BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Kari Rydman

s. 15.10.1936

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiKari-Walter Rydman
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika15.10.1936
Roolit ja soittimet
Roolitsäveltäjä (päärooli), laulaja, musiikinopettaja, kolumnisti, kulttuuritoimittaja
Soittimetpiano (pääinstrumentti)
Linkit
Rydmanin kotisivu 2
http://web.me.com/karirydman
Biografia
Kari Rydmanin asema Suomen musiikkinäyttämöllä on paradoksaalinen. Hän itse haluaisi tulla arvostetuksi vakavasti asiaansa suhtautuvana taiteentekijänä, mutta suuri yleisö tuntee hänet parhaiten viihteellisten laulujen säveltäjänä ja esittäjänä.

Kari Rydman opiskeli aikoinaan musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja toimi siinä sivussa sekä Ylioppilaslehden että Päivän Sanomien musiikkiarvostelijana. Vuonna 1956 hän toimitti Oiva Talvitien kanssa tietoteoksen Sävelten maailma. Hän oli myös suosittu esiintyjä osakuntien illanvietoissa, esittäen etupäässä omia laulelmiaan.

Säveltäjänä Kari Rydman on itseoppinut, mikä seikka aiheutti varsinkin alkuaikoina närää hänen akateemisissa kollegoissaan. Hänen varhaisin luetteloitu sävelteoksensa on Beatus, cujus remissa Op. 4a vuodelta 1956.Seuraavana vuonna häneltä valmistui suurempimuotoinen sarja Diktoniuksen laulut Op. 5.

Vuosina 1958-77 Rydman toimi Helsingin Yhtenäiskoulun musiikinopettajana, mutta jatkoi työtään myös säveltäjänä ja esiintyvänä taiteilijana. Hänen ensimmäinen äänitteensä oli vuonna 1965 julkaistu EP-levy, sisältönään neljä hänen säveltämäänsä ja tulkitsemaansa laulua. Seuraavana vuonna hän oli mukana Yvonne Calásin ja Finntrion kanssa Walt Disneyn satuklassikon Lumikki ja seitsemän kääpiötä suomalaisessa tallenteessa sekä lähinnä turisteille suunnatussa LP-koosteessa Folk Sound Of Finland, jossa hän esittää kappaleet Reppurin laulu ja Koivu.

Uransa elokuvasäveltäjänä Kari Rydman oli aloittanut jo nelisen vuotta aikaisemmin Risto Jarvan ohjaamassa filmissä Yö vai päivä, minkä musiikista hänen melodiansa Marietta löysi tiensä äänilevylle vasta 1990-luvun lopulla kokoelmassa Pilvet karkaa - Suomalaisen elokuvan parhaat laulut 1962-1997. Samaiseen 2 CD-levyn kansioon sisältyy toinenkin hänen aikaansaannoksensa: ehkä laajemmin tunnettu Syntymistango niin ikään Jarvan ohjaamasta Työmiehen päiväkirjasta.

Rydman niitti mainetta lyyrisenä filmimusiikin tekijänä ja nimenomaan Jarvan aisaparina, mutta valitettavasti tätä osaa hänen tuotannostaan ei ole juurikaan tallennettu äänilevyille. Muutenkaan hänen sävellyksiään tai esityksiään ei tapaa 1970-luvun alkupuolen ääniteluetteloista paria harvinaista poikkeusta lukuunottamatta, ennen kuin Rydman suoritti vuonna 1976 varsinaisen läpimurtonsa yleisön tietoisuuteen suuren suosion saavuttaneella LP-levyllään Niin kaunis on maa.

Levyn otsikkosävelmästä muodostui pian ikivihreä, ja säveltäjä itse on kertonut sen synnystä näin: "Aihe on nykyään yleisesti tunnettu, 10-vuotiaan oppilaani Tea Partisen kuolema koulutiellä... Laulu valmistui suunnattoman mielenkuohun vallassa yhden tunnin aikana, ja opetin sen heti seuraavana päivänä Yhtenäiskoulun lapsille. Viisi vuotta laulua pantattiin koulussa, pieteettisyistä, mutta kun se estelyistä huolimatta oli levinnyt aika laajalle, levytin sen lasten kanssa -76."

Laulua on esitetty sittemmin yleisesti niin hautajaisissa kuin koulujen kevätjuhlissakin, ja siitä on tehty vuosikymmenten saatossa useita uusia levytyksiä. "Melkoinen oivallus siis elämän monipohjaisuudesta", Rydman itse toteaa.

Eikä tämä sävelmä ole ainoa kyseisestä kokoelmasta elämään jäänyt, sillä yhtälailla tunnetuksi tulleita ovat sen sisällöstä Elämä on kaunis, Kaunein uni, Tule kanssani alttarille ja Bach-vaikutteinen Kanttorin jenkka. Sen vuoksi ei ole mikään ihme, että albumin myynti rikkoi vuonna 1982 peräti platinalevyrajan. Kari Rydmanin toinen laulelma-LP Minun on ikävä sinua ilmestyi vuonna 1978, mutta ei saavuttanut aivan yhtä suurta suosiota kuin edeltäjänsä. Tämänkin levyn sävellykset ja muutamat sanoitukset olivat hänen käsialaansa - muista tekstintekijöistä mainittakoon Aaro Hellaakoski, Jussi Kylätasku ja Zachris Topelius.

Vuonna 1979 Rydmanilta ilmestyi vaihteeksi kirjallinen teos: WSOY:n kustantama antologia Ihmisen ääni. Samana vuonna hän oli mukana levytysprojektissa Kim Kuusen lauluja tulkiten siinä P. Mustapään runoon Viimeisestä illasta sävelletyn kappaleen.

Rydmanin kolmas oma laulema-albumi näki päivänvalon vuonna 1982 ja kantoi Hellaakosken runon mukaan otsikkoa Viatonten valssi. Myös tämä levy koostui Kari Rydmanin omista sävellyksistä ja sovituksista, jotka olivat syntyneet eri lyyrikkojen teksteihin. Näin jälkeenpäin arvioituna on valitettavaa, että ajankohta ei ollut (enää) kypsä tämänkaltaiselle musiikille.

Viihteellinen musiikki oli ollut Kari Rydmanin uralla kuitenkin heti alun alkaen vain jonkinlainen sivujuonne, sillä pääosalla hänen sävellystyöstään oli vakavampi ja kunnianhimoisempi pohjavire. Sen todistaa hänen tuotantonsa pitkä opusluettelo, johon mahtuvat paljon muun ohessa sinfonia Symphony of the Modern Worlds Op. 34 vuodelta 1968, sinfoninen runoelma DNA Op. 37 vuodelta 1970 ja Idylli Op. 95, sinfoninen runoelma solisteille, kuorolle ja orkesterille vuodelta 1992.

Edellä mainittujen laajempimuotoisten teosten ohessa Rydman on säveltänyt suuren määrän soolo- ja kuorolauluja sekä kantaatteja ja kamarimusiikkia - puhumattakaan hänen elokuvasävellyksistään, jotka kulminoituivat 1970-luvulle. Kesäkuussa 2009 Kari Rydmanille myönnettiin professorin arvonimi.

Kari Rydman on asunut vuodesta 1977 asti Sääksmäellä, minne muutettuaan hän aloitti työn Valkeakosken työväenopiston musiikinopettajana sekä kuoronjohtajana. Hän hoiti tätä virkaa hän aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1999 saakka. Rydman on lisäksi toiminut Valkeakoskella aktiivisesti Ritvalan kööri -nimisen kuoron luotsina tehden tämän laulajajoukon kanssa myös levyalbumia.

Kari Rydman on ollut muutenkin sekä näkyvä että kuuluva hahmo sikäläisessä kulttuurielämässä, ja hän on ollut jatkuvasti aikaansaapa paitsi säveltäjänä myös kirjoittajana, mistä kertovat hänen monet kolumninsa mm. Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Valkeakosken Sanomissa. Viimemainitun lehden vakinaiseksi avustajaksi Rydman ryhtyi pian sen jälkeen, kun oli muuttanut Helsingistä Hämeeseen. Vuosina 1995-96 hän pakinoi kyseisessä julkaisussa säännöllisesti kahdesti viikossa mitä erilaisimmista teemoista.

Yksi aihepiiri Kari Rydmanin kirjoituksista on puuttunut kuitenkin lähes kokonaan: musiikki. Selitys oli lyhyt ja ytimekäs: "Ei musiikista voi kirjoittaa. Sitä voi vain tehdä ja kuunnella."

Unohtaa ei sovi liioin Kari Rydmanin työtä radio-ohjelmien tekijänä. Tällä saralla ansaitsee maininnan erityisesti hänen 57 osaa käsittävä, noin kymmenen tunnin pituinen ohjelmasarjansa Mozartin viimeinen vuosi, mikä toi hänelle vuonna 1992 Radiopalkinnon. Viisi vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 2009 professorin arvonimi.

Lähteet:
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Törnblom, Folke H. (toim.) 1983: Media - musiikki 2 (Tammi, Helsinki.)
Valikoitu diskografia
Kari Rydman: Kolme neitoa / Mitä sanoisin sinulle tänään /Julmassa ja ankarassa maailmassa / Sataa 1965 (EP) (His Master’s Voice)
Eri esittäjiä: Lumikki ja seitsemän kääpiötä 1966 (Disneyland)
Eri esittäjiä: Folk Sound Of Finland 1966 (His Master’s Voice)
Eri esittäjiä: Pilvet karkaa - Suomalaisen elokuvan parhaat laulut 1962-1997 1998 (Love Records)
Kari Rydman: Laulu rakkaudelle 1970 (single) (omakustanne)
Kari Rydman: Oodi rauhallisesti naidessa 1970 (EP) (Medisiinari)
Kari Rydman: Niin kaunis on maa 1976 (Love Records)
Kari Rydman: Minun on ikävä sinua 1978 (Love Records)
Eri esittäjiä: Kim Kuusen lauluja 1979 (Finnlevy)
Kari Rydman: Viatonten valssi 1982 (EMI)
Ritvalan kööri: Joulukonsertti Sääksmäellä 1995 (Ritvalan nuorisoseura)
Eri esittäjiä: Aulikki Oksasen lauluja 1997 (Love Records)
Ritvalan kööri: Ritvalan kööri 4 2002 (Ritvalan kööri)
Eri esittäjiä: Puuhevonen 2007 (RCA)
Eri esittäjiä: Oi niitä tyttöjä - Westerlund & EMI Years, Part 2 2009 (Parlophone)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy