BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Mikko von Deringer

s. 20.8.1904, Viipuri
k. 12.3.1981, Helsinki

Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiMikko von Deringer
Oikea nimiMikko von Deringer
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika20.8.1904, Viipuri
Ensikonsertti1929, Viipuri
Kuolinaika12.3.1981, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitsovittaja (päärooli), kapellimestari, muusikko, kuoronjohtaja
Soittimetpiano (pääinstrumentti), harmonikka
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Amos Andersson
Friedrich Wührer, musiikinopettaja (piano, Wien)
Muut henkilöyhteydet
Erkki Ainamo, Peipposten "hovisuomentaja"
Peppina von Deringer, tytär, "lapsilaulaja"
Eleonora Frisk, musiikinopettaja
Veikko Huuskonen, seuraaja Peipposten johtajana
Tapio Rautavaara, sovitusten esittäjä
Boris Sirpo, musiikinopettaja Viipurissa
Kokoonpanot
Peipposet, Yleisradion kansanlaulukuoro (sovittaja ja johtaja)
Biografia
"Yleismuusikko" Mikko von Deringer muistetaan nykyisin lähinnä Peipposet-kuoron sovittajana ja johtajana. Hän oli kuitenkin monialainen ja monipuolinen musiikkimies.

Mikko von Deringerin isä vei kuusivuotiaan poikansa tunnetun viipurilaisen musiikkipedagogin neiti Falckin puheille, mutta opettaja kehotti odottamaan vielä vuoden. Seitsenvuotias poika vietiin sitten vastaperustettuun Viipurin musiikkiopistoon, jossa hänen opettajinaan olivat ainakin Eleonora Frisk ja legendaarinen Boris Sirpo. Hän suoritti opiston loppututkinnon 1920-luvun puolivälissä erinomaisin arvosanoin, minkä jälkeen oli pian menestyksellisen ensikonsertin vuoro.

Viipurin Näyttämölle tarvittiin kapellimestaria, ja Mikko von Deringer otti väliaikaisesti vastaan tämän paikan; mielessä kangasteli kuitenkin ulkomainen opintomatka, joka toteutuikin: hän matkusti Saksan kautta Wieniin, jossa kuuluisa professori Wührer suostui ottamaan suomalaisen oppilaakseen, ja Wienissä vierähti kaksi talvea ahkeran pianonsoitonopiskelun merkeissä. Kotimaahan palattuaan hän pääsi pian Viipurin Työväenteatterin kapellimestariksi ja siirtyi v. 1934 Viipurin Kaupunginteatterin kapellimestariksi.

Talvisodassa von Deringer taisteli rivimiehenä. Kun maaliskuun välirauha solmittiin, hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa Helsinkiin ja hankki oman kertomansa mukaan asunnon saatuaan heti seuraavaksi puhelimen, jonka avulla sainkin pian suurlahjoittajana myöhemmin tunnetulta Amos Andersonilta paikan Ruotsalaisesta Teatterista. Jatkosodan aikana von Deringeriä pyydettiin viihdytyskiertueeseen, mihin hän ei kuitenkaan halunnut. Muutamia vuosia rauhanteon jälkeen hän toimi vapaana taiteilijana, kunnes Runar Schauman sai houkutelluksi hänet takaisin Ruotsalaiseen Teatteriin, jossa hän sitten johti monia musikaaleja (esim. My Fair Lady) ja hoiti muunkin musiikkipuolen.

Radioon Mikko von Deringer oli joutunut jo Viipurissa, jossa oli paikallisasema ja esityksiä muutamia kertoja viikossa. Helsingissä hänelle tarjottiin radion musiikkiohjelmien laatimista, minkä tehtävän hän ottikin vastaan. Vuonna 1951 hän sai tehtäväkseen muodostaa kansanlauluryhmän, joka sai Peipposten nimen ja toimikin sitten kauan, vuoteen 1980 asti von Deringerin ja sitten lakkauttamiseensa asti Veikko Huuskosen johtamana. Aikoinaan varsin suositut radio-ohjelmat Lastenkamarin iltasoitto ja Musiikkia koko perheelle olivat nekin von Deringerin tekoa.

von Deringer kuoli Helsingissä 12. maaliskuuta 1981. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin perjantaina 20.3.1981 Helsingin Saksalaisessa kirkossa.


Sanottua
Musiikkitieteilijä Pekka Jalkanen luonnehti kansanlaulukuoroa näin: "Peipposten yksiääninen joukkolaulu pienen salonkiyhtyeen säestyksellä voitti Jos mie saisin jouten olla -idylleillään monien kuulijoiden sydämen."

Katso 4/1962: "Esimerkiksi jonkin järjestön kiertueella kapellimestari soittaa ohjelman alussa arvokkaan kappaleen, vaikkapa Chopinin Poloneesin. Sitten on hieman kevyemmän musiikin vuoro, konserttiviihdettä. Kun puheet on pidetty, tarttuu Mikko von Deringer haitariin huolehtien tanssimusiikista."
 

Valikoitu diskografia
Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri, joht. Mikko von Deringer (1955): Sylvian joululaulu (Sylvias julvisa). Säv. Karl Collan, san. Zachris (Sakari) Topelius, suom. Martti Korpilahti, sov. M. von Deringer. Triola T 4220.

Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri, joht. Mikko von Deringer (1955): Taattoni tupa. Kansanlaulu, muk. Tapio Rautavaara, sov. Mikko von Deringer. Triola T 4221.

Bibliografia ja lähteet
Anon. (1962): .... ja Mikko osaa. Katso 4/1962.

Anon. (1981). "Kuolleita: Kapellimestari Mikko von Deringer." Helsingin Sanomat pe 13. maaliskuuta 1981. S. 22

Henttonen, Antti (1987): Pilkkeitä Koulu- ja lehtimiehen polulta. Porvoo. WSOY.

Jalkanen, Pekka (2003): "Pokelat, Peipposet ja Radion viihdeorkesteri." Teoksessa Suomen musiikin historia: Populaarimusiikki. WSOY. Porvoo. Ss. 348−349.


Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy