 |
|
Henkilötiedot
Pärre Förars
s. 0.0.1924 - 0.0.0, Vaasa k. 0.0.2011 - 0.0.0, Helsinki
Teksti J. J. Marjanen (VYS ry)
Nimet
Oikea nimi | Per-Erik Förars |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1924 - 0.0.0, Vaasa |
Kuolinaika | 0.0.2011 - 0.0.0, Helsinki |
Tuomarinvala | 0.0.1953 - 0.0.0 |
vt. nuorempi oikeusneuvosmies | 0.0.1959 - 0.0.0, Helsingin raastuvanoikeus |
nuoremman oikeusneuvosmiehen virkaan | 0.0.1967 - 0.0.0, Helsingin raastuvanoikeus |
vanhemman oikeusneuvosmiehen virkaan | 0.0.1975 - 0.0.0, Helsingin raastuvanoikeus |
eläkkeelle tuomarinvirasta | 0.0.1987 - 0.0.0 |
Roolit ja soittimet
Roolit | laulaja (päärooli), muusikko | Soittimet | viulu (pääinstrumentti), klarinetti |
Vaikuttajat Muut henkilöyhteydet Yhtyeet Erkki Melakosken yhtye, muusikko ja laulusolisti Toivo Kärjen yhtye, muusikko
Per-Erik Förars toimi synnyinkaupunkinsa
Vaasan orkesteriyhdistyksen solistina jo 12-vuotiaana, ja häntä pidettiin Vaasassa
jopa ”viulun ihmelapsena”. Hänen pääsoittimensa oli viulu, mutta klarinetti,
tenorisaksofoni ja kitarakaan eivät olleet hänelle vieraita.
Pärre Förars toimi viulunsoittajana
(yhdessä Torsten ”Totte” Melanderin kanssa) mm. tallennettaessa Eero Wäreen
ensiesitystä Kullervo Linnan ja Kullervon klassikkovalssista Kultainen nuoruus v. 1949. Myöhemmin hän
säesti viuluineen mm. Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä.
Ensimmäisen laululevytyksensä Förars teki v. 1956 (Decca SD 5361) yhdessä Vieno
Kekkosen kanssa, A-puolena oli ”Hoagy” Carmichaelin Kaksi unista ihmistä ja B-puolella ”Eubie” Blaken Muistosi jää vain; tällä levyllä hän osoitti
monipuolisuutensa samalla sovittajana, yhtyeenjohtajana ja klarinetistinakin.
Aikalaisarvostelija Pyörittäjä eli
Mauno Maunola arvosti Förarsia sekä laulajana että soittajana, mistä
esimerkkinä Cow-Cow-Cooersin ja Rallikvartetin levytys Piippolan vaari vuodelta 1952 (Decca SD 5158): ”Cow-cow-cooers
esittävät sen [laulun] mainiosti, ja vaikka yleensä en ole kiinnittänyt
huomiota yksityisten orkesterin jäsenten suorituksiin, tässä tapauksessa on
kyseessä Rallikvartetti, pyydän poikkeuksellisesti huomioimaan ’Pärre’ Förarsin
soolot.” Toisena arvosteluesimerkkinä mainittakoon Förarsin yhdessä kitaristi
Ingmar Englundin kanssa tekemä levytys Hurmio
/ Ennen kuolemaa (Decca SD 5352),
josta Pyörittäjä kirjoitti mm. näin: ”On sanottu. että ’die Juristen sind schlechte Christen’, pitäneekö sitten paikkansa. Mutta verrattomia
viuluniekkoja heidän keskuudessaan näyttää ainakin olevan. Niinkuin nyt tämä
meidän Pärremmekin. Omaa luokkaansa, varsinkin mitä ääneen tulee.”
Parhaiten Förarsin lauluesityksistä
muistettaneen Marianne-calypso, em. Kaksi unista ihmistä ja Naurava kulkuri.
”Porvarillisen” elämäntyönsä Förars
teki alioikeustuomarina, nimittäin silloisessa Helsingin raastuvanoikeudessa lähes 29
vuoden aikana ensin virkaa toimittavana, sittemmin vakinaisena nuorempana oikeusneuvosmiehenä ja sitten vanhempana
oikeusneuvosmiehenä (jaoston puheenjohtajana); eläkkeelle hän jäi joulukuun alussa 1987. Viimeisen levynsä Pärre Förars
levytti vuonna 1962, muttei senkään jälkeen jättänyt täysin musiikkia, vaan
siirtyi kamarimusiikin pariin. Hän on vaikuttanut Helsingin
kunnallispolitiikassakin SDP:n edustajana.
”Pärre” Förarsin hahmo on ikuistunut
elokuviin Maija löytää sävelen (1950,
orkesterin 2. viulisti), Suuri sävelparaati
(1959) ja Toivelauluja (1961, näyttelijä-laulaja).
Eino Virtanen opiskeli lakitiedettä (nykyisin
oikeustiedettä) Förarsin lailla, mutta Virtanen ei koskaan valmistunut.
Arvostelija Pyörittäjä eli Mauno Maunola luonnehti näitä kahta lainlukijaa
seuraavasti (Musiikkiviesti 11/1958):
”Juristithan ovat suorastaan jonossa tässä puntaroinnissamme. Herra Virtanen
eroaa oleellisesti Per-E:stä laulullisesti. Ja muutenkin. Jos ajattelisin asiaa
heidän lakimiesuransa tiimalta, kuvittelisin herra F:n soveliaaksi jakamaan
oikeutta inhimillisesti katsoen säälittävissä tapauksissa, monine tuomioon
vaikuttavine, erittäin lieventävine asianhaaroineen, herra V:n puolestaan
antaessa tulenpalavia tuomioitaan jossakin kansantuomioistuimessa.”
”Toivo Kärjen yhtyeen ihmiset olivat yleensä hyviä
tyyppejä. Pärre Förars luki keikkamuusikkona ollessaan lakia, on [nykyään]
tuomari ja demarien edustaja. Hän oli mitä lahjakkain muusikko, mutta lisäksi
erittäin fiksu mies, aivan toista luokkaa kuin monet muut.” (Toivo Kärki: Siks on mä suruinen.)
Professori Jukka Kemppinen kertoo verkkopäiväkirjassaan Förarsista näin: ”Joka suhteessa talon [raastuvanoikeuden] parhaita miehiä. Hän osasi asiansa niin hyvin, ettei siitä ollut tarvetta tehdä numeroa, ja häneltä puuttui täysin monien kollegojen mieliteko pompottaa asianajajia ja, mikä pahempaa, asianosaisia (ei-juristeja).”
Vieno Kekkonen, Pärre Förars ja Pärre Förarsin yhtye (1956):
Kaksi unista ihmistä (Two Sleepy
People), foksi. Säv. Hoagland Carmichael [Hoagy
Carmichael], alkup. san. Frank Loesser, suom. Kari Tuomisaari, sov. Per-Erik
Förars. / Muistosi jää vain (Memories
of You), foksi. Säv. James Hubert Blake [Eubie Blake], alkup. san. Andy Razaf, suom.
Reino Helismaa [Orvokki Itä], sov. Per-Erik Förars. (Decca SD 5361.)
Per-Erik Förars [Pärre Förars] ja Decca-orkesteri, joht.
Matti Viljanen 1957: Marianne,
calypso. Säv. & alkup. san. bahamalainen kansanlaulu — Hamilton Gilkyson
[Terry Gilkyson] — Richard Dehr — Frank Miller, suom. Reino Helismaa, sov.
Matti Viljanen.
(Decca SD 5395.)
Annikki Tähti, Pärre Förars (viulu)
ja Jaakko Salon yhtye (1957): Budapestin
yössä (Puszta-fox), foksi. Säv. Mihály Erdelyi, suom. Sauvo
Puhtila [Saukki], sov. Jaakko Salo.
(Scandia KS 298.)
Pärre Förars yhtyeineen 1958: Naurava kulkuri (Gambler’
s Guitar), foksi. Säv. & alkup. san. Jim Lowe, suom. Reino Helismaa, sov. Matti Viljanen. / Vihreällä niityllä (Auf der grünen Wiese), foksi. Säv. saksalainen kansanlaulu — Jara Benes, alkup. san. saksalainen kansanlaulu — Bruno Hardt-Warden — Rudolf Köller, suom. Erkki Ainamo, sov. Matti Viljanen. (Decca SD 5435.)
Pärre Förars ja Olli Hämeen
orkesteri (1959): Lainaat mulle lantin
kait (Brother, Can You Spare a Dime?), foksi. Säv. Jason Gorney [Jay
Gorney], alkup. san. Edgar Y. Harburg, suom. Reino Helismaa [Orvokki Itä], sov.
Olli Hämäläinen [Olli Häme]. (Decca SD 5464.)
von Bagh, Peter — Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu. S. 190.
Niiniluoto, Maarit 1982: Toivo Kärki:
Siks oon mä suruinen. (Elämäkerta.) Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.
S. 129.
|
|
|