|
Vuoden 1996 Juha Vainio palkinto
(30.000 mk) myönnettiin Gösta Sundqvistille. Raati kommentoi valintaansa seuraavin sanoin:
”Gösta Sundqvistin
laulujen tulkkina on jo lähes 20 vuoden ajan toiminut hänen levytysyhtyeensä
Leevi and the Leavings. Heidän
ensimmäistä julkista esiintymistään on nämä vuodet saatu turhaan odottaa. Yhtye
on ahkerasti piiloutunut studioon
ja saattanut julkisuuteen laajan tuotannon. Pari kertaa on sentään vierailtu
televisiossa.
Yhtyeen sielun,
säveltäjä-sanoittaja-kitaristi-laulaja Gösta Sundqvistin kiinnostuksen
musiikkiin herätti 60-luvun suuret iskelmätähdet,
kuten Olavi Virta ja Laila Kinnunen. Tuleva lauluntekijä imi itseensä Helismaan
ja Saukin tekstitekniikan ja
tunnusti myös myöhemmin Juha Vainion esikuvakseen. Niinpä Gösta Sundqvistin
laulut ovat muotoon runoiltuja,
tarina kulkee ja havainnot maailman menosta ja ihmisten ongelmista ovat
teräviä.
Radion
äänilevyohjelmista ovat vuosien mittaan korviimme osuneet Gösta Sundqvistin
ikivihreyden kokeneet laulut; Elämänmeno,
Takaisin Pohjois-Karjalaan, Poika nimeltä Päivi, Mitä kuuluu Marja-Leena ja
monet muut. Leevi and the Leavings
on ansiokkaasti rikkonut rokin ja iskelmän turhia rajoja. Sundqvistin lauluissa
piirtyy eteemme suomalainen sielunmaisema ikään kuin Pohjois-Karjalassa
syntyneen, Helsingin Punavuoressa elelevän viisaan talonmiehen näkemänä.
Nuo laulut auttavat meitä suomalaisia ymmärtämään toisiamme ja enkä myös hiukan
itseämme.”
Gösta Sundqvist ei
saapunut Kotkaan vastaanottamaan palkintoa Juha Vainio -konsertin yhteydessä
vaan kirjoitti 26.7.1996 Helsingissä päivätyn viestin:
”En tuntenut ihminen
Juha Vainiota muuten kuin hänen tekstiensä ja tarinoidensa kautta.
Junnun itsensä
levyttämistä lauluteksteistä osaan kuitenkin useimmat ulkoa, joten sanaseppona
ja tarinankertojana taidan olla
hänelle suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin kellekään muulle. Uskallan olettaa,
ettei Junnukaan tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi julkisuudessa ja
juorulehtien palstoilla,vaan teki mieluummin
tarkkoja havaintoja sivustakatsojan silmin.
Elämän ymmärtämiseen
ja sen jäsentämiseen kun tarvitaan muutakin kuin julkisuutta ja juhlahumua! Olen huomannut
itsessäni yhä enenevässä määrin Nestori Miikkulaisen luonteenpiirteitä ja jopa
jääräpäisyyttä kaivatessani
hiljaisuutta ja aikaa ajatella asioita. Toivon, ettei
tällaista omissa oloissaan elelevää erakkoa pidettäisi moukkamaisena tai
kiittämättömänä lurjuksena, sillä sellaiseksi en
sentään tunnustaudu! Olen omalta kohdaltani
kuitenkin varma, ettei elämä julkisuudessa ole ihmisen arvoista elämää, vaikka
se laulun-aihetta antaisikin…”
|
