzia 6. - That Old Feeling.

Samoissa jameissa hänen kanssaan pyörineen Otto Donnerin välityksellä Eero Ojanen sotkeutui vuonna 1966 toimintaansa aloitelleen avantgardistisen äänilevy-yhtiön Love Recordsin puuhiin. Niinpä hän oli mukana sovittajana jo yrityksen ensimmäisessä LP-projektissa, joka oli otsikoitu hieman hämäävästi Kaj Chydenius: Lauluja. Chydenius itse kun ei esiintynyt koko levyllä lainkaan laulajana, vaan ainoastaan säveltäjänä.

"Tarvittiin käyttöbiisejä. Biisejä joita voi laulaa," Ojanen muistelee noita aikoja. "Tutustuin Chydikseen Pikku Lillanin 'Keväinen lauluilta' -proggigsessa, Kajn musaa, mutta se sitten siinä yhteydessä hän patisti tekemään lauluja. Olisiko peräti työntänyt tekstejä syliin ja sanonut, että tee nuo."

Chydeniuksen opissa

Tutustuttuaan Ojaseen Kaj Chydenius pestasi hänet mukaan sovittamaan musiikkia maaliskuussa 1966 Helsingissä kantaesityksensä saaneeseen ja heti alun pitäen suurta kohua herättäneeseen Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperaan. Kesällä Ojanen nähtiin ensimmäisissä Porin jazzfestivaaleissa Juhani Vilkin sekstetin jäsenenä, joten sekään puoli ei jäänyt häneltä unohduksiin. Tämän jälkeen hänestä tulikin usein nähty vierailija noissa ympyröissä.

"Oton (Donner) kanssa myös paljon hommia, ekat Porin jatsit...", Ojanen kertoo Selvis-lehden haastattelussa vuodelta 2001. "Osakunnat järkkäs siihen aikaan paljon jami-tilaisuuksia, joissa tietenkin vedettiin lähinnä standardeja. Se oli tietenkin yhteinen kieli, omia biisejä tietenkin pikkuhiljaa."

Uuden kosketuksen näyttämömusiikkiin Eero Ojanen sai vuonna 1967 sovittaessaan nimeä Teatteri 67 kantaneen esiintyjäryhmän ns. Pax-kabareen Ei rumputusta, pamputusta, simputusta. Osa tästä musiikista tallennettiin EP-levylle, jolla säestyksestä vastaa sovittajan johtama yhtye kokoonpanolla Eero Koivistoinen, Hasse Walli, Pekka Sarmanto ja Ronnie Österberg. Mutta tapahtuihan Ojasen taiteilijauralla vuonna 1967 toki paljon muutakin huomionarvoista.

Ensinnäkin laulajakomeetta Kiril "Kirka" Babitzin levytti singlelleen hänen sävelmänsä Silloin ihminen kaunein on fuusioyhtye Blues Sectionin avustamana ja samaisen kokoonpanon vokalisti Jim Pembroke singlensä Hey, Hey, Hey kääntöpuoleksi Ojasen sävellyksen Shivers Of Pleasure. Jälkimmäinen esitys otettiin sittemmin mukaan myös Blues Sectionin LP:lle Once More For The Road, missä muodossa se saavutti laajempaakin tunnettavuutta.

Pöyryn ja Koivistoisen kelkassa

Alkuvuodesta 1968 Eero Ojanen osallistui Teekkarien Jazzyhdistyksen Dipolissa järjestämään taidetapahtumaan, jonka puitteissa Pekka Pöyryn ja Eero Koivistoisen yhteinen kvintetti ikuisti esityksensä Scamp ja Lorna teekkareiden ikiomalle Jazz At The Polytechnicum eli JATP-levymerkille. Mahtuipa nuoren pianistin työlistalle muunkinlaisia tehtäviä, kuten sovitukset Pentti Lumiraen hupisinglelle Tiskarin jenkka / Lännen lokari.

Vuoden 1968 merkkitapahtumiin Ojasen jazzuralla kuuluu ehdottomasti myös esiintyminen Montreuxin jazzfestivaaleissa Sveitsissä Pöyryn kvartetin jäsenenä. Historiallisella matkalla olivat mukana myös basisti "Kalmisto" Hauta-aho ja rumpali Reino "Reiska" Laine, mutta maistiaisia heidän tuolloisesta soitannastaan saatiin levyllä vasta yli kolme vuosikymmentä myöhemmin nostalgiakoosteessa Julkaisemattomat, Vol. 8.

Eero Ojasen taidot ja lahjakkuus noteerattiin jo varhaisessa vaiheessa laajemmaltikin. Tämän vahvistaa se, että hänet palkittiin vuonna 1969 Suomen Jazzliiton järjestyksessä vasta kolmannella Yrjö-tunnustuksella. Hän oli mukana myös samana vuonna lähinnä levytystä varten kootussa kvartetissa, joka kantoi nimeä Edward Vesala Jazz Band ja jonka muut jäsenet olivat saksofonistit Juhani "Junnu" Aaltonen ja Seppo "Paroni" Paakkunainen sekä basisti Pekka "Pekkis" Sarmanto.

Martti "Edward" Vesalan johtama kokoonpano jakoi LP:n Nykysuomalaista - Contemporary Finnish Paakkunaisen luotsaaman Soulsetin kanssa ja levyllä kuultiin yksi Ojasen sävellys: The Joke. Kiekko jäi tietysti kaiken kaupallisemman tuotannon puristuksessa pelkäksi rariteetiksi, mutta olihan se sentään konkreettinen muistutus siitä, että Suomessakin osattiin soittaa jazzia.

Donnerin kanssa Porissa

Porissa Eero Ojanen nähtiin Donnerin kokoamassa Otto Donner Treatment-ryhmässä jo siinä vaiheessa, kun se esitti festivaaleissa muun ohjelmistonsa ohessa Pentti Saarikosken runoihin sävelletyn laulusarjan En soisi sen päättyvän. Esityshän tallennettiin vuonna 1970 myös äänilevylle. Lisäksi hän oli jäsenenä Eero Koivistoisen Music Society-nimisessä kokoonpanossa, joka ikuisti marraskuussa vuonna 1970 LP:llisen jazzia otsikolla For Children.

Samana vuonna Ojanen vahvisti mainettaan poliittisen laululiikkeen saralla sovittamalla ja johtamalla Aulikki Oksasen Kaj Chydeniuksen lauluista kootun albumin Kenen joukoissa seisot? Tällä tavalla yhdeksi äärivasemmiston "hovisäveltäjäksi" ajautuneen musiikintekijän panos oli lisäksi merkittävä myös juhla-LP:llä V.I. Lenin 1870-1970. mihin sisältyi muun muassa hänen sävellyksensä Kolme luotia Rudi Dutschkeen.

"Mun suhtautuminen laulun tekemiseen on se, että mä olen yrittänyt ymmärtää sen tekstin, runon. Mikä sen ajatus on," Ojanen on selvittänyt. "On aivan eri juttu, miten klassisella puolella tehdään, että aletaan käsitellä tekstiä kuin materiaalia. Siitä tulee musiikille alisteista. Se on eri juttu." Ojasen lähtökohta laulujen rustaamiselle on ollut vähemmän akateeminen. "Itse yritän sillee maalaisjärkipohjalta," hän sanoo. "Olen aina pyrkinyt löytämään luontevan rytmin. Jopa proosarunoista, joilla ei ole mittaa voi sen rytmin löytää ja sitä kautta muodon."

Keväällä 1971 Eero Ojanen osallistui kansalliseen euroviisukarsintaan Pentti Saaritsan sanoittamalla ja Arja Saijonmaan esittämällä laulullaan Talvilintu, mikä jäi kuitenkin kisassa viimeiseksi. Elokuussa hän pääsi palaamaan taas jazzin pariin levyttäessään Koivistoisen kanssa albumin The Original Sin, minkä tuotannosta vastasi Jaakko Salo. Samana vuonna Ojanen oli vielä mukana kulttuuriyhdistys Kiilan 35-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistussa levytyksessä, jossa häneltä ikuistettiin kolme laulua: Kalle Holmbergin esittämä Rakentajan laulu, Vesa-Matti Loirin laulama Rakentaja sekä Vesa Mäkelän tulkitsema Orjan selkä.

Lauluja laidasta laitaan

Eero Ojasella on ollut merkittävä asema vuonna 1971 toimintansa aloittaneen Agit-Prop-lauluyhtyeen historiassa niin säveltäjänä ja sovittajana kuin ylipäätänsä musiikillisena johtajana. Kvartetin vuonna 1972 ilmestyneellä esikois-LP:llä kuultiin kolme hänen sävellystään, mm. sittemmin monelle kokoomalevylle sisällytetty United Fruit, ja hänen panoksensa oli huomattava myös samoihin aikoihin julkaistussa lauluryhmä Meripioneerien kokoelmassa Vietnamin linnut. Kolmantena opuksena tähän Ojasen poliittisten levyjen sarjaan voidaan lukea LP Elämme Vietnamin aikaa, minkä sisällöstä puolet oli hänen nuottikynästään.

Suomalaisen valkokankaan ikoneihin kuulunut Tauno Palo teki vuonna 1972 albumin Kulkurin kannel, johon sisältyi myöhemmin monen kuoron ohjelmistoon kelpuutettu, ikivihreäksi patinoitunut Ojasen sävellys Silmät armaat sinisenharmaat. Samana vuonna Ojanen sai myös valmiiksi ensimmäisen oman sävellystyönsä näyttämölle: musiikin Tikapuuteatterille näytelmään Lain nimessä. Sen jälkeen seurasi tiivistä yhteistyötä KOM-teatterin ja siihen kiinteästi liittyneen vasemmistoälymystön kanssa, kuten äänitekokoelmat Torpedo ja Rauha, ystävyys, solidaarisuus.

Vuonna 1974 KOM-teatteri julkaisi albumin Kaikki muuttuu, minkä chileläissävytteinen sisältö oli kauttaaltaan Matti Rossin sanoittamaa sekä Eero Ojasen säveltämää ja sovittamaa. Levyn esityksistä poimittakoon erikseen Tango fasismin ja kapitalismin suhteesta. Samoihin aikoihin ilmestyi Agit-Propin LP Laulu kaikille, jonka numeroista yli puolet edusti Ojasen käsialaa.

Ojanen oli itseoikeutetusti mukana KOM-kvartetissa, joka levytti vuonna 1975 kuusi kitaristi Jukka Haurun sävellystä otsikolla Älä tuhlaa aikaa. Yhtyeen muut jäsenet olivat Haurun ohessa basisti Tapani Tamminen ja rumpali Ari Valtonen, ja taltioinnissa myötävaikuttivat lisäksi vokalistit Eija Orpana sekä Pertti Melasniemi. Sen jälkeen Eero Ojasen nimeä ei nähtykään kovin usein levytystiedoissa, ennen kuin kauppoihin ilmaantui vuonna 1977 taltiointi hänen kunnianhimoisesta kantaatistaan Väinämöisen soitto neljälle laulajalle ja jazzkvartetille.

Balettia ja bigbandia

Vasemmistokulttuurin airueena toimineen Love Records-äänilevy-yhtiön toiminnan hiipuminen 1970-luvun lopulla ja lopullinen vararikko vuonna 1979 heijastuivat myös Ojasen työpäivyrissä, mutta KOM-teatterin uusi laulukokoelma Vapauden kaiho saatiin kuitenkin ulos uudella merkillä vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista.1980-luvun aloitti heti perään hänen osaltaan Kaj Chydeniuksen albumi Tervetuloa ikä, jolla Ojanen esiintyy pianistina ja johon sisältyy myös hänen sävellyksensä Kullervon kuolema.

Levytystoimeksiantojen vähennyttyä Eero Ojanen keskittyi entistä enemmän näyttämömusiikin tekemiseen, säveltäen muun muassa Marjo Kuuselan koreografioiman baletin Seitsemän veljestä Suomen Kansallisoopperalle ja musiikin Kuopion Kaupunginteatterin Nummisuutarit-esitykseen. KOM-teatterissa hänen musiikkiaan kuultiin mm. Myrskyn ja Maratontanssien näyttämöllepanossa. Vuonna 1983 hän sävelsi UMO:lle teoksen Dodeka-be dodeka-bop, mikä ei löytänyt kuitenkaan tietään levylle asti.

1980-luvun lopussa Ojanen työsti omista sävellyksistään albumin Miten enkeleitä vietellään, toimien myös produktion kapellimestarina ja pianistina. Kuopion Kaupunginteatterille valmistui vuonna 1981 musiikki näytelmään Nummisuutarit ja KOM-teatterille pari vuotta myöhemmin näytelmään Saatana saapuu Moskovaan. Sarjaa täydensi vuonna 1984 ensi-iltansa saanut Suomen Kansallisteatterin Yössä Gehennan.

Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Eero Ojasen säveltuotantoa edustivat muun muassa baletti Sudenhetki, mikä valmistui vuonna 1987 Joensuun Laulujuhlille ja musiikki Shakespeare’in näytelmään Richard III samana vuonna Turun Kaupunginteatterille. Vuotta myöhemmin hänestä tuli myös elokuvasäveltäjä, kun TV-1 esitti filmin Dunckerin kersantti, minkä sisältämä musiikki oli lähtöisin häneltä.

1990-luvun alkaessa Ojanen oli mukana pianistina Sinikka Sokan levyllä Jäätanssi, jonka nimisävelmä on hänen käsialaansa. Vuonna 1991 häneltä syntyi musiikki myös kahteen uuteen TV-1:n esittämään elokuvaan: Tapporahat ja Mysterion. Lisäksi Helsingin Kaupunginorkesteri otti vuotta myöhemmin ohjelmistoonsa hänen sinfoniaorkesterille säveltämänsä teoksen Hylje.

"Säveltäminen on vatkaamista"

"Säveltäminen on intuition ja järjen prosessi," Eero Ojanen on selvittänyt työskentelytapaansa. "Eli paljon vatkaamista, sitä että tietää mitä ei ainakaan halua, vaikka ei sitä haluamaansa heti löytäisi. Tässähän piano ja improvisaatio ovat oivallisia ja perinteisiä välineitä."

Vuonna 1992 Ojaselta ilmestyi hänen historiassaan niin harvinainen tuotos: omissa nimissään tehty levy. Kysymyksessä oli single, joka toi kuultavaksi Musette-valssin KOM-teatterin ohjelmistoon kuuluneesta musiikkinäytelmästä Jules ja Jim. Sitä seurasi hieman myöhemmin laulusarja Kaukaa saapuu sade ja UMO:lle suunnattu big-band-teos Tomorrow Is Here Today, joita kumpaakaan ei ole ainakaan toistaiseksi levytetty. Sen sijaan Kaisa Korhosen kokoomakiekko Elämäni laulut vuodelta 1993 sisältää useita Ojasen säveltämiä tai sovittamia kappaleita vuosien takaa.

Samana vuonna Ojanen perusti saksofonisti-huilisti Seppo "Paroni" Paakkunaisen ja basisti Teppo "Kalmisto" Hauta-ahon kanssa yhtyeen, joka sai nimen Trio Nueva Finlandia. Sen supistettu versio Duo Nueva Finlandia (ilman Paakkunaista) äänitti vuonna 1998 Eero Ojasen teossarjan Short Stories, mikä ilmestyi CD-levyllä vasta seitsemisen vuotta myöhemmin. Sillä välin ehtivät markkinoille muun muassa sellaiset Chydeniuksen lauluja sisältävät äänitteet kuin Monna Kamun Äkkiä elämässä (1999) Eija Ahvon Maalaistyttö (2000), joissa molemmissa levytyksissä Ojanen kunnostautuu pianistina ja säestäjänä.

Vuonna 1999 Ojanen vastasi musiikista elokuvassa Sokkotanssi ja hänen uransa filmimusiikin tekijänä kulminoitui vuonna 2002 elokuvassa Haaveiden kehä, joka toi hänelle arvostetun Jussi-palkinnon. Samana vuonna Ojanen urakoi Taina Lehdon kanssa Hämeenlinnassa CD:n, joka sai sinänsä mielikuvituksettoman otsikon Konserttini. Heitä avustivat tässä työssä basisti Jorma Ojanperä sekä rumpalit Tomi Parkkonen ja Esko "Rusina" Rosnell.

Perusasiat on opittu

Vuonna 2003 julkaistiin Ojasen 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kahden CD-levyn albumi Opi perusasiat - Eero Ojasen sävellyksiä, mikä tuo kuultavaksi edustavan valikoiman hänen näyttämömusiikkiaan. Toinen mielenkiintoinen, hänen toimintaansa poliittisten laulujen parissa peilaava kokooma-CD on vuonna 1995 ilmestynyt Agit-Prop 1970-77, koska sisältö liittyy tavalla tai toisella hänen musiikillisesti kaksijakoiseen persoonaansa.

Eero Ojasen taiteilijakuvaa tarkasteltaessa ei sovi unohtaa liioin kokoelmia Julkaisemattomat 1956-1964 , Vol. 7. vuodelta 1999 ja Julkaisemattomat 1966-1969, Vol. 8. vuodelta 2001, koska ne tuovat kuultavaksi nimensä mukaisesti muun sisältönsä ohessa eräitä sellaisia Ojasen jazzesityksiä, joita ei ole ollut saatavana aikaisemmin levytyksinä. Mukana ovat muun muassa hänen radioäänitteensä Tokyo Blues Björklöfin yhtyeen jäsenenä vuodelta 1963 ja historiallinen livetaltiointi Fincrisp Pekka Pöyryn kvartetin kanssa Montreuxin festivaaleilta 1968.

Eero Ojasen suhtautumisesta ammattiinsa kertoo paljon seuraava siteeraus Pekka Tegelmanin haastattelusta Selvis-lehteen 1/2001: "Soittaminen on vaan nastaa...Siis tekeminen. Musiikin tekeminen. Kaiken muun muassa. Asioiden selville ottaminen. Sitähän musiikin tekeminen parhaimmillaan on. Ja sitä voi tehdä joka päivä."

Alla esitetty osittainen diskografia ja teosluettelo ovat epätäydellisiä siinä suhteessa, että Eero Ojanen esiintyy monissa kohdissa paitsi säveltäjänä ja/tai sovittajana myös muusikkona sekä orkesterinjohtajana. Toivottavasti lukija antaa tämän puutteen anteeksi, sillä täydellinen diskografia ja yksityiskohtaisempi taustaselvitys veisivät tässä yhteydessä aivan liian paljon tilaa.

Lähteet:
Westerberg, Hans 1977: Suomalaiset jazzlevytykset 1932-1976 (Suomen Jazzliitto ry., Helsinki)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2002: Suomi soi 3 - Ääniaalloilta parrasvaloihin (Tammi, Helsinki.)
Haavisto, Jukka 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Keuruu.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Tegelman, Pekka 2001: Laululiikkeen Rauno Lehtinen (Selvis 1/2001, Helsinki.)
Sanottua
"Nuori mokkakenkäinen (suede shoes) nuori (= Eero Ojanen. toim. huom.) oli ensimmäisen teatterisoittokiinnityksen ensi-illan jälkeen tokaissut produktion ohjaajalle, joka oli häneltä udellut mitä keltanokka tykkäsi teatterityöstä: "Nyt kun olen nähnyt minkälaisia hommia te täällä käytätte, aion mennä kotiin ja tehdä parempia." Kyseessä oli Svenska Teatern ja kappale Bengt Ahlforsin ohjaama ’Var är min stora ludiga nalle?’. Bändi ja musa oli Otto Donnerin (kuulemma myös anekdootti ja sen levittäminen), joten ei teiniä rohkeuden puutteesta voinut syyttää, silloinkaan.... Vuosi oli 1966." (Pekka Tegelman: Laululiikkeen Rauno Lehtinen, Selvis 1/2001.)
Valikoitu diskografia

Muusikkona:
Eri esittäjiä: Kaj Chydenius: Lauluja 1966 (Love Records)
Juhani Vilkki Sextet: Juhani Vilkki Sextet 1965 (EP) (Parlophone)
Teatteri 67: K 1/2 Pax-kabaree "Ei rumputusta, pamputusta, simputusta" 1967 (EP) (Teatteri 67)
Kirka Babitsin & Blues Section: Silloin ihminen kaunein on 1967 (Love Records)
Blues Section & Jim Pembroke: Hey, Hey, Hey / Shivers Of Pleasure 1967 (single) (Love Records)
Eero Koivistoinen - Pekka Pöyry: Taidetapahtuma 20.-24.3.1968 1968 (Jazz At The Polytechnicum JATP)
Edward Vesala Jazz Band: Nykysuomalaista - Contemporary Finnish 1969 (Finnlevy)
Otto Donner Treatment: En soisi sen päättyvän 1970 (Love Records), CD 1999 (Siboney)
Eero Koivistoinen Music Society: For Children 1970 (Otava), CD 2006 (Sähkö Recordings)
Eero Koivistoinen Music Society: Boots & Roots 1970 (Jazzpuu)
Aulikki Oksanen: Kenen joukoissa seisot? 1970 (Love Records)
Eero Koivistoinen: The Original Sin 1971 (Scandia)
Eri esittäjiä: Kiila 35 1971 (Eteenpäin)
Agit-Propin kvartetti: Laulaa työväenlauluja 1972 (Love Records), CD 2002 (Siboney)
Agit-Prop: Laulu kuuluu kaikille 1974 (Love Records)
KOM-kvartetti: Älä tuhlaa aikaa 1975 (Love Records)
Eero Ojanen, KOM-kvartetti ja Agit-Propin kvartetti: Väinämöisen soitto 1977 (Love Records)
Eri esittäjiä: Suomalaista jazzia 6. - That Old Feeling 1958-1968 1987 (Finnlevy)
Eri esittäjiä: Valtakunta 1988 (Otava)
Eri esittäjiä: Miten enkeleitä vietellään 1989 (Pyramid)
Sinikka Sokka: Jäätanssi 1990 (Pyramid)
Eero Ojanen: Musette-valssi musiikkinäytelmästä Jules ja Jim 1992 (single) (Pyramid)
Eri esittäjiä: Julkaisemattomat, Vol. 7. 1999 (Siboney)
Eija Ahvo: Maalaistyttö 2000 (Johanna)
Eri esittäjiä: Julkaisemattomat, Vol. 8. 2001 (Siboney)
Taina Lehto: Konserttini 2002 (Jase)
Duo Nueva Finlandia: Short Stories 2005 (Tum)

Säveltäjänä/sovittajana:
Kirka Babitzin & Blues Section: Silloin ihminen kaunein on 1967 (single) (Love Records)
Blues Section: Shivers Of Pleasure 1967 (Love Records)
Ylioppilasteatteri: Lapualaisooppera 1967 (Kustannusosakeyhtiö Tammi)
Pertti Lumirae: Tiskarin jenkka / Lännen lokari 1968 (single) (Love Records)
Pertti Lumirae: Stm. Rissanen 1970 (single) (Love Records)
Kristiina Halkola: Täytyy uskaltaa 1971 (Love Records)
AGIT-PROP: Agit Prop 1972 (Love Records)
Meripioneerit: Vietnamin linnut 1972 (Love Records)
Eri esittäjiä: Elämme Vietnamin aikaa 1972 (Love Records)
Tauno Palo: Kulkurin kannel 1972 (Love Records)
KOM-teatteri: Torpedo 1973 (Love Records)
Eri esittäjiä: Rauha, ystävyys, solidaarisuus 1973 (Eteenpäin)
AGIT-PROP: Lauluja kaikille 1974 (Love Records)
KOM-teatteri: Kaikki muuttuu 1974 (Love Records)
KOM-teatteri: Vapauden kaiho 1979 (Ponsi)
Kaj Chydenius: Tervetuloa ikä 1980 (Ponsi)
Kaisa Korhonen: Elämäni laulut 1993 (Love Records)
AGIT-PROP: Agit-Prop 1970-77 (Love Records)
Eri esittäjiä: Opi perusasiat - Eero Ojasen sävellyksiä 2003 (2 CD) (Love Records)
Eri esittäjiä: Musiikkia elokuvasta "Kenen joukoissa seisot" 2006 (Love Records)

Sävellyksiä:
Väinämöisen soitto (Väinämöinen’s Music), kantaatti neljälle laulajalle ja jazzkvartetille, 1974 Pori Jazz.
Sanansaattaja, baletti, 1977 Tanssiteatteri Raatikko.
Seitsemän veljestä, baletti, 1980 Suomen Kansallisooppera.
Laulu palavasta linnusta, kantaatti sekakuorolle ja improvisoivalle pianistille, 1980 Jos-Agit.
Dodeka-be dodeka-bop, isolle jazzorkesterille, 1983 UMO.
Sudenhetki, baletti, 1987 Joensuun Laulujuhlat.
Hylje, sinfoniaorkesterille, 1992 Helsingin Kaupunginorkesteri.
Tomorrow Is Here Today, big-bandille 1993 UMO.
Kaukaa saapuu sade, laulusarja 1993
Fantasia quasi una sonata, pianolle.
Veera, Verotska, pienoismusikaali, 1996 Helsingin Kaupunginteatteri.

Näyttämömusiikkia:
K 1/2 Pax-kabaree "Ei rumputusta, pamputusta, simputusta" 1967 Teatteri 67
Lain nimessä, 1972 Tikapuuteatteri
Kuolleista herännyt, 1973 TV-teatteri
Kaikki muuttuu, 1974 KOM-teatteri
Välskärin kertomuksia, 1974 Turun Kaupunginteatteri
Kullervo, 1975 KOM-teatteri
Kolme sisarta, 1979 KOM-teatteri
Myrsky, 1980 KOM-teatteri
Nummisuutarit, 1981 Kuopion Kaupunginteatteri
Saatana saapuu Moskovaan, 1983 KOM-teatteri
Yössä Gehennan, 1984 Suomen Kansallisteatteri
Richard III, 1987 Turun Kaupunginteatteri
Kesäyön uni, 1990 Helsingin Kaupunginteatteri
Jules ja Jim, 1992 KOM-teatteri

Elokuvamusiikkia:
Dunckerin kersantti 1988 (TV-1)
Tapporahat 1991(TV-1)
Mysterion 1991 (TV-1)
Päivällinen ruohikolla 1993 (TV-1)
Johanneksen leipäpuu 1994 (TV-1)
Pieniä valheita 1994 (TV-1)
Altman 1995 (TV-1)
Sokkotanssi 1999
Haaveiden kehä 2002

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy