BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

R. R. Ryynänen

s. 23.3.1891, Kuopio
k. 31.10.1963, Helsinki

Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiRoine Rikhard Ryynänen
Oikea nimiRoine Ryynänen
AliaksetRyynekreen (lempinimi kuorolaisena), RRR (nimikirjaimista muodostettu lyhenne [myös R.R.R.]), R³ (RRR:n "matemaattinen" merkintä)
SalanimetRaimo Raikas, Reino Ranta, Rio Reijo
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika23.3.1891, Kuopio
Ensiesiintyminen Yleisradiossa26.2.1926, Helsinki
Yleisradion palveluksessa1927 - 31.12.1955, Helsinki
Kuolinaika31.10.1963, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitsanoittaja (päärooli), laulaja, kuoromies, kamreeri, toimittaja
Soittimetpiano
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Georg Malmstén, sanoitusten säveltäjä
Muut henkilöyhteydet
Markus Rautio, "Markus-setä", merkittävä radiopersoona
Biografia
R. R. Ryynänen oli monipuolinen musiikki- ja radiopersoona: tenorilaulaja, monien kuorojen (soolo)laulaja, Yleisradion alku- ja myöhempienkin vaiheitten tärkeimpiä hahmoja Markus Raution ja Alexis af Enehjelmin ohella sekä ennen kaikkea suomen kieltä ja sen ominaispiirteitä taitavasti käyttänyt alkuperäissanoittaja, runoilija ja suomentaja. Hänen omat laululevytyksensä ovat jääneet pääosin unhoon, mutta erityisesti Georg Malmsténin laulujen tekstintekijänä hän on jättänyt pysyvän jäljen musiikkielämäämme.

Roine Rikhard (joissakin lähteissä Richard c:llä) Ryynänen syntyi v. 1891 Kuopiossa. Hänen isänsä oli raittiusaatteen omaksunut maalarimestari, jonka mukana perhe siirtyi Jääsken, Pietarin ja Kuokkalan kautta Viipuriin; 12-vuotias Roine kirjoitti v. 1902 Viipurin klassillisen lyseon Raittiusyhdistyksen Sarastus-julkaisuun "juoppouden turmiollisuutta lapsen sielun koko ponnella" kuvanneen runon.

Ryynänen tuli Yleisradion palvelukseen Ilmoitustoimiston apulaisjohtajan toimesta. Yleisradiossa liian monin tehtävin rasitettu Alexis af Enehjelm erosi maaliskuun alusta 1927 yhtiön palveluksesta ennen vakinaisen toimitusjohtajan asettamista (tosin hän palasi myöhemmin). Kolmijäsenisen johtokunnan oli löydettävä uusi ohjelmanjärjestäjä, varsinkin kun toimitusjohtajan tehtävän hakuajan päätyttyä johtokunta ei löytänyt mielestään tarpeeksi pätevää ehdokasta. Puoluepoliittisesti valitun hallintoneuvoston jäsen, SDP:n Niilo Lahtinen esitti, että hallintoneuvoston johtokunnan puheenjohtajaksi valitsema henkilö hoitaisi va. toiitusjohtajan tehtävää siten, että hänen apulaisekseen palkattaisiin kamreeri; tähän kamreerin toimeen Lahtinen suositteli R. R. Ryynästä, koska tällä oli hakupaperien ja Lahtisen hankkimien yksityisten tietojen mukaan kyky toimia samalla sekä kamreerina että musiikkiohjelmien järjestäjänä. Ryynäsen tehtäväksi tuli toimia johtokunnan sihteerinäkin, joten hänellä oli nykyajan näkökulmasta oudon taloushallinnon ja musiikkipuolen yhdistelmän hoidon lisäksi merkittävä osuus siihen, kuinka Suomen Yleisradion johdon toimintaa dokumentoitiin yhtiön alkutaipalella.

Omat soololevytyksensä, yhteensä seitsemisenkymmentä kappaletta, RRR teki pääosin v. 1929 ja 1930. Sota-aikana varsin suosituksi tuli hänen levytyksensä Reino Hirvisepän eli R. W. Palmrothin suomentamasta Robert Séholtin laulusta Sinäkö, äiti (Kuolevan soturin viimeinen näky).

Ryynänen tunnettiin innokkaana kielenhuoltajana ja kielemme puhtauden vaalijana — tai, kuten hänen aikanaan sanottiin: oikeakielisyysmiehenä; erityisesti alkuperäissanoituksissaan hän suosi suorastaan kalevalaisia ilmauksia. Jenkan Katariinan kamarissa tekstissä hän käytti terhen-sanan johdosta terheninen, mutta laulun ensilevytyksessä ruotsia äidinkielenään puhunut Georg Malmstén ääntää "kesän keijut ternehiset". Alkusointua Ryynänen käyttää taitavasti niin ikään Malmsténin säveltämässä Seiskari-valssissa: "Seiskarin saari on / tuulilta turvaton, / ulapan uhmasta kertovat..." Georg Malmstén on itse kertonut Ryynäsen opettaneen hänelle "loppuhenkosen" eli nykynimityksin jäännöslopukkeen tai loppukahdennuksen oikean käytön. RRR on tiettävästi muodostanut ainakin sellaiset yleiseen käyttöön tulleet sanat kuin kiinnostava, kyseinen ja oheinen sekä iskusävelmästä lyhentyneen nimityksen iskelmä. Hän osasi monia vieraita kieliä ja puki laulu- tai runoteksteiksi harvinaisempien kielten asiantuntijain tekemiä suorasanaisia käännöksiä; Katso-lehden toimittaja kirjoitti suorastaan ylistävästi Ryynäsen viimeisenä elinvuonna R³:n omien sanojen pohjalta: "Hänellä on aivan ihmeellinen kielitaju, jota hän on opiskellen kehittänyt. Kuulostaa uskomattomalta, mutta pitää paikkansa, että hän on tehnyt runonsuomennoksia noin kahdestakymmenestä kielestä, jopa suomentanut kokonaisia oopperoitakin." Sakari Warsellin mukaan RRR teki suomennoksia viidestätoista eri kielestä: ruotsista, saksasta, englannista, ranskasta, virosta, norjasta, tanskasta, italiasta, espanjasta, eräistä slaavilaisista kielistä ja latinasta. Verrattuna iskelmämme varhaisimpien ja myöhempienkin vuosien toiseen tuotteliaaseen sanoittajaan Martti Jäppilään (M. Maja) Ryynänen oli paljon taitavampi ja kielitajuisempi.

Lastenlaulujemme historian kannalta ovat tärkeitä Georg Malmsténin Mikki Hiiri -musiikkisadut, joista Ryynänen sanoitti "alkuperäiset" ja tunnetuimmat; v. 1963 levytetyn Mikki Hiiri lentäjänä -laulun sanoitti kuitenkin Saukki Puhtila.

Ryynänen oli innokas kuoromies: hän oli mukana useissa kuoroissa ja kvarteteissa, joista monessa perustajajäsenenä. Vielä 1950-luvun loppupuolella hän teki tekstejä erityisesti Pohjoismaisen Sähkön Odeon-levymerkille. Hän osallistui erityisesti kääntäjänä Sonnisen, Räisäsen ja Naukkarisen koululaulukirjan Laulan ja soitan kokoamiseen. Hänen viimeisiä elinvuosiaan varjostivat vaikeat sairaudet; hän poistui keskuudestamme lokakuun viimeisenä päivänä v. 1963.

 

Sanottua
(Katsosta vuodelta 1963:) — Kerranhan kävi niin, rouva Martta Ryynänen jatkaa, että Gerda Weneskoski, joka ensimmäisen kerran kuuli Roineen laulavan häntä säestäessään, kääntyi laulun loputtua pianotuolillaan, tuijotti Roinetta ja sanoi: »Gud, en sån röst!» (Luoja, millainen ääni!)

Georg Malmstén kertoi Katso-lehdessä, että hän oli perheensä kanssa viettämässä kesää Viipurin edustalla eräällä saarella, kun saapui esiintymispyyntö. Juhannuksena olisi laulettava ja kernaasti myös jokin Karjalan olemukseen ja tunnelmiin sopiva kappale. "Voi, voi, päivittelin mielessäni, sillä suven suureen juhlaan oli aikaa vain muutamia päiviä — miten tässä nyt yhtäkkiä keksii uutta.  
—    Istuin pohtimaan tilannetta ja silloin alkoi »soida korvissa» melodia, jonka havaitsin heti käyttökelpoiseksi. Se oli tyypillinen inspiraatio, johon alkusysäyksen antoi Karjalan ihana luonto ja välitön väestö. Sitten tarvittiin vain kynä ja paperia. Kuin itsestään piirtyivät sävelten merkit muistiin. Hyräilin koko ajan — ja aivan huomaamatta oli »Heili Karjalasta» syntynyt, tosin ainoastaan sävelten osalta. Sanat — tai paremminkin sanoen — enin osa niistä, puuttui vielä. Itse olin kyllä keksinyt muutamia säkeitä, jotka sopisivat rytmiin, mutta yhtenäistä tekstiä ei ollut.
Hädässä ystävä tunnetaan, kuuluu vanha, mutta pätevä sananlasku. Kirjoitin nopeasti Yleisradioon R. R. Ryynäselle, joka oli taitava sanaseppo ja pyysin häntä auttamaan tässä kiperässä tilanteessa. Kirje lähti Viipurin puolesta pikaisena, eikä vastausta tarvinnut kauan odotella. Tutulla käsialalla kirjoitti Ryynänen, että »tässä tämä nyt sitten on. Ole hyvä ja esitä kappale Suomen kansalle». Sanat ja sävel sopivat kuin nakutettu."


Valikoitu diskografia
R. R. Ryynänen ja Salonkiorkesteri Graco (1929): Läksin minä kesäyönä käymään, laulelma. Kansanlaulu, sov. Armas Maasalo. Columbia 17824.

R. R. Ryynänen ja Helsingin Homocord-orkesteri (1929): Tuoll' on mun kultani, laulelma. Kansanlaulu. Homocord O.4-23074.

R. R. Ryynänen orkesterin säestyksellä (syyskuu 1929): Kullanmurunen, laulu. Säv. Oskar Merikanto, san. J. H. Erkko. Parlophon B.36033.

Kaarlo Kytö ja Rytmi-Pojat Eugen Malmsténin johdolla (1937): Revontulten maa, valssi. Georg Malmstén, san. Reino Ranta [= R. R. Ryynänen]. Columbia 3236-F.

Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri (1937): Seiskari, valssi. Georg Malmstén, san. R. R. Ryynänen. Odeon A 228400.

Georg Malmstén ja Odeon-solistiorkesteri (30.11.1940): Kaunis valhe, valssi. Säv. Georg Malmstén, san. Reino Ranta [= R. R. Ryynänen], sov. G. de Godzinsky. Odeon A 228609.

Kalevi Korpi ja Odeon-orkesteri, joht. Harry Bergström (1956): Sysimiilulla (Vals vid kolmilan), valssi. Säv. & san. Johnny Bode, suom. R. R. Ryynänen, sov. Harry Bergström. Odeon PLD 129.

Bibliografia ja lähteet
Yllämainitun verkkolähteen lisäksi:

Anon. (1961): "Tarinat sävelten takana: Georg Malmstén, Erik Lindström, Sauvo Puhtila." Katso 43/1961. S. 13.
 
Kannas, Hellin (1963): "R³ — Roine Richard Ryynänen." Katso 12/1963. Ss. 10—11.

Rahikainen, Ea (toim.) (1964): Duurissa ja mollissa. Kirjayhtymä. Helsinki.

Warsell, Sakari (2002): Georg Malmstén — Suomen iskelmäkuningas. WSOY. Juva. Ss. 166—172 (ym.).



Muut huomautukset
Ryynänen on itse maininnut (ammattimiehen tapaan), ettei hän ole käyttänyt teksteissään pelkästään omia kokemuksiaan, vaan yleisempääkin elämänkokemustaan ja pelkkää mielikuvitustaan. Tarina kertoo kuitenkin, että Katariinan kamarissa -laulun esikuvana olisi ollut hänen myöhempi vaimonsa Martta Katriina, vaikkei vaimo häntä "yksin heittänytkään".

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy