Harri Saksalassa on ollut - ja on! - miestä moneksi. Onhan hänet opittu tuntemaan muun muassa Topmost-yhtyeen yhtenä perustajajäsenenä, säveltäjänä, sanoittajana ja persoonallisena trubaduurina. Muta hän ei ole kunnostautunut vain musiikin saralla vaan myös juristina, ammattiyhdistysaktiivina ja radion ohjelmapäällikkönäkin.
Harri Saksala muistelee aloittaneensa musisoinnin 6-7-vuotiaana saatuaan harmonikan. Vuonna 1955 hän aloitti viisivuotisen harmonikansoiton opiskelun
Dallapé-orkesterin voimahahmoihin kuuluneen
Helge Pahlmanin opastuksella, mutta ennen pitkää instrumentti vaihtui tenorisaksofoniksi. Samalla hän kiinnostui jazzista ja tuolloin tuloaan Suomeen tehneestä uudenlaisesta nuorisomusiikista rockista.
Syksyllä 1964 paitsi saksofonia myös huuliharppua soittanut Saksala ja hänen lapsuudenystäviinsä kuulunut
Vasilij "Gugi" Kokljuschkin lyöttäytyivät yhteen bassokitaristi
Heimo "Holle" Holopaisen, rumpali
Kaj Hellmanin ja kitaristi
Kari "Yogi" Laakson kanssa perustaakseen yhtyeen, jonka ohjelmisto muodostui Rolling Stonesin ja Beatlesin hittien ohessa 1950-luvun rockstandarteista. Muodostelma otti itselleen nimen Topmost ja suoritti ensiesiintymisensä kouluhipoissa.
Vuoden 1965 alussa rumpaliksi tuli tuolloin vasta 14-vuotias
Kristian "Kisu" Jernström ja pian sen jälkeen kokoonpanoon otettiin mukaan kosketinsoittajaksi
Arto "Poku" Tarkkonen. Keväämmällä joukkue kuitenkin hajosi keikkojen puutteeseen, minkä jälkeen Saksala, Kokljuschkin ja Tarkkonen siirtyivät kesäksi keravalaiseen Barbed Wires-yhtyeeseen. Syksyllä vanha Topmost koottiin uudelleen ja kuusikko päätti yrittää oikein tosissaan esille.
Vuodet TopmostissaOhjelmistonsa uusinut Topmost alkoikin saada nyt esiintymispyyntöjä entistä vilkkaampaan tahtiin, ja pian se kilvoitteli yleisön suosiosta jopa nuorten silloisen suosikkiyhtyeen Jormasin kanssa. Kun Laakso irtautui helmikuussa 1966 kokoonpanosta, hänen tilalleen kitaristi saatiin
Eero Lupari. Seuraavassa kuussa Topmost nähtiin ensi kerran televisiossa
Poppis-nimisessä ohjelmassa, minkä jälkeen se esiintyi ahkerasti ympäri Etelä-Suomea.
Ensimmäisen levynsä yhtye pääsi tekemään toukokuussa 1966. Se sisälsi englanninkieliset esitykset
The In Crowd ja
Alone And Forsaken, mutta single ei herättänyt vielä toivottua huomiota. Puolisen vuotta myöhemmin olivat talletusvuorossa käännöskappaleet
Näen mustaa vain ja
Eleanor Rigby, jotka molemmat pääsivät hyvin esille radiossa. Vuoden lopulla Topmost teki viikon kiertueen Ruotsissa saaden siellä erinomaisen kritiikin, ja tammikuussa 1967 sekstetti äänitti Tukholmassa myös toisen singlensä. Se julkaistiin täällä helmikuussa suomenkielisin tekstein, sisältönään esitykset
Aivan ehdoton ja
Hän sinut jättää.
Sitä menestyksekkäämmäksi osoittautui kuitenkin yhtyeen seuraava single, vetonaulanaan brittiläisen Procol Harumin listahitin
A Whiter Shade Of Pale käännös
Merisairaat kasvot. Loppuvuodesta 1967 Topmost sai valmiiksi myös englanninkielisen nimikko-LP:nsä, mutta sen julkaiseminen siirtyi levy-yhtiössä tapahtuneiden mullistusten vuoksi seuraavan vuoden puolelle. Levyn menekki jäi vaatimattomaksi, minkä vuoksi se on nykyisin arvokas harvinaisuus.
Tammikuussa 1968 Topmost äänitti viimeisen levynsä, joka koostui esityksistä
Meni remonttiin ja
Maailman tunsin muuttuvan. Sen jälkeen yhtyeessä syntyi sisäisiä riitoja muun muassa ohjelmiston suhteen, mikä johti Kokljuschkinin eroon muodostelmasta. Joukkue jatkoi kvintettinä keskittyen lähinnä souliin ja Saksalan vastatessa yksin laulupuolesta, mutta yleisö ei lämmennyt enää kokoonpanon tarjonnalle. Niinpä Topmost hajosi tehtyään viimeisen keikkansa kesäkuun alussa Riihimäellä.
Soulset, Apollo, Kalevala...Harri Saksalan seuraava musiikillinen etappi oli saksofonisti
Seppo "Paroni" Paakkunaisen ja rumpali
Martti "Edward" Vesalan perustama Soulset, mihin hänet pestattiin kesken kaiken omille teilleen lähteneen sudanilaissyntyisen laulusolistin
Al Sharpin tilalle. Yhtye jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä se lopetti toimintansa jo seuraavana vuonna ehdittyään jättää sitä ennen muistoksi olemassaolostaan puolikkaan LP-levyn
Nykysuomalaista - Contemporary Finnish sisällöstä.
Syksyllä 1969 Saksala, Vesala, Holopainen ja Lupari kokosivat uuden kvartetin, joka sai nimen Apollo. Sitä on luonnehdittu suomalaisen heavyrockin pioneeriksi, mutta sekin hajosi jo vajaan vuoden kuluttua. Yhtye ehti kuitenkin saada valmiiksi ainoan LP:nsä, minkä ohjelmiston pääosa on Harri Saksalan käsialaa.
Apollon hajottua Saksala liittyi vuonna 1972 kitaristi
Juha "Lido" Salosen kolmisen vuotta aiemmin perustamaan Kalevala-yhtyeeseen ja oli mukana myös sen samana vuonna julkaisemalla LP-levyllä
People, No Names. Yritettyään samalla jatkaa opiskeluaan yliopistossa hän havaitsi moisen urakoinnin ylivoimaiseksi. Niinpä hän päätti parin vuoden kuluttua jättää musiikin toistaiseksi ja keskittyä sen sijaan opintojensa valmiiksi saattamiseen.
Vuonna 1974 Harri Saksala perusti kitaristi
Hannes "Hasse" Wallin ja laulaja-näyttelijä
Eija Ahvon kanssa poliittisesti orientoituneen yhtyeen, joka sai nimen
Punainen lanka. Samana vuonna hän osallistui Ahvon seurassa Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan, mutta ei selviytynyt edes kansalliseen finaaliin. Punaisen langan jäsenenä hän osallistui Itä-Berliinissä järjestettyihin Poliittisen Laulun Festivaaleihin ja parin LP-levyn tekoon vastaten laulun ohessa eräistä yhtyeen vuonna 1975 julkaistun esikoisalbumin tekstikäännöksistä.
Samana vuonna Saksala valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi ja aloitti työnsä Love Records-yhtiön musiikinkustannuspäällikkönä sekä tekijänoikeuksien valvojana. Hän ja Walli olivat mukana Punaisen langan ohessa toisessakin kokoonpanossa: suomalaisen rockin historiassa vain jonkinlaiseksi kurioositeetiksi jääneessä Manifestissa. Se jätti jälkeensä vain yhden ainoan singleäänitteen, joka sisälsi Saksalan sanoitukset
Puita kaminaan ja
Tie. Ensin mainittu kappale oli
Jukka Linkolan säveltämä ja jälkimmäinen käännös
Jimi Hendrixin hitistä
Fire.
Juristin töihinVuonna 1976 Harri Saksala siirtyi musiikinkustantamo Love Musiikin toimitusjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1984 asti. Vuosina 1975-1978 hän toimi myös taiteilijoiden tili- ja lakiasioiden toimisto TATI:n lakimiehenä sekä Uuden Musiikin Orkesterin eli UMO:n asiamiehenä. Vuonna 1976 Saksala osallistui muutamalla esityksellään levytysprojektiin, joka poiki Heikki Sarmannon sävellyksistä koostuneen LP:n
Sarmanto, syksy ja muita lauluja.
Sen jälkeen oli vuorossa toinen albumi Punaisen langan jäsenenä: otsikoltaan vähemmän kaupallisesti houkutellut
Pohjolan kalmiston punaiset hongat. 1970-luvun poliittinen laululiike oli kuitenkin tässä vaiheessa jo pahasti hiipumassa samalla, kun ns. taistolaisuus oli menettänyt asemansa nuorison protestien dynamona. Suuntauksen lopullinen tyrmäys koettiin aivan vuosikymmenen lopussa sen äänitorvena tunnetun Love Recordsin ajauduttua konkurssiin.
Tässä vaiheessa Harri Saksala perusti oman levy-yhtiön ja julkaisi sen kustantamana ensimmäisen omissa nimissään tekemänsä laulelma-albumin
Vaellan, vaellan. Samana vuonna eli 1979 hän aloitti laulajana "Paroni" Paakkunaisen johtamassa salsaorkesterissa Conjunto Baronissa tehden sen kanssa joukon radionauhoituksia ja aina Kuubaan saakka ulottuneen konserttikiertueen. 1980-luku alkoi Saksalan oman äänitetuotannon osalta hieman sekavalla kokoelmalla
Kymmenen laulua, jota seurasivat vuonna 1981 pääosin hänen omaa säveltuotantoaan edustanut ehyempi albumi
Tänä yönä ja hyvän vastaanoton saavuttanut lastenlevy
Hassu haitarimies.
Vuonna 1982 Harri Saksala sai Suomen Muusikkojen Liiton tunnustuspalkinnon. Hänen seuraava levytyksensä, vuotta myöhemmin julkaistu
Trubaduurin kyynel oli paria sanoitusta lukuunottamatta kokonaan hänen käsialaansa. Sitä täydensi toinen lastenlevy
Hassu haitarimies ja uudet ystävät, jossa olivat mukana myös mm.
Liisa Tavi sekä Eerot Lupari ja
Raittinen.
Harri Saksalan äänitteitä vuosilta 1976-1984 sisältäneen kokoelman
Laulajan muotokuva jälkeen oli vuorossa kunnianhimoisempi taltiointi: hänen kansalliskirjailijamme runoihin säveltämänsä omakustanteinen albumi
Aleksis Kivi. Sitä seurasi jälleen Saksalan omista laulelmista koostunut LP
Julma hellyys, ja vuosina 1985-1987 hän työskenteli ehkä hieman yllättäen Albert Järvinen Bandissa, miltä kaudelta ei ole jäänyt äänitteitä.
RadiomieheksiSiinä välissä Saksalalta ilmestyi uusi laulelmalevy, joka sisälsi hänen omaa tuotantoaan ja kantoi nimeä
Muistikirja. Samana vuonna - 1986 - hän aloitti kymmenvuotisen toimikautensa Vantaan konserttitalo Martinuksen toiminnanjohtajana, miltä vakanssilta hän siirtyi vuonna 1996 toimittajaksi Radio Stadiin.
Vuonna 1987 Harri Saksala oli mukana, kun Topmost-yhtyeen alkuperäisjäsenet kokoontuivat jammailemaan vanhojen muistojensa merkeissä suorittaakseen comebackin seuraavana kesänä Provinssirockissa ja jatkaakseen sen jälkeen esiintymisiään satunnaisesti teeman "Back To The Sixties" merkeissä. Marraskuussa 2009 Topmost esiintyi 45-vuotisjuhlakonsertissaan Helsingin Savoy-teatterissa.
1990-luvun alussa Saksala yllätti jälleen tekemällä otsikolleen uskollisen albumin
Le Tango, joka tarjosi kuultavaksi hänen tulkintansa muun muassa parista Toivo Kärjen tangoklassikosta. Vuonna 1993 hän perusti Kadunmiehet-nimisen yhtyeen ja aloitti seuraavana vuonna myös esiintymiset duona Pepe Husun kanssa. Toistaiseksi viimeisimmän CD:nsä
Elämä on väkevää Harri Saksala teki vuonna 1996 Kadunmiesten avustamana, minkä jälkeen hän keskittyi paljolti muuhun kuin musiikin tekemiseen.
Uuden vuosituhannen vaihteessa vuosina 1999-2001 Saksala työskenteli radioasema Groove FM:n ohjelmajohtajana ja vuodesta 2004 lähtien hän toiminut kulttuurituotannon lehtorina Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2001 Harri Saksala valittiin sosiaalidemokraattien edustajana Helsingin kaupunginvaltuustoon ja neljä vuotta myöhemmin Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan varapuheenjohtajaksi.
Vuosina 2002-2004 Saksala toimi harrastusmielessä Helsingin vanhaa sakilaismurretta vaalivan Stadin Slangi ry:n puheenjohtajana ja vuodesta 2004 hän on esiintynyt myös duona Yrjänä Sauroksen kanssa.
Lähteet:Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982 (Suomen Äänitearkisto).
Kylänpää, Arto 1994:
Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylilevyt 1953-1969 (Suomen Äänitearkisto).
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004:
Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki).
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004:
Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä).
