BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Harri Saksala

s. 22.1.1948, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiHarri Uolevi Saksala
AliaksetHara (lempinimi)
SalanimetA. Isku
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika22.1.1948, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, tuottaja
Soittimetharmonikka, tenorisaksofoni, huuliharppu
Linkit
Topmost-yhtyeen kotisivu
http://www.topmost.fi
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Eero Lupari, bändikumppani ja sovittaja
Hasse Walli, perusti Saksalan kanssa Punainen lanka- ja Manifest-yhtyeet.
Yhtyeet
Topmost, saksofonisti, laulaja 1965-1968
Barbed Wires, saksofonisti, laulaja 1965-1968, 1987-
Soulset, laulaja 1968-1969
Apollo, laulaja 1969-1971
Kalevala, laulaja, hanuristi, huuliharpisti 1972-1973
Punainen lanka, laulaja, hanuristi, huuliharpisti 1974-1977
Manifest, laulaja, huuliharpisti 1974-1976
Conjunto Baron, laulaja 1978-1982
Albert Järvinen Band, laulaja, huuliharpisti 1985-1987
Kadunmiehet, laulaja, hanuristi 1993-1995
Duo Harri Saksala & Pepe Husu, laulaja, hanuristi 1994-
Stadin juhlaorkesteri, laulaja 2004
Duo Harri Saksala & Yrjänä Sauros, laulaja, hanuristi 2004-
Vaikuttajat
Helge Pahlman, opetti harmonikansoittoa
Ture Ara, opetti laulua
Biografia
Harri Saksalassa on ollut - ja on! - miestä moneksi. Onhan hänet opittu tuntemaan muun muassa Topmost-yhtyeen yhtenä perustajajäsenenä, säveltäjänä, sanoittajana ja persoonallisena trubaduurina. Muta hän ei ole kunnostautunut vain musiikin saralla vaan myös juristina, ammattiyhdistysaktiivina ja radion ohjelmapäällikkönäkin.

Harri Saksala muistelee aloittaneensa musisoinnin 6-7-vuotiaana saatuaan harmonikan. Vuonna 1955 hän aloitti viisivuotisen harmonikansoiton opiskelun Dallapé-orkesterin voimahahmoihin kuuluneen Helge Pahlmanin opastuksella, mutta ennen pitkää instrumentti vaihtui tenorisaksofoniksi. Samalla hän kiinnostui jazzista ja tuolloin tuloaan Suomeen tehneestä uudenlaisesta nuorisomusiikista rockista.

Syksyllä 1964 paitsi saksofonia myös huuliharppua soittanut Saksala ja hänen lapsuudenystäviinsä kuulunut Vasilij "Gugi" Kokljuschkin lyöttäytyivät yhteen bassokitaristi Heimo "Holle" Holopaisen, rumpali Kaj Hellmanin ja kitaristi Kari "Yogi" Laakson kanssa perustaakseen yhtyeen, jonka ohjelmisto muodostui Rolling Stonesin ja Beatlesin hittien ohessa 1950-luvun rockstandarteista. Muodostelma otti itselleen nimen Topmost ja suoritti ensiesiintymisensä kouluhipoissa.

Vuoden 1965 alussa rumpaliksi tuli tuolloin vasta 14-vuotias Kristian "Kisu" Jernström ja pian sen jälkeen kokoonpanoon otettiin mukaan kosketinsoittajaksi Arto "Poku" Tarkkonen. Keväämmällä joukkue kuitenkin hajosi keikkojen puutteeseen, minkä jälkeen Saksala, Kokljuschkin ja Tarkkonen siirtyivät kesäksi keravalaiseen Barbed Wires-yhtyeeseen. Syksyllä vanha Topmost koottiin uudelleen ja kuusikko päätti yrittää oikein tosissaan esille.

Vuodet Topmostissa

Ohjelmistonsa uusinut Topmost alkoikin saada nyt esiintymispyyntöjä entistä vilkkaampaan tahtiin, ja pian se kilvoitteli yleisön suosiosta jopa nuorten silloisen suosikkiyhtyeen Jormasin kanssa. Kun Laakso irtautui helmikuussa 1966 kokoonpanosta, hänen tilalleen kitaristi saatiin Eero Lupari. Seuraavassa kuussa Topmost nähtiin ensi kerran televisiossa Poppis-nimisessä ohjelmassa, minkä jälkeen se esiintyi ahkerasti ympäri Etelä-Suomea.

Ensimmäisen levynsä yhtye pääsi tekemään toukokuussa 1966. Se sisälsi englanninkieliset esitykset The In Crowd ja Alone And Forsaken, mutta single ei herättänyt vielä toivottua huomiota. Puolisen vuotta myöhemmin olivat talletusvuorossa käännöskappaleet Näen mustaa vain ja Eleanor Rigby, jotka molemmat pääsivät hyvin esille radiossa. Vuoden lopulla Topmost teki viikon kiertueen Ruotsissa saaden siellä erinomaisen kritiikin, ja tammikuussa 1967 sekstetti äänitti Tukholmassa myös toisen singlensä. Se julkaistiin täällä helmikuussa suomenkielisin tekstein, sisältönään esitykset Aivan ehdoton ja Hän sinut jättää.

Sitä menestyksekkäämmäksi osoittautui kuitenkin yhtyeen seuraava single, vetonaulanaan brittiläisen Procol Harumin listahitin A Whiter Shade Of Pale käännös Merisairaat kasvot. Loppuvuodesta 1967 Topmost sai valmiiksi myös englanninkielisen nimikko-LP:nsä, mutta sen julkaiseminen siirtyi levy-yhtiössä tapahtuneiden mullistusten vuoksi seuraavan vuoden puolelle. Levyn menekki jäi vaatimattomaksi, minkä vuoksi se on nykyisin arvokas harvinaisuus.

Tammikuussa 1968 Topmost äänitti viimeisen levynsä, joka koostui esityksistä Meni remonttiin ja Maailman tunsin muuttuvan. Sen jälkeen yhtyeessä syntyi sisäisiä riitoja muun muassa ohjelmiston suhteen, mikä johti Kokljuschkinin eroon muodostelmasta. Joukkue jatkoi kvintettinä keskittyen lähinnä souliin ja Saksalan vastatessa yksin laulupuolesta, mutta yleisö ei lämmennyt enää kokoonpanon tarjonnalle. Niinpä Topmost hajosi tehtyään viimeisen keikkansa kesäkuun alussa Riihimäellä.

Soulset, Apollo, Kalevala...

Harri Saksalan seuraava musiikillinen etappi oli saksofonisti Seppo "Paroni" Paakkunaisen ja rumpali Martti "Edward" Vesalan perustama Soulset, mihin hänet pestattiin kesken kaiken omille teilleen lähteneen sudanilaissyntyisen laulusolistin Al Sharpin tilalle. Yhtye jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä se lopetti toimintansa jo seuraavana vuonna ehdittyään jättää sitä ennen muistoksi olemassaolostaan puolikkaan LP-levyn Nykysuomalaista - Contemporary Finnish sisällöstä.

Syksyllä 1969 Saksala, Vesala, Holopainen ja Lupari kokosivat uuden kvartetin, joka sai nimen Apollo. Sitä on luonnehdittu suomalaisen heavyrockin pioneeriksi, mutta sekin hajosi jo vajaan vuoden kuluttua. Yhtye ehti kuitenkin saada valmiiksi ainoan LP:nsä, minkä ohjelmiston pääosa on Harri Saksalan käsialaa.

Apollon hajottua Saksala liittyi vuonna 1972 kitaristi Juha "Lido" Salosen kolmisen vuotta aiemmin perustamaan Kalevala-yhtyeeseen ja oli mukana myös sen samana vuonna julkaisemalla LP-levyllä People, No Names. Yritettyään samalla jatkaa opiskeluaan yliopistossa hän havaitsi moisen urakoinnin ylivoimaiseksi. Niinpä hän päätti parin vuoden kuluttua jättää musiikin toistaiseksi ja keskittyä sen sijaan opintojensa valmiiksi saattamiseen.

Vuonna 1974 Harri Saksala perusti kitaristi Hannes "Hasse" Wallin ja laulaja-näyttelijä Eija Ahvon kanssa poliittisesti orientoituneen yhtyeen, joka sai nimen Punainen lanka. Samana vuonna hän osallistui Ahvon seurassa Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan, mutta ei selviytynyt edes kansalliseen finaaliin. Punaisen langan jäsenenä hän osallistui Itä-Berliinissä järjestettyihin Poliittisen Laulun Festivaaleihin ja parin LP-levyn tekoon vastaten laulun ohessa eräistä yhtyeen vuonna 1975 julkaistun esikoisalbumin tekstikäännöksistä.

Samana vuonna Saksala valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi ja aloitti työnsä Love Records-yhtiön musiikinkustannuspäällikkönä sekä tekijänoikeuksien valvojana. Hän ja Walli olivat mukana Punaisen langan ohessa toisessakin kokoonpanossa: suomalaisen rockin historiassa vain jonkinlaiseksi kurioositeetiksi jääneessä Manifestissa. Se jätti jälkeensä vain yhden ainoan singleäänitteen, joka sisälsi Saksalan sanoitukset Puita kaminaan ja Tie. Ensin mainittu kappale oli Jukka Linkolan säveltämä ja jälkimmäinen käännös Jimi Hendrixin hitistä Fire.

Juristin töihin

Vuonna 1976 Harri Saksala siirtyi musiikinkustantamo Love Musiikin toimitusjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1984 asti. Vuosina 1975-1978 hän toimi myös taiteilijoiden tili- ja lakiasioiden toimisto TATI:n lakimiehenä sekä Uuden Musiikin Orkesterin eli UMO:n asiamiehenä. Vuonna 1976 Saksala osallistui muutamalla esityksellään levytysprojektiin, joka poiki Heikki Sarmannon sävellyksistä koostuneen LP:n Sarmanto, syksy ja muita lauluja.

Sen jälkeen oli vuorossa toinen albumi Punaisen langan jäsenenä: otsikoltaan vähemmän kaupallisesti houkutellut Pohjolan kalmiston punaiset hongat. 1970-luvun poliittinen laululiike oli kuitenkin tässä vaiheessa jo pahasti hiipumassa samalla, kun ns. taistolaisuus oli menettänyt asemansa nuorison protestien dynamona. Suuntauksen lopullinen tyrmäys koettiin aivan vuosikymmenen lopussa sen äänitorvena tunnetun Love Recordsin ajauduttua konkurssiin.

Tässä vaiheessa Harri Saksala perusti oman levy-yhtiön ja julkaisi sen kustantamana ensimmäisen omissa nimissään tekemänsä laulelma-albumin Vaellan, vaellan. Samana vuonna eli 1979 hän aloitti laulajana "Paroni" Paakkunaisen johtamassa salsaorkesterissa Conjunto Baronissa tehden sen kanssa joukon radionauhoituksia ja aina Kuubaan saakka ulottuneen konserttikiertueen. 1980-luku alkoi Saksalan oman äänitetuotannon osalta hieman sekavalla kokoelmalla Kymmenen laulua, jota seurasivat vuonna 1981 pääosin hänen omaa säveltuotantoaan edustanut ehyempi albumi Tänä yönä ja hyvän vastaanoton saavuttanut lastenlevy Hassu haitarimies.

Vuonna 1982 Harri Saksala sai Suomen Muusikkojen Liiton tunnustuspalkinnon. Hänen seuraava levytyksensä, vuotta myöhemmin julkaistu Trubaduurin kyynel oli paria sanoitusta lukuunottamatta kokonaan hänen käsialaansa. Sitä täydensi toinen lastenlevy Hassu haitarimies ja uudet ystävät, jossa olivat mukana myös mm. Liisa Tavi sekä Eerot Lupari ja Raittinen.

Harri Saksalan äänitteitä vuosilta 1976-1984 sisältäneen kokoelman Laulajan muotokuva jälkeen oli vuorossa kunnianhimoisempi taltiointi: hänen kansalliskirjailijamme runoihin säveltämänsä omakustanteinen albumi Aleksis Kivi. Sitä seurasi jälleen Saksalan omista laulelmista koostunut LP Julma hellyys, ja vuosina 1985-1987 hän työskenteli ehkä hieman yllättäen Albert Järvinen Bandissa, miltä kaudelta ei ole jäänyt äänitteitä.

Radiomieheksi

Siinä välissä Saksalalta ilmestyi uusi laulelmalevy, joka sisälsi hänen omaa tuotantoaan ja kantoi nimeä Muistikirja. Samana vuonna - 1986 - hän aloitti kymmenvuotisen toimikautensa Vantaan konserttitalo Martinuksen toiminnanjohtajana, miltä vakanssilta hän siirtyi vuonna 1996 toimittajaksi Radio Stadiin.

Vuonna 1987 Harri Saksala oli mukana, kun Topmost-yhtyeen alkuperäisjäsenet kokoontuivat jammailemaan vanhojen muistojensa merkeissä suorittaakseen comebackin seuraavana kesänä Provinssirockissa ja jatkaakseen sen jälkeen esiintymisiään satunnaisesti teeman "Back To The Sixties" merkeissä. Marraskuussa 2009 Topmost esiintyi 45-vuotisjuhlakonsertissaan Helsingin Savoy-teatterissa.

1990-luvun alussa Saksala yllätti jälleen tekemällä otsikolleen uskollisen albumin Le Tango, joka tarjosi kuultavaksi hänen tulkintansa muun muassa parista Toivo Kärjen tangoklassikosta. Vuonna 1993 hän perusti Kadunmiehet-nimisen yhtyeen ja aloitti seuraavana vuonna myös esiintymiset duona Pepe Husun kanssa. Toistaiseksi viimeisimmän CD:nsä Elämä on väkevää Harri Saksala teki vuonna 1996 Kadunmiesten avustamana, minkä jälkeen hän keskittyi paljolti muuhun kuin musiikin tekemiseen.

Uuden vuosituhannen vaihteessa vuosina 1999-2001 Saksala työskenteli radioasema Groove FM:n ohjelmajohtajana ja vuodesta 2004 lähtien hän toiminut kulttuurituotannon lehtorina Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2001 Harri Saksala valittiin sosiaalidemokraattien edustajana Helsingin kaupunginvaltuustoon ja neljä vuotta myöhemmin Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan varapuheenjohtajaksi.

Vuosina 2002-2004 Saksala toimi harrastusmielessä Helsingin vanhaa sakilaismurretta vaalivan Stadin Slangi ry:n puheenjohtajana ja vuodesta 2004 hän on esiintynyt myös duona Yrjänä Sauroksen kanssa.

Lähteet:
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982 (Suomen Äänitearkisto).
Kylänpää, Arto 1994: Suomalaisten äänilevyjen luettelo - vinyylilevyt 1953-1969 (Suomen Äänitearkisto).
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki).
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä).

Valikoitu diskografia
Topmost: The In Crowd / Alone And Forsaken (single) 1966 (RCA)
Topmost: Näen mustaa vain / Eleanor Rigby 1966 (single) (RCA)
Topmost: Two Kind Of Lovers / Candy Girl 1967 (single) (EMI)
Topmost: Aivan ehdoton / Hän sinut jättää 1967 (single) (Columbia)
Topmost: Merisairaat kasvot / 8. kesäkuuta 1967 (single) (Columbia)
Topmost: Topmost 1968 (Parlophone) .
Topmost: Meni remonttiin / Maailman tunsin muuttuvan 1968 (single) (Polydor)
Topmost: Topmost Collection 1988 (Kerberos)
Soulset: Nykysuomalaista - Contemporary Finnish 1969 (Finnlevy)
Apollo: Apollo 1970 (Blue Master) / (CD 2002 Warner Music)
Kalevala: People, No Names 1972 (Hi-Hat)
Punainen lanka: Punainen lanka 1975 (Love Records)
Manifest: Puita kaminaan / Tie 1975 (single) (Love Records)
Eri esittäjiä: Sarmanto, syksy ja muita lauluja 1976 (Hi-Hat)
Punainen lanka: Pohjolan kalmiston punaiset hongat 1977 (Love Records)
Harri Saksala: Vaellan, vaellan 1979 (Lobo)
Harri Saksala: Kymmenen laulua 1980 (Lobo)
Harri Saksala: Tänä yönä 1981 (Karhu)
Harri Saksala: Hassu haitarimies 1981 (Karhu)
Harri Saksala: Trubaduurin kyynel 1983 (Sinetti)
Harri Saksala: Hassu haitarimies ja uudet ystävät 1983 (Sinetti)
Harri Saksala: Laulajan muotokuva - lauluja 1976-1984 1984 (Sinetti)
Harri Saksala: Aleksis Kivi - Lauluja Aleksis Kiven runoihin 1984 (Park)
Harri Saksala: Julma hellyys 1985 (Sinetti)
Harri Saksala: Muistikirja 1986 (Pyramid)
Harri Saksala: Le Tango 1990 (Lobo)
Harri Saksala: Laulut ja balladit 1979-1990 1992 (Lobo)
Harri Saksala ja Kadunmiehet: Elämä on väkevää 1996 (Olarin musiikki)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy