Pärre Förars

Per-Erik Förars toimi synnyinkaupunkinsa Vaasan orkesteriyhdistyksen solistina jo 12-vuotiaana, ja häntä pidettiin Vaasassa jopa ”viulun ihmelapsena”. Hänen pääsoittimensa oli viulu, mutta klarinetti, tenorisaksofoni ja kitarakaan eivät olleet hänelle vieraita.

Pärre Förars toimi viulunsoittajana (yhdessä Torsten ”Totte” Melanderin kanssa) mm. tallennettaessa Eero Wäreen ensiesitystä Kullervo Linnan ja Kullervon klassikkovalssista Kultainen nuoruus v. 1949. Myöhemmin hän säesti viuluineen mm. Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä.

Ensimmäisen laululevytyksensä Förars teki v. 1956 (Decca SD 5361) yhdessä Vieno Kekkosen kanssa, A-puolena oli ”Hoagy” Carmichaelin Kaksi unista ihmistä ja B-puolella ”Eubie” Blaken Muistosi jää vain; tällä levyllä hän osoitti monipuolisuutensa samalla sovittajana, yhtyeenjohtajana ja klarinetistinakin.

Aikalaisarvostelija Pyörittäjä eli Mauno Maunola arvosti Förarsia sekä laulajana että soittajana, mistä esimerkkinä Cow-Cow-Cooersin ja Rallikvartetin levytys Piippolan vaari vuodelta 1952 (Decca SD 5158): ”Cow-cow-cooers esittävät sen [laulun] mainiosti, ja vaikka yleensä en ole kiinnittänyt huomiota yksityisten orkesterin jäsenten suorituksiin, tässä tapauksessa on kyseessä Rallikvartetti, pyydän poikkeuksellisesti huomioimaan ’Pärre’ Förarsin soolot.” Toisena arvosteluesimerkkinä mainittakoon Förarsin yhdessä kitaristi Ingmar Englundin kanssa tekemä levytys Hurmio / Ennen kuolemaa (Decca SD 5352), josta Pyörittäjä kirjoitti mm. näin: ”On sanottu. että ’die Juristen sind schlechte Christen’, pitäneekö sitten paikkansa. Mutta verrattomia viuluniekkoja heidän keskuudessaan näyttää ainakin olevan. Niinkuin nyt tämä meidän Pärremmekin. Omaa luokkaansa, varsinkin mitä ääneen tulee.”

Parhaiten Förarsin lauluesityksistä muistettaneen Marianne-calypso, em. Kaksi unista ihmistä ja Naurava kulkuri.

”Porvarillisen” elämäntyönsä Förars teki alioikeustuomarina, nimittäin silloisessa Helsingin raastuvanoikeudessa lähes 29 vuoden aikana ensin virkaa toimittavana, sittemmin vakinaisena nuorempana oikeusneuvosmiehenä ja sitten vanhempana oikeusneuvosmiehenä (jaoston puheenjohtajana); eläkkeelle hän jäi joulukuun alussa 1987. Viimeisen levynsä Pärre Förars levytti vuonna 1962, muttei senkään jälkeen jättänyt täysin musiikkia, vaan siirtyi kamarimusiikin pariin. Hän on vaikuttanut Helsingin kunnallispolitiikassakin SDP:n edustajana.

”Pärre” Förarsin hahmo on ikuistunut elokuviin Maija löytää sävelen (1950, orkesterin 2. viulisti), Suuri sävelparaati (1959) ja Toivelauluja (1961, näyttelijä-laulaja).

Eino Virtanen opiskeli lakitiedettä (nykyisin oikeustiedettä) Förarsin lailla, mutta Virtanen ei koskaan valmistunut. Arvostelija Pyörittäjä eli Mauno Maunola luonnehti näitä kahta lainlukijaa seuraavasti (Musiikkiviesti 11/1958): ”Juristithan ovat suorastaan jonossa tässä puntaroinnissamme. Herra Virtanen eroaa oleellisesti Per-E:stä laulullisesti. Ja muutenkin. Jos ajattelisin asiaa heidän lakimiesuransa tiimalta, kuvittelisin herra F:n soveliaaksi jakamaan oikeutta inhimillisesti katsoen säälittävissä tapauksissa, monine tuomioon vaikuttavine, erittäin lieventävine asian­haaroineen, herra V:n puolestaan antaessa tulenpalavia tuomioitaan jossakin kansan­tuomio­istuimessa.”

”Toivo Kärjen yhtyeen ihmiset olivat yleensä hyviä tyyppejä. Pärre Förars luki keikkamuusikkona ollessaan lakia, on [nykyään] tuomari ja demarien edustaja. Hän oli mitä lahjakkain muusikko, mutta lisäksi erittäin fiksu mies, aivan toista luokkaa kuin monet muut.” (Toivo Kärki: Siks on mä suruinen.)

Professori Jukka Kemppinen kertoo verkkopäiväkirjassaan Förarsista näin: ”Joka suhteessa talon [raastuvanoikeuden] parhaita miehiä. Hän osasi asiansa niin hyvin, ettei siitä ollut tarvetta tehdä numeroa, ja häneltä puuttui täysin monien kollegojen mieliteko pompottaa asianajajia ja, mikä pahempaa, asianosaisia (ei-juristeja).”

Vieno Kekkonen, Pärre Förars ja Pärre Förarsin yhtye (1956): Kaksi unista ihmistä (Two Sleepy People), foksi. Säv. Hoagland Carmichael [Hoagy Carmichael], alkup. san. Frank Loesser, suom. Kari Tuomisaari, sov. Per-Erik Förars. / Muistosi jää vain (Memories of You), foksi. Säv. James Hubert Blake [Eubie Blake], alkup. san. Andy Razaf, suom. Reino Helismaa [Orvokki Itä], sov. Per-Erik Förars. (Decca SD 5361.)

Per-Erik Förars [Pärre Förars] ja Decca-orkesteri, joht. Matti Viljanen 1957: Marianne, calypso. Säv. & alkup. san. bahamalainen kansanlaulu — Hamilton Gilkyson [Terry Gilkyson] — Richard Dehr — Frank Miller, suom. Reino Helismaa, sov. Matti Viljanen. (Decca SD 5395.)

Annikki Tähti, Pärre Förars (viulu) ja Jaakko Salon yhtye (1957): Budapestin yössä (Puszta-fox), foksi. Säv. Mihály Erdelyi, suom. Sauvo Puhtila [Saukki], sov. Jaakko Salo. (Scandia KS 298.)

Pärre Förars yhtyeineen 1958: Naurava kulkuri (Gambler’ s Guitar), foksi. Säv. & alkup. san. Jim Lowe, suom. Reino Helismaa, sov. Matti Viljanen. / Vihreällä niityllä (Auf der grünen Wiese), foksi. Säv. saksalainen kansanlaulu — Jara Benes, alkup. san. saksalainen kansanlaulu — Bruno Hardt-Warden — Rudolf Köller, suom. Erkki Ainamo, sov. Matti Viljanen. (Decca SD 5435.)

Pärre Förars ja Olli Hämeen orkesteri (1959): Lainaat mulle lantin kait (Brother, Can You Spare a Dime?), foksi. Säv. Jason Gorney [Jay Gorney], alkup. san. Edgar Y. Harburg, suom. Reino Helismaa [Orvokki Itä], sov. Olli Hämäläinen [Olli Häme]. (Decca SD 5464.)

von Bagh, Peter — Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu. S. 190.

Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki: Siks oon mä suruinen. (Elämäkerta.) Kustannus­osakeyhtiö Tammi. Helsinki. S. 129.