BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Aune Haarla

s. 12.4.1923, Iitti
k. 4.2.1976, Helsinki

Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimient. Ala-Tuuhonen, o.s. Lahdelma Aune Onerva myöh. Haarla
Oikea nimiAune Haarla (Aune Ala-Tuuhonen)
TaitelijanimetJouluakka ("nimi" Yleisradion joulu[lahjavalvojais]ohjelmissa)
SalanimetAnnuli, Anu Tuulos
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika12.4.1923, Iitti
Kuolinaika4.2.1976, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitsanoittaja, toimittaja, juontaja
Linkit
Lindfors, Jukka: Aune Haarlan radioparodioita
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=1017&a=9612
Kamppi, Emilia: Kankkulan kaivolla - miten ohjelma sai alkunsa
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=&a=9248
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Martti Piha, sanoitusten säveltäjä
Muut yhteydet
Antero Alpola, Haarlan esimies ja kirjoittajakollega
Muut henkilöyhteydet
Kauko Käyhkö, sanoitusten säveltäjä
Viljo Vesterinen, sanoituksen säveltäjä
Yhtyeet
Humppa-Veikot, (Pumppuveikot) Kankkulan kaivolla -ohjelmien orkesteri
Biografia

Aune Lahdelma, myöhemmin Ala-Tuuhonen ja sittemmin Haarla, oli alun perin maanviljelijän tytär. Hän tuli Yleisradion palvelukseen äänitarkkailijaksi teknikkolottana jatkosodan aikana vuonna 1943 ja aloitti radiohupailujen kirjoittamisen jo ennen siirtymistään ajanvieteosaston sihteeriksi vuonna 1951. Toimittajaksi ja vähintään yhtä legendaarisen Antero Alpolan alaiseksi, käytännössä tasavertaiseksi työtoveriksi hänet nimitettiin muodollisesti vuonna 1956, mutta ensimmäisen radio-ohjelmansa hän oli tehnyt jo v. 1946. Ajanvietetoimittajan tehtävässä hän toimi v. 1976 sattuneeseen melko varhaiseen kuolemaansa asti.


Haarla muistetaan paitsi salanimeä Anu Tuulos ja nimimerkkiä Annuli käyttäneenä iskelmien sanoittajana — ja, paradoksaalista kylläkin, iskelmätekstien irvailijana — myös ja erityisesti hänen yhdessä Alpolan kanssa käsikirjoittamastaan vuonna 1956 aloitetusta Kankkulan kaivolla -kuunnelmasarjasta. Tässä ohjelmasarjassa ja mm. Jouluakan joululahjavalvojaisissa hän oli aikansa oloissa jopa niin uskalias ja rajoja kokeileva, että hän sai Yleisradion poliittisesti valittujen ylimpien hallintoelinten kautta ankaran huomautuksen valtion maataloustukiaisia ja satovahinkokorvauksia irvailleesta toukokuussa 1958 Tuohikontti-ohjelmassa esitetystä Säärijärven Paavo -runoparodiasta. Vasemmisto vaati aikoinaan Irwin Goodmanin eli Antti Hammarbergin Työmiehen lauantai -levytyksen kieltämistä "työmiehiä halventavana", mistä Haarla sai idean leikata "työmiehestä" t:n pois ja vaatia sitten kappaleen sensurointia "kaikkia yömiehiä halventavana".

Kankkulan kaivolla on ollut jopa väitöskirjatasoisen tutkimuksen kohteena: Paavo Oinonen väitteli Turun yliopistossa alkuvuonna 2004: väitöskirjan pääotsikko Pitkä matka on Tippavaaraan viittaa samannimiseen "Tippavaaran isännän" eli Oke Tuurin levytykseen, jonka pohjana oli vanha tuttu It's a Long Way to Tipperary. Kankkulan kaivo päätyi T. J. Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaaman elokuvankin aiheeksi vuonna 1960, mutta Alpolan ja Ala-Tuuhosen/Haarlan osuutta ei edes mainita elokuvan alkuteksteissä, vaan he ainoastaan luovuttivat käsikirjoittaja Reino Helismaalle hajanaisia hupailukäsikirjoituksiaan — Alpolan oman muisteluksen mukaan heidän jopa pyydettyään sitä ennen Yleisradion johtajaa Jussi Koskiluomaa kieltämään luovutuksen, mihin epäämiseen Koskiluoma ei kuitenkaan suostunut. Sekä alkuperäistekijäpari että aikalaiskritiikki (mm. Jörn Donner) pitivät elokuvaa kehnona, jopa pohjanoteerauksena, mutta taiteellisia päämääriä ei tekijöillä todennäköisesti ollutkaan.

"Annuli" kirjoitti Kankkula-aiheisen kirjankin: tamperelaisen Lehmus-kustantamon v. 1965 julkaiseman kirjasen Tippavaaran vanhan isännän kootut seokset.

Monet Kipparikvartetin tunnetuimmista levytyksistä ovat Aune Haarlan (tai oikeammin silloisen Ala-Tuuhosen) alkuperäissanoittamia tai suomentamia: "Justeerin" eli Kauko Käyhkön säveltämä Judith, jätskibaarin tyttö, brittiläisen J. W. Brattonin Teddykarhujen huviretki ja saksalaisen Paul Lincken Kiiltomatoidylli. Olavi Virran esittämänä parhaiten muistettu Metsäkukkia -valssi on "Anu Tuuloksen" luultavasti tunnetuin ja suosituin sanoitus kenties "Annulin" nimissä alun perin olleen Mustalaisviulun (Romany Violin) sekä "Timo Vuoren" eli Martti Pihan kotimaisen sävellyksen, haikean Lehdetön puu -valssin ohella.

Metsäkukkia tunnettiin toki jo ennen kuin Ala-Tuuhonen teki tähän valssiin sanoituksensa, mutta Maarit Niiniluodon mukaan vasta "tekstin vetoava kahden ihmisen tarina, vuodenaikojen vaihtelun symboliikka ja onnellinen loppu ovat tehneet siitä suositun häävalssin".



Sanottua
Tämän esittelyn kirjoittaja muistaa itse kuulleensa radiosta, kuinka Aune Haarla itse kertoi Yleisradion toimituspalaverissa huomauttaneensa esimiehelleen kielivirheestä tämän käyttäessä kielenhuollon torjumaa alkaa-verbin rektiota "alkaa tekemään". Haarlan radio-ohjelmatkin osoittavat hänen toisaalta leikitelleen äidinkielellä ja toisaalta vaalineen sitä tarkasti.

Alpolan mukaan ”Annuli” pyrki usein ohjelmatyön ulkopuolellakin ärsyttämään tai tyrmistyttämään muita: hän saattoi tilata hienossa ravintolassa ”tuopin paloviinaa” tai pyytää huonekaluliikkeen myyjää esittelemään ”tautivuoteita”.


Valikoitu diskografia
Olavi Virta ja Rytmi-orkesteri (6.10.1952): Metsäkukkia, valssi. Venäläinen kansansävelmä (alkuperä jossain määrin epävarma), san. Anu Tuulos, sov. Toivo Kärki. Rytmi R 6158.

Kipparikvartetti ja Finlandia-Tanssiorkesteri, joht. Harry Bergström (28.2.1953): Judith, jätskibaarin tyttö, foksi. Säv. Justeeri [= Kauko Käyhkö], san. Anu Tuulos, sov. Harry Bergström. Finlandia P 166.

Veikko Tuomi ja Mario Weberin orkesteri (1954): Synnyinmaani tähdet (Heimat, deine Sterne), foksi. Säv. Werner Bochmann, san. Ernst Knauf, suom. Annuli, sov. F. Busch. PSO/Finlandia.

Juha Eirto ja Decca-orkesteri, joht. Matti Viljanen (1956): Mustalaisviulu (Romany Violin), tango. Säv. & alkup.san. Al Tibsen — Merle Tibsen — John P. Powell, suom. Annuli, sov. Matti Viljanen. Decca SD 5373.

Tippavaaran isäntä [= Oke Tuuri] ja Humppa-Veikot, joht. Kullervo Linna (1962): Vettä! Vettä! Vettä! (Schnaps! Das war sein letztes Wort), marssifoksi. Säv. Heino Gaze [= Hermann Gaze], alkup. san. Günther Schwenn, suom. Annuli, sov. K. Valkama. Scandia KS 440.



Bibliografia ja lähteet

Edellä mainittujen verkkolähteitten lisäksi:

Oinaala, Sampsa (2010): "Jouluakka oli edellä aikaansa." Helsingin Sanomat su 12.12.2010. S. D 11.

Ojala, Ari (1992): "Radioviihteen veteraani on vieläkin Kankkulan kaivon vanki." (Antero Alpolan syntymäpäivähaastattelu Nimiä tänään.) Helsingin Sanomat 19.2.1992.

Niiniluoto, Maarit (2004): Iskelmän lahjakkaat naislyyrikot. Kirjassa Gronow - Lindfors - Nyman (toim.): Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Hämeenlinna. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Ss. 142—144.

Stenbäck, Irma (2004): "Tippavaaran isäntä yhdisti kansan tunteet." Helsingin Sanomat 24.1.2004.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy