BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Paul Ailus

s. 22.2.1911, Oulu
k. 16.5.1983, Espoo

Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiPaul Emil Ailus
Oikea nimiPaul Ailus
AliaksetP. E. Ailus
SalanimetP. Aloma (todennäköinen salanimi)
Nimihistoria
Andersson, alkuperäinen ruotsinkielinen sukunimi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika22.2.1911, Oulu
Kuolinaika16.5.1983, Espoo
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko (päärooli), säveltäjä, sanoittaja
Soittimetharmonikka (pääinstrumentti), viulu (satunnainen sivusoitin)
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Biografia
Paul Ailus muistetaan nykyisin lähinnä Rantamökissä-valssin sanoittajana, mutta hänellä on tilillään muitakin teoksia: viisi levytettyä sävellystä ja yhteensä 18 levytettyä sanoitusta (kuten Olavi Virran ja Metro-tyttöjen levyttämä Aila-pieni), ja lisäksi hänen jäämistössään on yhteensä lähes kaksisataa julkaisematonta sanoitusta ja sävellystä kauniisti käsinkirjoitettuina teoksina. Ailus oli muusikko, soittimena harmonikka, minkä lisäksi hän soitti jonkin verran viuluakin. Ailus soitti ”tuuraajana” Dallapéssä, mutta omaa yhtyettä hänellä ei koskaan ollut. Hänen viimeiseksi julkaistuksi sävellyksekseen jäi Veikko Kinnusen levyttämä valssi Tummat ruusut (kasetti SELE MC-71, CD-levy SELE-63), jonka sanoituskin oli hänen omansa; CD on julkaistu v. 1997, mutta teos lienee peräisin vuodelta 1968.

Paul Ailuksen eli alun perin Anderssonin isä Johan Andersson oli kotoisin Kemiöstä saaresta, mutta toimi koko työelämänsä legendaarisen jäämurtaja Tarmon konemestarina. Poika Paul oli täysin suomenkielinen ja muutti 1930-luvun lopulla sukunimensä Ailukseksi. Paul Andersson muutti Helsinkiin 2-vuotiaana. Rauno Ailus muistaa isänsä olleen melko kookas, n. 176- tai 178-senttinen tumma mies.
 
Paul Ailus oli myös keksijä ja taidemaalari; kiinnostava yksityiskohta on, että Tapiolan Heikintorin nimi on hänen keksimänsä, vaikka nimen innoittajana toki olikin Heikki von Hertzén.

Ailuksella oli Yrjö Saarnion kanssa Helsingin Mannerheimintiellä yhteinen Soitinvalmiste Oy -niminen yritys, jossa Saarnio oli toimitusjohtaja ja Ailus itse teknillinen johtaja. Kumppanusten erottua viisikymmenluvun alussa Ailus jatkoi toimintaa yhdessä Aino-vaimonsa kanssa toiminimellä Soitintarvike aina kuolemaansa asti 1983. Yritykset valmistivat ja markkinoivat mm. kanteleen-, viulun- ja kitarankieliä.

On mahdollista, että Paul Ailuksen sävellyksistä ja sanoituksista osa on joutunut (kertakorvauksella) toisten nimiin, mutta tästä ei ole oikeudellisesti pätevää näyttöä.


Valikoitu diskografia

Olavi Virta, Metro-tytöt ja Yrjö Saarnion orkesteri (29.2.1952): Aila-pieni, tango. Säv. Yrjö Saarnio, san. Paul Ailus, sov. K. Valkama. Finlandia P 155.

Bibliografia ja lähteet
Ailus, Rauno 2011. Haastattelijoina Petri Grönstrand & Jari J. Marjanen (VYS ry). Espoo pe 25. maaliskuuta 2011.

Virkatodistus (väestötietojärjestelmänote) 2011.


Muut huomautukset
Tämän kirjoittaja kiittää Rauno Ailusta haastattelusta ja Paul Ailuksen valokuvan lainaamisesta sekä Petri Grönstrandia osallistumisesta haastatteluun.

Oheisen Ailuksen valokuvan käsittely ja parantelu: (C) J. J. Marjanen 2011.


Kuvagalleria
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy