BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU

1980-1989

Petri Kaivanto

ROCK VAI ISKELMÄ? TIPUTANSSISTA RENTUN RUUSUUN

Kun katsoo vanhoja kuvia huomaa usein, että muistikuvien vastaisesti vuosikymmenen alkuvuodet muistuttavatkin ainakin hius- ja vaatemuodissa edellistä vuosikymmentä. Tämän yleistyksen vastaisesti uudet tuulet alkoivat todella puhaltaa suomalaisessa musiikkimaisemassa jo 1.6.1980, kun Rockradio -ohjelma aloitti Yleisradion Rinnakkaisohjelmakanavalla jo 1.6.1980. Tämä oli kuitenkin pieni nurkanvaltaus verrattuna televisio- ja radiomonopolien murtumiseen, kun keväällä 1985 aloittivat ensimmäiset paikallisradiot ja 1986 television Kolmoskanava. HTV oli jo alkanut lähettää kaapelilähetyksiä 1970-luvun lopussa ja 1982 alkoi brittiläisen Sky Channelin satelliittilähetysten välittäminen. Suomessa jouduttiinkin pian opettelemaan, että MTV voi tarkoittaa kotimaisen mainostelevisiomonopolin lisäksi myös Music Televisionia. Musiikkivideosta tuli merkittävä uusi markkinointi- ja taidemuoto, vaikkakin kotimaisen musiikkivideon kehittymistä kahlitsi pieni markkina-alue ja esitysmahdollisuuksien puute.

Popeda 1982-83 kokoonpanossaan (Poko rekords)

Populaarimusiikin ja muunkin populaarin määrä ja kirjo radiossa ja televisiossa alkoi siis lisääntyä rajusti. Ääniteteollisuus syytti ongelmistaan kotiäänittäjiä ja paradoksaalisesti lisääntynyttä musiikin käyttöä. 1984 saatiin Suomessa vihdoin aikaan kasettimaksu (nyk. hyvitysmaksu) kompensoimaan yksityisestä kopioinnista aiheutuvia menetyksiä. Kyse oli tietenkin paljosta muustakin eli uusista sukupolvista, uusista musiikin tyyleistä ja käyttötavoista. Ihmiset alkoivat esimerkiksi kantaa kasetteja mukanaan, kun Sony lanseerasi Walkman-kasettisoittimen 1979. Mekaanisen musiikin suosio alkoi nakertaa elävän musiikin perinteisiä muotoja, mutta toisaalta rockväki alkoi perustaa elävän musiikin yhdistyksiä.

Napsumaton ja rahisematon digitaalinen kompaktilevy eli CD tuli markkinoille syksyllä 1982. Ensimmäisenä suomalaisena CD:nä julkaistiin Riki Sorsan Kellot ja peilit (CBS 1985). Valmistuskustannuksiltaan paljon edullisempi ja vähemmän tilaa vievä CD syrjäytti LP:n nopeasti. Allekirjoittanut ja Leena Nilsson olivat esim. Fazer Finnlevyn ensimmäiset artistit joiden albumit julkaistiin enää vain CD:nä syksyllä 1992. Kauppiaiden kannalta olikin hankalaa pitää samoja levyjä saatavilla kolmessa eri formaatissa eli kasetteina, vinyyli- ja CD-levyinä.

ROCK

Vuosikymmenen alun tärkeimpiä ilmiöitä oli suomenkielisen rockin buumi ja kehittyminen aivan uusille ja omaperäisille tasoille. Punkkareiksi tai uudeksi aalloksi luokiteltujen suursuosikkien Pelle Miljoonan ja Maukka Perusjätkän jälkeen uusia ja jo ikivihreiksi jääneitä uria alkoivat uurtaa Juicen johdolla mm. Hassisen Kone ja Eppu Normaali. Juice ideoikin tälle kolmikolle sisävesiristeilykiertueen Tuuliajolla, jonka ensimmäisen kiertueen 1981 Mika ja Aki Kaurismäki dokumentoivat elokuvaksi Saimaa-Ilmiö. Juice oli jo kolmekymppisenä rockväelle "grand old man" ja inspiroiva esikuva. Vuosikymmenen alkupuoli oli Juicen tuotteliain ja menestyksellisin kausi, joka oli myös rankka hänen terveydelleen.

1980-luvun alussa läpimurtonsa tekivät myös Tuomari Nurmio, Popeda ja J. Karjalainen vähän ennen kuin Porista alkoi kuulua kummia: valtaisaan suosioon yltäneet Yö ja Dingo satsasivat myös trendikkääseen ulkoasuun ja erottuivat meikkeineen ja hiuslakkoineen karummista tamperelaisrokkareista. Se, että Dingon hajoaminen uutisoitiin YLE:n pääuutislähetyksessä oli ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta yksi suomalaisen populaarimusiikin merkkihetkistä.

Vuosikymmenen lopussa uusina bändeinä suosioon nousivat mm. Miljoonasade ja Mamba. Ismo Alangon uusi yhtye, energinen ja kovaääninen Sielun Veljet oli myös suuri menestys.

Turkulainen Bogart Co. ja helsinkiläinen Broadcast tavoittelivat popillaan myös ulkomaisille markkinoille, mutta Suomessa enimmäkseen hymähdeltiin epäuskoisina englanniksi laulaville rokkareille ja vannottiin edelleen Hurriganesin nimeen. Euroviisuedustajina tunnetuiksi tulleet käheä-ääniset ja englanniksi uransa aloittaneet Riki Sorsa ja Kojo saivat huonon kisamenestyksensä vähitellen anteeksi vaihdettuaan kielen suomeksi, vaikka toki heidän englanninkieliset debyyttinsäkin ennen euroviisuja olivat menestyneet yllättävän hyvin.


Suomen euroviisut 1981 ja 1982 olivat Jim Pembroken sävellyksiä


Hanoi Rocks kohahdutti YLEn A-studion TV-haastattelussa, josta jäi elämään Andy McCoyn lausahdus "mullon täällä lompakossa kolkyt tonnii... Jos mä löydän jotain mist mä diggaan, niin mä ostan sen". Nyrok City -sarjakuva kuvasi haastattelua tuoreeltaan. © Mauri Kunnas, Doghill Productions Oy

Ainoa menestysodotukset lunastanut vientituote oli Hanoi Rocks, jonka lupaava startti katkesi traagisesti rumpali Razzlen kuolemaan auto-onnettomuudessa. Manageri Seppo Vesterisen panosta suomalaisen musiikin viennille ei voi liikaa kehua. Vesterisen yrityksestä huolimatta Sielun Veljet ei kuitenkaan onnistunut nousemaan maailmanmaineeseen englanninkielisillä levyillään. Havana Black sentään ylsi Billboardin radiosoittolistalle, mutta muuten suomalaisten englanninkieliset yritykset jäivät vaatimattomiksi ja yleisen pilkan aiheeksi. Ylipäätään omaperäiseen ja omakieliseen musiikkiin innostunut rockyleisö ei juuri hyväksynyt englanniksi laulamista.

Innovaatiohenkeä löytyi muodon suhteen: suosituiksi nousseita albumikokeiluja olivat Dave Lindholmin Aino ja Juicen Boogieteorian alkeet, jonka kappaletta Bluesia Pieksämäen asemalla ei usein radiossa kuultu, koska sen kesto oli 16 minuuttia 2 sekuntia. Suomirokista puhuttaessa syytä on myös mainita tuotteliaisuudessaan ainutlaatuinen Kari Peitsamo ja myös Yleisradion TV-viihteessä päivätyötä tehnyt Hector ehti tehdä sekä vähälle huomiolle jääneitä kokeiluja että ikivihreiksi jääneitä hittejä.

Myös naisia alkoi näkyä rocktöissä muutenkin kuin koristeina: Liisa Akimofin Tavaramarkkinat, Heinäsirkka, Ilona (kuvassa oikealla), Gasoline Girls and Petrol Boys, Honey B and the T-Bones, Sleepy Sleepersin Tiina Tiikeri... Samalla kun 70-luvulla aloittaneista naisrokkareista Muska Babitzin asui enimmäkseen Yhdysvalloissa ja Virve "Vicky" Rosti keskittyi euroviisuvuotta 1987 lukuunottamatta äidin rooliin, Maarit Hurmerinta jatkoi esiintymistä ja rohkaistui levyttämään myös omia sävellyksiään. 1989 julkaisi ensilevynsä Balls-yhtye keulakuvanaan "Suomen Janis Jopliniksi" oitis nimetty Marjo Leinonen.

Yhteiskunnallisempi laulu ei enää menestynyt kaupallisesti: sitä lajia viimeinen hitti oli Liisa Tavin Jäähyväiset aseille (säv. Kai Kivi san. Jyrki Siukonen). Afrikan nälänhätä synnytti kuitenkin rokkarien halun vaikuttaa: Bob Geldofin jättimäisen Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertin innostamina Juice teki suomalaiselle rockväelle laulun Maksamme velkaa, jolla kerättiin 220 000 markkaa Punaiselle Ristille.

ISKELMÄ

1980-luvun alussa puhuttiin iskelmän kriisistä. Ilpo Hakasalo on kiteyttänyt: "Pudotusta ei silti tapahtunut, mutta tuolloin syntyi tavallista vähemmän mitään merkittävää. Lp-levyjen vallattua äänitemarkkinat jo aiemmin oli alkanut eräänlainen iskelmien ylituotanto, joka cd-kaudella on vain kiihtynyt. Hiteiksi nousevat toki jotkut edelleenkin, mutta niiden ohessa levyllä julkaistaan lähinnä pakollista täytemateriaalia."


Ennen vahdinvaihtoa: Jaakko Salo ja Toivo Kärki ELVIS ry:n 25-vuotisjuhlissa marraskuussa 1979.(Lasse Wuori/ELVISin arkisto)

Toivo Kärki jäi eläkkeelle Fazerilta 1980 ja ilman muuta hänen jättämänsä aukon täyttäminen otti aikansa. Tässä murroksessa eturiviin nousivat mm. Jori Sivonen, Veikko Samuli, Esa Nieminen, Kassu Halonen & Kisu Jernström -parivaljakko. Sanoituspuolella tuotteliaina jatkoivat mm. Juha Vainio, Vexi Salmi ja Chrisse Johansson, jotka saivat tuotteliaita ja erinomaisia sparraajia mm. Raul Reimanista, Aappo I. Piiposta ja Veepee Lehdosta. Jaakko Salo tuli Fazerin kotimaisen tuotannon päälliköksi, mutta vanhat yhtiöt saivat ärhäköitä kilpailijoita pienemmistä yhtiöistä: Matin ja Tepon M&T, Rauno Lepistön Ensio Music, Osmo Ruuskasen Bluebird, Vexi Salmen Levytuottajat ja myöhemmin Flamingo, jossa olivat mukana Kassu Halonen ja Kisu Jernström.

Eräänä kriisin oireena vanhempi sukupolvi piti tietenkin teknologista kehitystä, kun syntetisaattorit, varhaiset samplerit ja rumpukoneet hiipivät myös Suomi-iskelmään. MTV:n Lauantaitanssit-ohjelman loppumista 1985 pidettiin myös osoituksena jostain kriisistä. Samaan aikaan kuitenkin suosioon alkoivat nousta kuitenkin uuden sukupolven tanssiorkesterit kuten Solistiyhtye Suomi, Finlanders ja Souvarit. Ruotsiksi laulanut dansband Showdown jopa voitti Syksyn Sävelen 1987.

Naisartisteista Anita Hirvonen, Tarja Ylitalo ja Paula Koivuniemi nousivat suosikeiksi vuosikymmenen alkajaisiksi, kun Katri Helena, Marion ja Lea Laven viettivät vähän hiljaisempaa vaihetta suurten menestystensä jälkeen. Satu Pentikäinen, Mona Carita ja Meiju Suvas olivat nuoremmalle yleisölle tarkoitettuja pop-iskelmän esittäjiä. Steel City -yhtyeen solisti Kaija Koo teki debyyttialbuminsa vuonna 1986.

Reijo Kallio, Jamppa Tuominen, Juhamatti ja Kake Randelin haastoivat Matin ja Tepon miehisen iskelmän saralla. Suurmenestysten aiheena olivat suomalaisen miehen tarpeettomuus omassa elämässään ja pohjaton itsesääli. Ahti Lampi levytti Heikki Annalan ja Vexi Salmen Elämän valttikortit, joka tiivistää tämän genren tahalliseksi parodiaksi, joka meni silti täydestä siinä missä aikanaan Kari Kuuvan Tango Pelargonia. Tämän tyylilajin parodiointiin innostui myös Ismo Alanko kappaleessa Lasinen elämä, jonka hän levytti madalletulla äänellä ja salanimellä Jari Kullervo.


80-luvun iskelmäsinkkuja: Juhamatti ja Kake Randelin

Rauli Badding Somerjoki toimi rockin ja iskelmän välissä avaten latua Esa Pulliaisen Agents-yhtyeen, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen suurelle suosiolle. Sorsakoski löi itsensä läpi kuitenkin jo Otto Donnerin sovittamalla tangolevyllä Hurmio. Sorsakosken ulkomuoto ei ollut menneen ajan salonkihurmurin: monet luulivat hänen vain pelleilevän ja imitoivan Olavi Virtaa, mutta uuden ajan rautalankabändi Agentsin solistiksi siirtyminen vakuutti monet epäilijät.

Vielä rajumpaa rockin ja iskelmän rajan rikkomista, cross overia, löytyy esim. toukokuun 1987 albumilistalta: Remun suomenkielinen albumi Viittä vaille kaks ja oopperalaulaja Matti Salmisen iskelmälevy, jossa mukana on myös Juicen Viidestoista yö. Rockin ja iskelmän jyrkkä vastakkainasettelu ei siis kestänyt kovin montaa vuotta.

Reijo Taipale ja Eino Grön eivät levymyynnillä juhlineet, mutta jatkoivat puurtamista. Jaakko Salo ja Eino Grön pyrkivät elvyttämään suomalaisen ja argentiinalaisen tangon suhdetta levytyksillään argentiinalaisten muusikoiden kanssa, mutta suuri yleisö ei näille kokeiluille juuri lämmennyt. Enemmän yleisöä saanut Grönin ja Salon hanke oli Lahden sävelen ja Yleisradion kanssa järjestetty kansainvälinen solistikilpailu Midnight Sun Song Contest.

Tangomarkkinoiden ja MTV:n vuonna 1985 alkanut laulukilpailu alkoi synnyttää uusia iskelmätähtiä: alkuvuosien nimistä suurimpaan menestykseen ylsivät vuoden 1986 tangoprinssi Rainer Friman ja vuonna 1989 valittu tangokuningatar Arja Koriseva. Vuosikymmenen alussa TV2 järjesti pari laulelmakilpailua ja 1987 Nokialla alettiin järjestää Tapsan Tahdit -laulelmakilpailua, jota aluksi radioitiin. 1980-luvun kilpailuista merkittävin on kuitenkin Rock SM, jonka kunniataulukoista löytyvät mm. Hassisen Kone, 22-Pistepirkko, Yö, Clifters, Peer Günt, Kolmas Nainen, Ilona...

Hassisen Kone otti nimensä kotikaupunkinsa Joensuun ompelukonekauppiaalta (Poko rekords)

Rockista kuplettiin ja iskelmällisempään ilmaisuun liukuneen Mikko Alatalon huumorikappaleet voittivat Syksyn sävelen kahdesti peräkkäin ja siinä välissä Suomen euroviisukarsinnasta tuli hopeaa kappaleella Leuhkat eväät. Tosin siinä huumori oli pikemminkin kipeiden asioiden sulattamista helpottava pintakuorrutus: se kuuluikin Mikko Alatalon ja Harri Rinteen "Siirtomaa-Suomen lauluihin", joissa käsiteltiin Suomen kiihtyvää rakennemuutosta maanviljelysmaasta kaupunki- ja taajama-Suomeksi. Alatalon ja Rinteen huikea tajunnanvirtakappale Maailmanlopun meininki vuonna 1984 lie monen muunkin kuin tekijöiden itsensä mielestä ensimmäinen suomenkielinen rap-kappale, tietysti parodisessa hengessä kuten moni muukin uusi musiikintyyli saapuessaan suomalaisten muusikoiden käsittelyyn. Se sai kuitenkin tyytyä Syksyn Sävelen satoa -ohjelmaan eikä kansan vastaanottokykyä sisällön ja muodon suhteen päästy testaamaan.

Syksyn sävelen 1983 11-vuotiaana voittanut Jonna Tervomaa teki peräti 3 albumia ja on Suomen menestynein lapsilaulaja. Seuraavana vuonna voittanut Anja Niskanen oli teinitähtenä suomalainen vastine Carola Häggqvistille. Vuosina 1984-87 MTV järjesti laulukilpailuja myös keväällä, mutta ikivihreitä ei näistä kilpailuista syntynyt.

1980-luvun alussa eurovisioiskelmien alkuperäisetkin versiot saattoivat nousta vielä Suomen listoille ja suomenkielisiä versioita tehtailtiin innokkaasti. Vuosikymmenen edetessä TV-kilpailut eivät enää synnyttäneet hittejä entiseen malliin, mutta tärkeinä poikkeuksina on mainittava vähintään Kirkan esittämä Syksyn Sävel -voittaja 1988 Surun pyyhit silmistäni ja Kim Lönnholmin esittämä euroviisukandidaatti vuodelta 1989 Minä olen muistanut (säv.&san. Edu Kettunen), molemmat vuosikymmenen suurimpia hittejä. Matti Puurtisen sävellys ja Turkka Malin sanoitus La Dolce Vita siivittivät Anneli Saariston ja Suomen ilmeisesti parhaaksi jäävään euroviisusijoitukseen suomenkielisellä esityksellä Lausannessa 1989.

YLLÄTYKSIÄ JA HUUMORIA

Yllättäviä menestyjiä olivat mm. Vera Telenius, joka myi timanttia 72-vuotiaana ja Vesa-Matti Loiri Eino Leino -levytyksillään. Eräs erikoinen ilmiö oli myös belgialaiskitaristi Francis Goya, joka levytti liudan instrumentaaliversioita myös suomalaisista suosikkisävelmistä Osmo Ruuskasen ja Seppo Matintalon Bluebird-yhtiölle. Vuonna 1981 koko Eurooppa alkoi tanssia Tiputanssia, se se vasta erikoista oli. Matti Eskon Rekkamies (säv. Esa Nieminen san. Juha Tapaninen) lie ylivoimaisesti menestynein suomalainen mainoslaulu.

Turusta tuli myös pieniä yllätyksiä: Tuula Amberlan levyttämä Lulu (säv. Jukka Alihanka san. Alpo Jaakola) ja Anneli Saariston levyttämä Veikko Lavin Evakon laulu olivat esittäjilleen läpimurrossa auttaneita täysosumia. Vuonna 1989 turkulaisyhtiö Ensio Music esitteli uutena kykynään Anna Hanskin, joka pyysi Tule poika uimaan (säv. Vladimir Matetsky suom. Jukka Alihanka). Suomenkielinen rap syntyi tietenkin myös Turussa: Pääkköset ehti tehdä ensimmäisen suomalaisen rapalbumin vuonna 1989.

Poliittista epäkorrektiutta ja huumoria viljellyt lahtelaisyhtye Sleepy Sleepers oli aiheuttanut kohua jo 70-luvun puolella, mutta ylsi suurimpiin menestyksiinsä "teemalevyillä" Metsäratio (1980) ja Levyraati (1981). Sleepy Sleepersin kapinan pieneksi kuolemaksi voi laskea levytyksen Matin ja Tepon hiteistä (1987), joka toisaalta rienaavuudessaan on symbolinen kädenojennus yli sukupolvien musiikkimakujen väliin syntyneen kuilun. Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään pääprojektiksi alkoikin nousta samana vuonna perustettu Leningrad Cowboys, alunperin Aki Kaurismäen elokuvaan kehitetty fiktiivinen bändi.

Sleepy Sleepersin perillisiksi huumorimusiikin saralla ponnistivat pikkuoravilta kuulostavat Bat & Ryyd sekä Turo's Hevi Gee. Ei voi olla myöskään mainitsematta Vesa-Matti Loirin sketsihahmo Jean-Pierre Kuselan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen menestyksiä TV-ohjelmien avustamana. Omanlaistaan ja suosittua huumoria alkoivat luoda myös Leevi & The Leavings sekä Lapinlahden linnut. Kuplettilaulun Suomen mestaruuden kahdesti (1978 ja 1979) voittanut Jaakko Teppo lunasti tittelin luomat lupaukset ja loi uusia ikivihreitä kupletteja. TV:n voimasta on vielä mainittava MTV:n Levyraati, jossa Jaakko Jahnukaisen seuraajaksi tuli Jukka Virtanen ja hänen myötään eräs legendaarisimmista vakiojäsenkokoonpanoista: Pirkko Liinamaa, Tapani Ripatti ja Klaus Järvinen.

Countrymusiikin lokalisointi oli alkanut jo 1970-luvulla mm. Country Expressin, Jussi Raittisen ja Jarno Sarjasen ansiosta. Forssalaisveljekset Mika ja Turkka Mali sekä Freud, Marx, Engels & Jung alkoivat tehdä itsensä näköistä Suomi-kantria, joka ehkä Nashvillestä katsottuna on "country & eastern" -musiikkia. Malin veljekset levyttivät omien kotiseutuhenkisten juttujensa lisäksi myös venäläislegenda Vladimir Vysotskin lauluja.

Vaikka käännösiskelmien tekeminen alkoi yleisesti ottaen hiipua, Itä-Vantaalta ponnistanut Clifters menestyi Jaana Rinteen tekstittämillä ja Ralf Örnin tuottamilla raikkailla coverbiiseillä. Niiden suomenkielisillä teksteillä ei ollut juuri yhtymäkohtaa alkuperäiseen tekstiin vaan ne ponnistivat pikemmin onomatopoeitiikasta tyyliin: You can't hurry love - Mä oon Harrilla.

Kun paljon nimiä ja ilmiöitä on lueteltu, päässä alkaakin soida vuosikymmenen lopun soundtrackin yksi suurimmista hiteistä, suoranainen maanvaiva ja ikivihreä jo syntyessään: Irwinin huikea comeback Rentun ruusu (säv. Kassu Halonen san. Vexi Salmi), jossa voi kuulla kaikkia näitä sävyjä: rockia, iskelmää, huumoria, vakavuutta, suomalaisuutta, uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.

<< 1970-1979 1990-1999 >>

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy