Antti Sarpila on tuotteistanut osaamisensa tehokkaammin kuin yksikään muu suomalainen jazzmuusikko. Onhan hänellä oma tuotantoyhtiö, joka huolehtii hänen esiintymistään ja on julkaissut häneltä jo yli 30 levytyskokonaisuutta.
Porissa 11.6.1964 syntynyt Antti Sarpila kuuluu niihin musiikin taitajiin, joiden voidaan sanoa saaneen lahjakkuutensa sukuperintönä. Onhan hänen isänsä
Kari Sarpila tullut tunnetuksi niin asiaansa vihkiytyneenä jazzsaksofonistina kuin yhtenä Pori Jazzin perustajista. Antti itse aloitti soittoharrastuksensa pianolla, mutta siirtyi pian isänsä esimerkin innoittamana klarinettiin ja saksofoniin. Isänsä siivellä hän pääsi myös seuraamaan alan taitajien esityksiä jo varsin varhaisessa vaiheessa tulevaa uraansa.
Ensimmäisen julkisen esiintymisensä Antti Sarpila teki 14-vuotiaana
Jan Lindénin Jazz Bandin kanssa Helsingin Nylands Nationin juhlasalissa eli "Natsalla". Myöhemmin hän kokosi koulutovereistaan Töölön Yhteiskoulussa yhtyeen, joka kiersi esiintymässä myös Ruotsin puolella. Laajempaa huomiota lahjakas noviisi niitti väläytelleessään taitojaan jazzklubi Groovyssa ja Jazz Society Big Bandin riveissä.
Kesällä 1980 Sarpila tutustui Pori Jazzissa esiintyneeseen amerikkalaiseen klarinetistiin
Bob Wilberiin, josta tuli hänelle paitsi opettaja myös ystävä ja työtoveri. Wilber puolestaan oli saanut oppinsa legendariselta
Sidney Bechet’ltä, mikä seikka sai hänen suomalaisenoppipoikansa kiinnostumaan entistä enemmän jazzin perinteistä. Samalla Antti Sarpila päätti panostaa soittotekniikkansa hiomiseen
Benny Goodmanin esimerkin mukaan mahdollisimman täydelliseksi.
Jukka Haavisto on luonnehtinut Sarpilan osaamista kirjassaan
Puuvillapelloilta kaskimaille näin: "Puhtaasti ja sulavasti soittava Antti on perfektionisti jokaisen äänen suhteen niin, että soitto on lähes kliinisen valmista." Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ei ollut mikään ihme, että Wilber kutsui nuoren Sarpilan seuraavana kesänä kotiinsa Yhdysvaltoihin saamaan lisäoppia. Iltaisin oppipoika pääsi mestarinsa mukana keikoille ja itsekin estradille.
Antti Sarpila - Pentti Lasanen Swing BandPalattuaan kotimaahan Antti Sarpila perusti multi-instrumentalisti
Pentti Lasasen kanssa oman yhtyeen, johon kuuluivat heidän lisäkseen pianisti
Christer Sandell, kitaristi
Pekka Mesimäki, basisti
Pentti Mutikainen ja rumpali
Christian Schwindt. Muodostelma teki ensimmäisen levynsä maaliskuussa 1982 live-taltiointina Groovy-jazzkerhosta ohjelmiston koostuessa vanhoista tutuista swingstantardeista.
Siinä sivussa Sarpila soitti asemansa jo vakiinnuttaneessa
DDT Jazzbandissa ja hänelle alkoi tarjoutua työtilaisuuksia muutenkin kuin vain jazzin saralla. Syksyllä 1981 hän vieraili Pori Big Bandin mukana Unkarissa esiintyen myös sikäläisessä televisiossa. Samana vuonna hänet nähtiin ensi kerran vilaukselta myös Suomen televisiossa ohjelmassa, jossa
Russ Garcia harjoitutti em. orkesterin saksofonisektiota Porin festivaaleja varten.
Musisoimiseen koko tarmollaan paneutunut Antti Sarpila oli asettanut tavoitteekseen yhdistää omassa soitossaan alan vanhoilta mestareilta imemiään vaikutteita tyyliksi, josta hän ryhtyi käyttämään nimitystä "classic jazz". "Minun classic jazz määritelmäni on: jazzmusiikkia
Louis Armstrongista Charlie Parkeriin", hän on sanonut. (Kikka Laitinen: Antti Sarpila - classic jazz elää!, Selvis 1/200, Helsinki.)
Tästä tyylistä saatiin esimakua keväällä 1982 jo aiemmin mainitulla Antti Sarpila - Pentti Lasanen Swing Bandin esikoislevyllä
Runnin’ Wild, mikä nimettiin Rytmi-lehdessä vuoden jazzlevyksi. Sitä ennen Sarpila oli ehtinyt olla mukana JaSon eli Jazz Society Big Bandin LP:llä
In The Mood ja useammissa radionauhoituksissa, joita ei ole kuitenkaan julkaistu kaupallisina äänitteinä.
Samana kesänä Antti Sarpila pääsi tutustumaan suureen idoliinsa Benny Goodmaniin Porin jazzfestivaalin yhteydessä. Juhlien jälkeen hän matkusti Bob Wilberin mukana toistamiseen Amerikkaan ja keikkaili siellä muun muassa maineikkaassa Eddie Condon’s Jazz Clubissa New Yorkissa. Kotiin palattuaan hän jatkoi työskentelyä oman swingbandinsa kanssa ja huolehti 19-vuotiaana Uuden Musiikin Orkesterin eli UMO:n yhden kokonaisen radiokonsertin sävellys- sekä sovitustyöstä.
Asevelvollisuutensa Sarpila suoritti vuonna 1984 Kaartin Pataljoonan soittokunnassa, mutta huomattava osa siitäkin ajasta kului keikkailun tai muiden esiintymisten merkeissä. Väliin mahtui myös Lasanen-Sarpila Swing Bandin Groovy-sessio ruotsalaisen vibrafonistin
Lars Erstrandin kanssa, jolloin syntyi tasokas albumi
Groovy Jazz.
Sarpilaa hellästi hyväillenVuonna 1986 Antti Sarpila herätti laajemmankin yleisön huomion osallistumalla MTV:n
Kevään sävel -kilpailuun edellissyksynä nauhoitetulla sävellyksellään
Hyväillen. Kisan ainoa instrumentaalinumero sijoittui mittelössä kolmen parhaan joukkoon, joten hän hän yritti menestyksensä innostamana myöhemmin uudelleen
Syksyn sävel -kisailussa esityksellään
Hellästi - yltäen tällä kerralla seitsemänneksi.
Näin lisääntynyt julkisuus poiki Antti Sarpilalle työtilaisuuksia eri sinfonia- ja viihdeorkestereiden solistina eri puolilla maata. Samalla hänelle tarjoutui entistä enemmän esiintymisiä myös ulkomaille, huipentuen vuonna 1988
Tribute to Benny Goodman -konserttiin New Yorkin Carnegie Hallissa Bob Wilber Big Bandin solistina. Myöhemmin samana vuonna Sarpila vieraili laulusolisti
Lea Lavénin kanssa Hollannissa tehden siellä sittemmin myös Suomessa kuultuja radionauhoituksia paikallisen Metropole Orchestran kanssa.
Vuoden 1990 alussa Antti Sarpila aloitti oman äänilevytuotannon ensimmäisenä julkaisunaan hänen nimiinsä siirtyneen Swing Bandin kanssa tehty CD
Original Antti Sarpila - jossa
Lasanen esiintyy mukana tittelillä "Special Guest". Tämän jälkeen uusia äänitteitä on valmistunut Sarpilan yhtiöltä parhaimmillaan jopa neljäkin vuosittain, joten niiden kaikkien luetteloiminen tässä on turhaa. Ilmestyihän 1990-luvun lopussa
Hans Westerbergin toimittama Sarpilan bio- ja discografia
The Swinging Beginning, sisältönään varsin kattava tiedosto kaikista kyseisen taiteilijan levytyksistä sekä tietoon tulleista radio- ja tv-ohjelmista vuosilta 1980-1998.
Kuten saattaa arvata, useimmat Antti Sarpilan äänitteistä ovat ilmestyneet edellä mainitun kaiken kattavan discografian kokoamisen jälkeen - ja uusia tallenteita näyttää valmistuvan jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa vuonna 2009 näitä Sarpilan tuottamia CD-kiekkoja on jo yli 30 ja niiden ohjelmisto on jatkuvasti vain laajentunut. Huomion arvoista on lisäksi se, että niitä sävyttävät monet eri kokoonpanot ja solistit maestron oman Swing Bandin ohessa.
Yksi näistä Sarpilan "kakkosyhtyeistä" on ollut hänen pianisti
Raimo Roihan ja rumpali
Harry Aaltosen kanssa muodostama Happy Jazz Trio, joka ehti tehdä useampia levytyksiä. Nimikkeen Antti Sarpila Classic Jazz Orchestra alla hän esiintyi lokakuussa 1994 ravintola Storyvillessä nauhoittaen sieltä myös CD:n. Tällöin kokoonpanona oli: Sarpila cl, ss & as, Lasanen cl & ts,
Markku Johansson tp,
Pelle Näätänen tb, Sandell p, Mesimäki g & bjo, Mutikainen b ja
Keith Hall dr.
Sarpilan itsensä tuottamilla äänilevyillä hänen kanssaan ovat esiintyneet vierailijoina mm. myös
Jan Adefelt, Bob Barnard,
Eino Grön,
Seppo Hovi, Johanna Iivanainen, Markku Johansson ja
Leroy Jones.Tutorinsa Bob Wilberin kanssa Antti Sarpila on levyttänyt kuudesti: New Yorkissa, Tukholmassa, Lontoossa, Bernissä, Hampurissa ja Floridassa. Sen lisäksi hän on tehnyt levyjä eräiden muiden amerikkalaisten jazzin huippunimien kanssa ulkomailla vuosien varrella jo kuudesti, kuten Amerikassa mm. sessioissa
Swedish Swing Society Live in New York ja
Swedish Jazz Salutes USA Live at Carnegie Hall.
Nimekkäitä soittokumppaneitaPaitsi äänitteillä Antti Sarpila on esittäytynyt uransa aikana myös lukuisissa kansainvälisissä jazzfestivaaleissa ja konserteissa eri puolilla maailmaa aina Australiaa myöten. Näissä yhteyksissä hän on ehtinyt soittaa tähän mennessä jo lukuisien jazzin suurmiesten kuten
Buddy DeFrancon, Bob Haggartin, Scott Hamiltonin, Thad Jonesin, Wynton Marsalisin, Joe Newmanin, Zoot Simsin ja
Frank Wessin kanssa - vain muutaman mainitaksemme. Solistina Sarpila on esiintynyt mm. sellaisten maailmakuulujen orkestereiden kuin Count Basie Orchestra ja Dutch Swing College Band seurassa.
Mainittakoon vielä, että Antti Sarpila uusi esiintymisensä New Yorkin kuulussa Carnegie Hallissa vuonna 2000 ruotsalaisvibrafonisti Lars Erstrandin kumppanina. Suomessa Classic Jazz ry. on myöntänyt Sarpilalle vuonna 1996 Louis Armstrong-palkinnon hänen ansioistaan jazzin saralla ja Suomen Jazzliitto vuotta myöhemmin 1997 arvostetun Yrjö -palkinnon.
Vuonna 1999 ilmestynyt Hans Westerbergin toimittama bio- ja discografia
The Swinging Beginning sisältää tiedoston kaikista Antti Sarpilan levytyksistä sekä tietoon tulleista radio- ja tv-ohjelmista vuosilta 1980-1998. Lisäksi siinä on Risto Ennekarin kirjoittaman suppeahko kaksikielinen biografiaosuus, ja kirjaan liittyy myös samanniminen CD-levy, johon on koottu valikoima äänityksä Sarpilan uran alkuajoilta.
Lähteet:Laitinen, Kikka:
Antti Sarpila - classic jazz elää! (Selvis 1/200, Helsinki)
Haavisto, Jukka 1991:
Puuvillapelloilta kaskimaille (Otava, Keuruu.)
Haapanen, Urpo 1990:
Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)
Westerberg, Hans 1999:
The Swinging Beginning (Hans Westerberg, Helsinki.)
