BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Berit

s. 16.3.1949, Hankasalmi

Teksti Veikko Tiitto, kuva: Poptori
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiTuula Nordström os. Härmä ent. Etola
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika16.3.1949, Hankasalmi
Ensilevytys19.3.1969
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Jörgen Petersen, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Jori Sivonen, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Kaj Westerlund, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Veikko Samuli, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Markku Johansson, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Jaakko Salo, tuottaja
Pedro Hietanen, tuottaja
Timo Lindström, tuottaja
Eero Lauresalo
Esko Koivumies, sovittaja, säveltäjä, tuottaja
Topi Sorsakoski, tuottaja
Biografia
Berit teki ensilevynsä vuonna 1969. Tuo levy, kuten myös seuraava, sisälsi perinteisen iskelmän ohella myös vanhaa tanssimusiikkia, ja seuraavina vuosina hänet tultiinkin tuntemaan lähinnä ”humppatyttönä”. Kuitenkin jo 70-luvun aikana Beritin ohjelmistoon tuli vahvasti tanssimusiikin rinnalle iskelmä, jota seurasi 80-luvulla ajan hengen mukainen diskohumppa. Neljä vuosikymmentä jatkuneen uransa aikana Berit onkin osoittanut, että hänestä on moneksi. Sen lisäksi, että hän hallitsee perinteisen tanssimusiikin, hän on myös nykyiskelmän uskottava, herkkä tulkki.

Maaliskuussa 1949 Hankasalmella, Keski-Suomessa syntynyt Berit, oikealta nimeltään Tuula Härmä on perheensä kolmesta lapsesta nuorin. Hänen äitinsä sukujuuret löytyvät Karjalasta, ja hänen kauttaan Tuula on Shemeikkojen runolaulajasuvun jälkeläinen. Esiintymishalu hänellä oli veressä jo pikkutyttönä. Niinpä hän järjesti mielikuvituksessaan konsertteja metsässä, puut yleisönään. 14-vuotiaana, vuonna 1964 hän karkasi kotoa Hankasalmen kirkonkylälle, jossa järjestettiin iskelmälaulukilpailut vetonaulana ollessa silloin urallaan nousevan uuden suosikin Seppo Hanskin. Kilpailun päätteeksi Tuula kuulutettiin voittajana lavalle. Pian häntä pyydettiin solistiksi Matti Valkosen yhtyeeseen, johon Tuula suostui saatuaan isältään luvan.

Tuolloin vielä Tuulana tunnettu Berit keikkaili ahkerasti Matti Valkosen yhtyeen solistina. Muuten niin vaatimaton ja hiljainen maaseudun tyttö tunsi kuitenkin palavaa halua jatkaa laulajan ammatissa. Niinpä hän muutti Jyväskylään, jossa ompelijaksi opiskelun ohella keikkaili noin vuoden jyväskyläläisen Pertti Niskavaaran orkesterin kanssa. Opintojen päätyttyä hän siirtyi pukutehtaalle, jossa toimi vuoden verran leikkaamoapulaisena. Ura levylaulajana alkoi demonauhasta PSO:lle tuotantopäällikkö Martti Pihalle. Sen perusteella hänet kutsuttiin koelauluun. Taiteilijanimen Berit keksi ohjelmatoimistossa työskennellyt Jorma Kalevi Nuppola, jolla oli Berit-niminen ruotsalainen sukulaistyttö. Ensimmäinen single Katulyhdyt / En pakoon juosta voi tehtiin maaliskuussa 1969 Beritin täyttäessä 20 vuotta. Vastaavana kapellimestarina yhtiössä toimi tuolloin ”Lill” Jörgen Petersen, joka vastasi myös Beritin ensilevyn sovituksista. Ensimmäinen levytys, Usko Kempin Katulyhdyt oli levytetty aikaisemmin (Arvi Hänninen, 1938). Beritin levytystä varten Usko Kemppi kuitenkin runoili laulutekstin paremmin nykyaikana puhuttelevaan muotoon. Myös saman vuoden toukokuussa levytetty venäläinen kansansävelmä Odessa (san. Martti & Leena Jäppilä) on kuulunut ilmestymisestään lähtien laulajattaren vakio-ohjelmistoon.

60- ja 70 luvun taitteessa Berit muutti lähemmäksi pääkaupunkiseutua, mikä oli siihen aikaan ehdoton edellytys, mikäli halusi tehdä itseään tunnetuksi musiikin alalla. Jo ensimmäiset singlet menestyivät kohtalaisen hyvin, minkä seurauksena PSO:n Martti Piha uskoi vahvasti uuden laulajansa kykyihin. Niinpä kertyi lisää levytyksiä ja vuonna 1971 julkaistiin osittain singleistä koottu Beritin ensimmäinen pitkäsoitto, nimikkolevy Berit. Samoihin aikoihin Upi Helkovaaran toimesta aloitti toimintansa myös hänen ensimmäinen oma yhtyeensä. Berit kertookin uransa alkaneen Jyväskylästä, jossa alkuaikoina häntä avusti ahne manageri, jonka palkkiota ei voi sanoa pieneksi. Se nimittäin oli 50% myyntihinnasta. Asiasta käytiin pitkä oikeusprosessi, jonka hoiti Muusikkojen liitto. Berit kertoo:
 
– Oikeudenkäynti oli alan ennakkotapaus, sellainen ei ollut suinkaan Laura Voutilaisen juttu, kuten on annettu ymmärtää. Asian voi tarkistaa Muusikkojen liitosta, sen arkistoista, sekä minulta löytyvät asiakirjat (...) Kyseinen sopimus tehtiin kirjallisena ja oli nelivuotinen, totta kai. Oikeudessa kyseinen sopimus purettiin ja se on ollut suuri osasyy, miksi olin oppinut niin varovaiseksi jo urani alkumetreillä, joten ura jatkui omatoimisesti.

– Minullahan ei ole oikeastaan ollut ns. taustatukia, manageria tms. oikeastaan sen jälkeen. Alkuaikana, tietty, oli minulle paras tukijani PSO:n Martti Piha ja hänen ansiostaan Jörgen Petersen. Martti ja Jörgen uskoivat minuun. Sitten tulikin Dallapé levy -72. Levy tehtiin 100%, eli laulu ja orkesteri yhtäaikaa. Jälkiäänityksiä ei ollut, joka oli jo siihen aikaan varsin erikoista. Dallapén johtomies Eero Lauresalo oli jännittynyt ennen aloittamista studiossa, kuinka nuori tyttö selviää, mutta hyvin selvisin ja levystä tuli siihen aikaan varsin suosittu ja sain siitä ikuisen leiman otsaani: "Humppatyttö Berit", joka oli myös levyn nimi.

Levytyksiä tehtiin lähes vuosittain koko 1970-luvun ajan. Suuria hittejä ei silloin syntynyt, mutta laulaja kiersi keikoilla ahkerasti ympäri Suomea. Soitetuimpia alkuaikojen kappaleita ovat epäilemättä italialaisiskelmä Sattuma kuljettaa (1972) ja amerikkalainen kansansävelmä Preerian keltainen ruusu (1976). Iskelmien lisäksi Berit levytti siis kaksi humppalevyä legendaarisen Dallapé-orkesterin kanssa (Humppatyttö Berit, 1972, Berit & Dallapé, 1977). Syksyn Sävel -kilpailussa laulaja oli mukana vuonna 1972 Valto Laitisen sävellyksellä Katselen toisien onnea (san. Saukki) ja vuonna 1979 Jörgen Petersenin säveltämällä kappaleella Ei kyynelhelmiin suostu sydämein (san. Chrisse Johansson), joka on jäänyt elämään sen ajan musiikkia kuuntelevan yleisön mielessä.

– Martti Pihan jälkeen tuottajakseni vaihtui Timo Lindström jonka ansiosta sain kokeilla jo ns. "maailman musiikkia" ja Valto Laitisen sävellyksiä joista kappaleella "Katselen toisien onnea" tuli ensimmäinen Syksyn Sävel -ehdokkaani -72. Tuottajat alkoivat vaihtua, tuli Ari Oinonen yhden lp:n verran, Jori Sivonen myös. Sen jälkeen pitkäaikaiseksi tuottajakseni ja yhteistyökumppanikseni tuli Kaj Westerlund, jota kovasti arvostin ja pidin hyvin tärkeänä urani jatkumiselle. V. -76 sitten linja muuttui takaisin vanhan "Humppatytön" linjalle ja tein Dallapén kanssa toisen pitkäsoittolevyn. Siihen aikaan Lappeenrannan humppafestivaalit paisui yhä suositummaksi ja minä olinkin siellä vakioesiintyjä. Levyltä muistettaneen parhaiten kappale "Jimmy banjoaan hän soittaa".

– 70-80-luvun taitteessa sain sitten tehdä kolme pitkäsoittolevyä Markku Johanssonin kanssa. Levyistä poiki useita suosittuja radiosoittokappaleita: "Osa pienen pieni vain", "Pieni kuningatar", Matti Eskon kanssa duetto "Kompastuttiin". Matin kanssa olemme levyttäneet viisi kappaletta yhdessä, mm. Syksyn Sävel -biisi "Annapas kultani kerrankin" (1984). "Tähtikesä", "Kuunsiltaa kulkea sain". Samoihin aikoihin olin suosittu Tv-esiintyjä. Kilpailin "Syksyn Sävelessä" neljä kertaa ja kerran Kevään Sävelessä. 70-luvulla sain esiintyä suositussa George de Godzinskyn sävelkansio ohjelmassa jopa laulaja-näyttelijän osassa tunnettujen oopperalaulajien kanssa ( mm. Taru Valjakka). Radion Lavalauantaiohjelmassa olin myös useat kerrat. Vuonna -78 olin vaihtovierailulla sikäläisessä DDR.ssä Jukka Siikavireen kanssa.

1980-luvun alussa Berit vaihtoi levy-yhtiötä ja siirtyi toimintaansa lopettelevalta PSO:lta Veikko Samulin Vip-Musicille. Vuonna 1983 julkaistu albumi Tässä nyt ja näin menestyi hyvin. Nimikappale nousi listoille ja oli radion Jokamiehen listan ykkönen. Tästä albumista tulikin artistin ensimmäinen kultalevy. LP:n kaksi muuta hittiä olivat Et usko kuinka paljon kaipaankaan ja Helli mua hiljaa, joka oli suomenkielinen käännöskappale F. R. Davidin menestyskappaleesta Words. Vuonna 1983 Berit osallistui taas Syksyn Säveleen Veikko Samulin säveltämällä Sinä olet hän -kappaleella, joka ei voittanut, mutta josta tuli kuitenkin hitti. Samanniminen pitkäsoitto toi kuitenkin artistille hänen toisen kultalevynsä ja sai erikoispalkinnon Vuoden Diskolevynä. Tämä olikin Beritin uralla eräänlainen virstanpylväs, tyylin vaihtuessa iskelmästä nuorekkaan popin suuntaan.
 
– Yhteistyö Veikko Samulin kanssa alkoi v.-83. Kaksi pitkäsoittoa ja monta hittiä. "Tässä nyt ja näin","Sinä olet hän", "Et usko kuinka paljon  kaipaankaan", "Helli mua hiljaa", "Kuunsiltaa kulkea sain" (joka kyllä ilmestyi jo aikaisemmin mutta oli Veikon biisi).

1980-luvun alku, jolloin Veikko Samuli otti Beritin musiikkituotannon ohjakset käsiinsä, oli laulajattaren uralla todellista suurten hittien aikaa. Täydellä syyllä voidaankin 80-lukua pitää Beritin uran todellisena huipentumana. Tätä kuvaa hyvin myös levyjen myynti, sillä saihan hän kultalevyn kahtena peräkkäisenä vuotena julkaistuista albumeistaan.
 
Diskohumppatyyli jatkui myös seuraavana vuonna listahitiksi nousseella käännöskappaleella Siitä kauan on (High Society Girl). Uudistuneen musiikkitarjonnan myötä myös nuori sukupolvi osasi tulla Beritin keikoille, mikä oli pelkästään eduksi artistin työtilannetta ajatellen. Suuren suosion aika ei kestänyt kauan, mutta uudistumiskykyinen ja ammattitaitoinen kun oli, Beritin onnistui löytää itselleen uutta ohjelmistoa. Vuonna 1986 hän osallistui Kevään Sävel -kilpailuun kappaleella Elämän jano, ja levytti muun muassa kappaleen Keurusselän sini (sävel ja sanat Juha Vainio salanimellä Mirja Lähde), joka vei laulajan ohjelmistoa takaisin 1970-luvun humppa- ja tanssilavatyyliin.
 
80-luvun puolivälin jälkeen näytti alkavan minulla hiljaisempi kausi mutta Junnu riensi apuun ja sanoi tekevänsä minulle hitin, ja niin tekikin, sen minun kulttikappaleen "Keurusselän sini". Se laulu onkin kantanut minua ihan näihin päiviin asti ja siitä minut aina muistetaan.

Tyyli muuttui taas suomibeatiksi, jota jatkoi albumi Varjot vuonna 1990. 90-luvun alussa Berit esiintyi julkisuudessa aiempaa vähemmän. Koska perinteisellä tanssimusiikilla oli kysyntää, niin vielä 1990-luvun puolivälissä tanssimusiikkilinja jatkui. Ajan hengen kulloinkin vaatimista tyylivaihdoksista huolimatta Berit on kuitenkin aina mielletty koko kansan humppatytöksi ja 90-luvun hiljaisen alun jälkeen julkaistiin yhteistyössä Pedro Hietasen kanssa tehty albumi Humppatytön paluu (1994).
 
– Vuonna -94 sain hienon idean: halusin tehdä vanhanaikaisen ja tyylipuhtaan humppalevyn 30-luvun suosituista lauluista. Yleisradion levystöstä Ritva Söderholm oli minulle ratkaisevana apuna valitessani levylle kappaleita. Tuottajasta ei ollut mitään harmainta aavistusta. Otin yhteyttä Pedro Hietaseen ja pyysin häntä kuuntelemaan ideaani. Pedro innostui asiasta valtavasti. Siispä vein ehdotukseni Jaakko Salolle ja hän innostui siitä niin että pääsimme heti töihin. Näin syntyi "Humppatytön paluu"-albumi. Levyltä nousi radiosoittoon ja suosituksi jokunen kappale, mm. "Korven Poika" oli radion listan ykkönen jonkun aikaa. Hyvin suosittu on myös "Armaani on kuin huhtikuu", edelleen. Levy oli erikoisuus ja tyylipuhdas, hyvin tehty ja sai hyvät arvostelut, mutta aika ei ollut kuitenkaan humpan.

Seuraavana vuonna syntyi sitten karjalaisaiheinen kappale Ystäväni muistathan, mikä sopikin hyvin karjalaiset sukujuuret omaavalle Beritille. Kappaleen sydämeenkäyvä tulkinta upposi kansaan ja se soi edelleenkin silloin tällöin radiossa.
 
2000-luvulla uutta tyyliä edusti, texmex-tyyppinen musiikki, jota kuullaan albumilla Kasvot väkijoukossa. Levyn teeman idea oli Beritin oma.

– V. 2000 halusin tehdä levyn Veli-Matti Järvenpään kanssa. Levy oli tex-mex musiikkia. Sieltä nousivat pintaan vanhat hittini "Sattuma kuljettaa" ja "Preerian keltaruusu"...

Beritin toistaiseksi viimeisin julkaistu äänite, vuonna 2005 ilmestynyt Topi Sorsakoski Oy:n julkaisema, latinohenkinen Kosketathan mua sisältää lattariklassikkoja uusin tekstein Seppo Rehnströmin sovituksina.

– Kolmas oma" teemalevyni" oli sitten latinolevy v. 2005. Idean isä kyllä oli Martti Metsäketo. Hän toi mulle Omara Portuondon levyn ja sanoi että se sopisi minulle. Kuuntelin ja ihastuin. Jaana Lappo teki tekstit lauluihin jotka halusin tehdä. Kustantajaa ei löytynyt millään. Levy oli erikoinen ja aikomus tehdä taas täysin tyylipuhtaasti kaikki aidoilla instrumenteilla. Kolme ja puoli vuotta meni, ja Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski kuunteli demoni ja innostui. Niinpä hän kustansi levyn 2005. Levy toimii mm. monissa tanssikouluissa opetuslevynä latinotansseille. Tein kyseisenä vuonna kesäaikana latinomusiikkikiertueen ja olin mielestäni uranuurtaja kyseisen musiikin tekemiselle. Sen jälkeen useat ns. isommat artistit ovat tehneet latinomusiikkia levyille Suomessa. Mutta mielestäni kyseinen musiikki ei oikein pure meillä "Härmässä", sen itsekin heti huomasin.

Siitä huolimatta, vaikka onkin pysytellyt visusti pois julkisuudesta, Beritillä on koko uransa ajan ollut vakiintunut asema tanssilavojen suosittuna kestotähtenä. Tosin kotipaikka on vaihtunut. Vuonna 2005 Berit avioitui amerikansuomalaisen Ralf Nordströmin kanssa. Kesät pariskunta viettää meren rannalla Ralfin synnyinseudulla, ruotsinkielisessä, tomaateistaan tunnetussa Närpiössä. Ralf on sittemmin ottanut USA:n kansalaisuuden.(Asunut 29 vuotta Amerikassa) Talvet pariskunta viettää Ralfin työn vuoksi Floridassa. Beritin kielitaito onkin karttunut miehensä kanssa puhutun englannin lisäksi myös ruotsin kielessä.

Omalla tavallaan oli merkittävä myös vuonna 2002 Poptorin toimesta julkaistu kokoelma Berit - Hitit, jonka sisältö koottiin hänen suosituimmasta ohjelmistostaan menneiden vuosikymmenten varrelta. Tästä äänitteestä Berit sai uransa kolmannen kultalevyn, jonka hänelle ojensi Erkki Puumalainen Poptorin tiloissa Helsingissä toukokuun 17. vuonna 2005. Meille, paikalla olleille musiikin ystäville ja myös useille kollegoille tämä osoitti sen, että Beritin musiikkia kuunteleva suuri yleisö ns. ”suuret ikäluokat” eivät ole unohtaneet Beritiä, vaan he olivat jälleen löytäneet levymyyntipisteestä kestosuosikkinsa. Tämä äänite syntyi Jari ”Jasse” Varpaman luotsaaman studio-orkesterin avustamana Poptori Oy:n Brickstone-studiossa. Jassen ohella levyn sovituksia oli tekemässä Seppo Rehnström. Vaikka Berit onkin viime vuosikymmenten ollut merkittävä muusikoiden työnantaja, niin hänelle musiikin alalla toimiminen on kuitenkin myös ansiotyötä.

– Olen työllistänyt paljon muusikoita elämäni aikana. Minulla on ollut 70-luvun alusta 90-luvun loppuun aina oma bändi ja nytkin 2000-luvulla kaksi määrättyä bändiä joita vuorottelen, kummalle sopii kun on keikka. Olen ollut päätoiminen laulaja koko ajan vuodesta -69 lähtien, eli en ole tehnyt muuta ansiotyötä ja yrittänyt olla kuitenkin ensin äiti ja sitten laulaja. Yksinhuoltajana on pitänyt niin ajatella ja siksi en ehkä ole ollut niin aktiivinen kuin ainakin nykyaikana laulajalta vaaditaan. (Kun katselen vanhoja valokuvia, olisin mielestäni tarvinnut ainakin stylistin.)

Vuonna 2009 tuli kuluneeksi 40 vuotta Beritin ensilevyn julkaisusta ja saman vuoden maaliskuussa vietettiin ”rapakon takana” taiteilijan 60-vuotissynttäreitä. Suomeen on kuitenkin kova ikävä, joka kuitataan kesäisin tapaamalla ystäviä sekä käymällä fanien, ja myös itsensä iloksi lavakeikoilla.

Omasta urastaan Berit itse ei ole suurta lukua pitänyt. Hän ei ole viettänyt taiteilijajuhlia, vaikka aihetta olisi ollut, sillä onhan takana neljä vuosikymmentä kestänyt katkeamaton ura. Edelleenkin hän on omasta mielestään tulevaisuuden suhteen epävarma, mitä seikkaa hänen mukaansa viimeiset kymmenen ”laihaa” vuotta kestänyt unohdus ja lisääntyneet ikävuodet eivät helpota musiikin alalla, jossa nuoruutta korostetaan yli kaiken. Koskaan hänen ei ole kuitenkaan tarvinnut tehdä omakustannelevyä, vaan aina on kustantaja löytynyt.
 
– Nyt olen vähentänyt keikkailun minimiin ja teen vain muutaman keikan vuodessa. Floridan puolella teen hyväntekeväisyyskeikkoja paikalliseen vanhustenkotiin (lue: lepokoti). Siellä laulatan ja laulan vanhoja suomalaisia lauluja kautta linjan. Paikallinen luterilainen kirkko on tullut myös rakkaaksi ja olen esiintynyt myös siellä. Tässä iässä on hyvä ajatella myös ikuisuusasioita.

Beritin persoonaan yhdistyy edelleenkin se vaatimaton maaseudun tyttö, joka 60-luvun lopulla nousi suosioon tanssi- ja iskelmämusiikin tulkkina ja jonka suosio huipentui puolitoista vuosikymmentä myöhemmin muotiin tulleen diskomusiikin myötä. Uraansa pönkittääkseen hänen ei ole monen muun artistin tavoin tarvinnut näyttäytyä aikakauslehtien kansikuvissa esittelemässä itseään, sensaatiojutuista puhumattakaan. Hänen ei ole tarvinnut alentua diivailuun, vaan kansa on hyväksynyt hänet omana aitona itsenään. Berit osannut suojata yksityiselämänsä ja pitänyt sen aina erillään julkisesta karriääristä.
 
– En nyt ihan kuitenkaan ole ollut näkymätön. Lisäksi on itseäni aina kiinnostanut, että mikä on se maalaistytön leima, joka minuun on lyöty? Onko se se, että otan ihmiset aina tasavertaisina enkä ole asettanut itseäni yläpuolelle? Olen tavallinen, toisin sanoen!
 
– Minulta julkaistiin juuri tänä vuonna (2010), kesäkuun alussa, Warnerilta "Berit 30 suosikkia" levy. Timo Lindström kokosi ns. "Tähtisarjaan" tunnetuimmat lauluni ja joukkoon tuli tuntemattomampiakin, mm. Matti Viljasen kanssa tehty " Harmaat Päivät", jota ei sitten ole missään muualla julkaistu kun vain LP-levyllä "Kukinnasta Kypsymiseen", joka oli Matti Viljasen sovittama kokoelma. Kappale on minusta niiin hieno, menee jo ihan jazzin puolelle...

Lähteet:
Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Helsinki, 2004) (s. 40-42)
Poptorin kotisivu / Artistit: http://www.poptori.fi/berit/ (19.9.2010)
Beritin (Tuula Nordström) sähköpostiviestit Veikko Tiitolle 13.9.2010 ja 20.9.2010
Valikoitu diskografia
Singlejä:
Katulyhdyt / En pakoon juosta voi (PSO, Blue Master BLU 713, 1969)
Odessa / Potkis (PSO, Blue Master BLU 715, 1969)
Sirkusprinsessa / Suvijenkka (PSO, Blue Master BLU 755, 1970)
Sattuma kuljettaa / Kaiken liitän rakkauteen (PSO, Blue Master BLU 791, 1972)
Katselen toisien onnea / Oh oh Johnny (PSO, Blue Master BLU 796, 1972)
Preerian keltainen ruusu / Iltatuulen soitto (PSO, Blue Master Special SPS 7, 1976)
Ei kyynelhelmiin suostu sydämein / Diridonda (PSO, Blue Master Special SPS 31, 1976)
Kuunsiltaa kulkea sain / Lauantaina (PSO, Blue Master Special SPS 49, 1981)
Helli mua hiljaa / Et usko kuinka paljon kaipaan (Vip, VIP 2001, 1983)
Sinä olet hän / Rantakalliolla (Vip, VIP 2015, 1983)
Elämän jano / Aina samat juhlat (PSO, Blue Master Special SPS 71, 1986)
Keurusselän sini / Souda minut kotiin (PSO, Blue Master Special SPS 72, 1986)
Varjot / Itke pihlajapuu (Bluebird, BBS 233, 1990)
Ystäväni muistathan / Satujen maa (Fazer Finnlevy 0630-10947-2, 1995)
 
Albumit:
Berit (PSO, PSOP 81, 1971)
Humppatyttö Berit (PSO, BLU-LP 142, 1972)
Sattuma kuljettaa (PSO, SPEL 307, 1974)
Sinua varten (PSO, SPEL 316, 1975)
Keltaruusu (PSO, SPEL 325, 1976)
Berit ja Dallapé (PSO, BLU-LP 209, 1977)
Kerro tunteesi ääneen (PSO, SPEL 338, 1979)
Rakkauden jälkeen (PSO, SPEL 340, 1980)
Elämää vain (PSO, SPEL 343, 1981)
Tähtikesä (PSO, SPEL 346,1982)
Tässä nyt ja näin (Vip-Music, VIP 83100, 1983)
Sinä olet hän (Vip-Music, VIP BE 7057, 1984)
Kultaiset vuodet (Xanadu, XUCD 1, 1988)
Varjot (Bluebird, BBL 1092, 1990)
Humppatytön paluu (Warner 4509-96405-2, 1994)
Ystäväni, muistathan (Warner 0630-14388-2, 1995)
Kasvot väkijoukossa (Xanadu, 2000)
Berit - Hitit (Poptori, 2002)
Kosketathan mua (Topi Sorsakoski Oy, Finpipe 205, 2005)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy