 |
|
Henkilötiedot
Aarno Walli
s. 0.0.1920 - 0.0.0, Helsinki k. 0.0.2007 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Jari J. Marjanen (VYS ry)
Nimet
Täydellinen nimi | Aarno Rafael Waldemar Walli | Oikea nimi | Aarno Walli | Salanimet | Paavo Kumpu (salanimi säveltäjänä) |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1920 - 0.0.0, Helsinki |
Ensiesiintyminen Yleisradiossa | 0.0.1939 - 0.0.0 |
Ekonomin tutkinto | 0.0.1947 - 0.0.0, Helsingin kauppakorkeakoulu |
Tuottaja-ohjaajaksi ja musiikkiohjelmien toimittajaksi | 0.0.1958 - 0.0.0, Suomen Televisio |
Kuolinaika | 0.0.2007 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | muusikko (päärooli), kapellimestari, toimittaja, juontaja, musiikkipäällikkö | Soittimet | piano (pääinstrumentti), harmonikka |
Vaikuttajat Muut henkilöyhteydet Niilo Tarvajärvi, esiintymiskumppani televisiossa Leif Wager, sodanaikainen esiintymiskumppani Hannes ("Hasse") Walli, poika, muusikko Petri Walli, poika, muusikko Yhtyeet
Aarno Walli oli monitoiminen ja monipuolinen mies, jonka toimenkuvista merkittävimmäksi lienee katsottava toimittajan ja tuottaja-ohjajan työt televisiossa, mutta hän oli lisäksi muusikko, ja onpa hänen nimissään muutamia sävellyksiäkin.
Walli syntyi lokakuussa 1920 Helsingissä. Oman kertomansa mukaan hän sai ensikosketuksen pianoon jo pienenä, mikä kosketus "jatkui melkeinpä keskeytymättä läpi koko kouluajan", kunnes "abiturienttivuonna siihen kuitenkin olosuhteiden pakosta ilmaantui rakoja, kun opiskelu jo ihan itsekunnioituksenkin takia vaati leijonanosan ajasta". Sota toi Wallille muassaan ratkaisevan elämänmuutoksen, jonka myötä musiikista tuli hänen elämänuransa. Hän oli suorittamassa asepalvelustaan Viipurissa saadessaan yllättäen kutsun saapua Helsinkiin viihdytyskomppaniaan, johon hänet oli komennettu hanuristiksi (eikä suinkaan pianistiksi).
Walli ehti kuitenkin hankkia "porvarillisen" ammatin suorittamalla ekonomin tutkinnon v. 1947 ja toimia Fazerin musiikkikaupan konttoripäällikkönä kahdeksan vuotta, jolloin hän mm. joutui soittamaan pianoa soittimen ostoa harkinneille asiakkaille.
Aarno Walli oli meikäläisen tv-toiminnan uranuurtajia. Hän toimi mm. Niilo Tarvajärven Palapeli-ohjelman orkesterinjohtajana, minkä jälkeen hän siirtyi lähes yksinomaan "kulissien taakse" TV 1:n viihdetoimituksessa; lisäksi hän toimitti 23 Sävelkansiota mm. George de Godzinskyn kanssa. Huomattava on hänen merkityksensä Eurovision laulukilpailujen Suomen-karsintojen järjestäjänä v. 1961—1969.
Vapaa-aikoinaan Walli harrasti kesällä purjehdusta ja talvella hiihtoa, joitten lisäksi kenneltoiminta oli hänelle läheinen harrastus.
Wallin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Hasse Walli on tunnettu muusikko; jälkimmäisestä avioliitosta syntyivät pojat Aki ja Petri. Walli kuoli 16. elokuuta 2007 äkillisesti kotonaan Helsingissä 86-vuotiaana.
Pianoa soittanut Walli hämmästeli joutumistaan kylmiltään harmonikansoittajaksi: "Aluksi yritin tosin selitellä, että hanuri jo pelkkänä käsitteenäkin oli minulle verrattain outo, mutta silloinen viihdytyskomppanian päällikkö edesmennyt taiteilija Toppo Elonperä antoi minulle tasan viikon aikaa uuden ystävyyden solmimiseen. Hanuri kourassa liityin sitten viihdytyskiertueeseen renkaana, jossa ketjun muun osan muodostivat viulu, laulusolisti, baletin tanssipari sekä kaksi taitovoimistelijaa." (Walli itse Mindele Londonille.)
Pikku-Tapani [= Tapani Seppälä] — Decca-yhtye, joht. Aarno Walli (1951): Pikku Markku ja susi (lastenlaulu). Säv. & san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki. / Pikku maalari (lastenlaulu). Säv. Olavi Huuska, san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki. Decca SD 5164.
Kalevi Tauru — Rytmi-yhtye, joht. Toivo Kärki (1953): Surulliset silmät (tango). Säv. Aarno Walli, san. Ilpo Kallio [= Tapio Lahtinen], sov. Toivo Kärki. Rytmi R 6163.
Erkki Junkkarinen — Rytmi-yhtye (1955): Rantalaineita (valssi). Säv. Paavo Kumpu [= Aarno Walli], san. Orvokki Itä [= Reino Helismaa], sov. Toivo Kärki. Rytmi R 6247.
Verkkolähteitten lisäksi:
London, Mindele (1962): "Televisio on toinen luonto." Katso 13/1962.
Virkkunen, Urpo (toim.) (1970): Kuka on kuka TV:ssä. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki. S. 105.
Warsell, Sakari (2002): Georg Malmstén: Suomen iskelmäkuningas. WSOY. Juva. Ss. 427 ja 428.
|
|
|