Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry

Historiaa - Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry 1954-2004

Tekijyys, tekijänoikeudet, tasa-arvo

Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry perustettiin 28.10.1954. Aluksi nimenä oli Suomen Elokuvasäveltäjät ry, sittemmin Elokuva- ja Viihdesäveltäjät ry ennen kuin nykyinen nimi otettiin käyttöön 1979.

Elvis ry:n perustajajäseninä olivat Heikki Aaltoila, Harry Bergström, George de Godzinsky, Tapio Ilomäki, Taneli Kuusisto, Toivo Kärki, Georg Malmstén, Einari Marvia, Tauno Pylkkänen, Sulho Ranta, Matti Rautio ja Ahti Sonninen.

Elvis ry:n puheenjohtajina ovat toimineet Harry Bergström (vuodet 1954-1965), Arthur Fuhrmann (vuodet 1965-1986), Henrik Otto Donner (vuodet 1986-1994), Juhani Leinonen (vuodet 1994-2002) ja Jani Uhlenius 2002 lähtien. Yhdistykseen kuuluu nykyisin yli 600 suomalaista säveltäjää, sanoittajaa ja sovittajaa.

Pitkät neuvottelut elokuvatuottajien kanssa

Kimmokkeena yhdistyksen perustamiseen oli ennen kaikkea elokuvasäveltäjien neuvotteluaseman parantaminen suhteessa elokuvatuottajiin. Tuottajat olivat sitä mieltä, että Teoston kautta perityt tekijänoikeuskorvaukset olivat riittävä korvaus säveltäjille. Säveltäjät taas pitivät kiinni näkemyksestään, että sävellystyöstä on tilaajan maksettava työpalkkio ja Teoston kautta tulevat tekijänoikeuskorvaukset taas ovat korvausta teosten käytöstä. Ilman työpalkkiota säveltäjälle saattoi käydä huonosti, sillä jos elokuva ei menestynyt, jäivät tekijänoikeuskorvauksetkin vaatimattomiksi.

Pitkien neuvottelujen jälkeen solmittiin vuonna 1957 työehtosopimus Suomen Filmivalmistajien liiton ja Suomen Elokuvasäveltäjät ry:n välillä. Myöhemmin ovat Elvis ry:n sopimuskumppaneina olleet mm. Yleisradio ja ÄKT.

Vakavien varjosta genrettömiin tilityksiin

Ensimmäisten vuosien jälkeen oman yhdistyksen motiiviksi tuli myös se, että vuonna 1945 perustettu Suomen Säveltäjät ry keskittyi yksinomaan vakavan musiikin säveltäjien etujen ajamiseen. Yhdistyksen ulkopuolelle jäi näin ollen useita hyvin tunnettujakin suomalaisia säveltäjiä.

Ennen oman yhdistyksen perustamista kevyen musiikin säveltäjien asema oli jo pikku hiljaa parantunut Teostossa. Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teoston olivat vuonna 1928 perustaneet taidemusiikin säveltäjät yhdessä musiikkikustantajien kanssa. Kevyen musiikin säveltäjien asema oli Teostossa kuitenkin aluksi huono: heidät hyväksyttiin kyllä Teoston asiakkaiksi, mutta yhdistyksen päätösvaltaa käyttävien jäsenten statusta heille ei myönnetty, ei myöskään johtokuntapaikkoja.

Ensimmäinen läpimurto tapahtui vuonna 1947, kun George de Godzinsky, Georg Malmstén ja Toivo Kärki hyväksyttiin Teoston jäseniksi. Seuraava askel oli se, että vuonna 1952 Georg Malmstén valittiin ensimmäisenä kevyen musiikin säveltäjänä Teoston johtokuntaan.

Vuonna 1966 tuli voimaan sääntömuutos, jonka mukaan myös sanoittajat hyväksyttiin Elvis ry:n jäseniksi. Vuonna 1970 Teoston sääntöjä muutettiin niin, että sanoittajat hyväksyttiin Teoston jäseniksi. Samana vuonna 1970 Teoston johtokunnan kiintiöitä muutettiin niin, että kuudesta säveltäjästä kahden tuli olla elokuva- ja viihdemusiikin alalta ja lisäksi yhden jäsenen sanoittajien piiristä. Ensimmäiseksi Teoston johtokunnan sanoittajajäseneksi valittiin tuolloin Kari Tuomisaari.

Historiallisista syistä johtuen Teoston tilitysjärjestelmä suosi pitkään vakavan musiikin säveltäjiä kevyen musiikin tekijöiden kustannuksella. Erilaisilla pisteytyksillä ja kertoimilla eri musiikin lajit saatettiin tilityksissä eriarvoiseen asemaan. 1970-luvun ja 1980-luvun aikana Teoston tilitys alkoi Elvis ry:n toiminnan myötä muuttua paremmin vastaamaan kultakin musiikin käyttöalueelta perittyjä korvauksia.

Suuri periaatteellinen uudistus tehtiin vuonna 1994, jolloin Teoston tilitysjärjestelmästä poistettiin vakavaa musiikkia suosinut genrejärjestelmä. Siihen asti ylempiin genreihin luokitellut teokset olivat saaneet moninkertaisen tilityksen alimpiin genreihin kuuluviin kevyen musiikin teoksiin verrattuna, vaikka teokset olisi soitettu samasssa konsertissa tai samalla radiokanavalla. Genreä määriteltäessä kiinnitettiin huomiota ”teoksen muotoon, rakenteeseen sekä musiikillisen tapahtumisen monikerroksisuuteen, tiheyteen ja moninaisuuteen.” Genretaulukossa vähäarvoisin luokka oli ”Populaarimusiikki yleensä”. Sinfoniat ja konsertot taas kuuluivat automaattisesti ylimpiin luokkiin.

Vastaava genrejärjestelmä on edelleen käytössä Ruotsissa ja Norjassa. Myös suomalaisia teoksia luokitellaan edelleen, ja luokitus vaikuttaa niistä maista tuleviin korvauksiin, joissa on käytössä genrejärjestelmä.

Vakavaa musiikkia suosittiin tilityksissä pitkään myös muilla tavoilla. Yksi sellainen oli niin sanottu ”pesukonemalli”, jossa kerätyt korvaukset pantiin yhteen ja samaan pottiin, ja sen jälkeen kaikista esityksistä tilitettiin sama korvaus esitysminuuttia kohden (genrekertoimilla lisättynä). Vielä genreuudistuksen jälkeenkin tilityksissä käytettiin 90-luvun lopulla tukisiirtoja ”heikommin toimeen tulevien musiikinlajien hyväksi”. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on laskutuksen ja tilityksen vastaavuus tullut Teoston tilityksissä jo yleisesti hyväksytyksi periaatteeksi ja varsinaisissa tilityksissä ei vakavan musiikin suosimista enää tapahdu.

Oma lukunsa ovat edelleen niin sanotut kansalliset varat. Teosto ja sen kanssa vastavuoroisessa sopimussuhteessa olevat muiden maiden tekijänoikeusseurat voivat tehdä tilityksistä maksimissaan kymmenen prosentin pidätyksen kotimaisen musiikin edistämiseen. Teostossa tämä pidätys on viime vuosina ollut 6-7 prosentin luokkaa. Näin kertyneestä noin kahdesta miljoonasta eurosta (vuonna 2004) käytetään edelleen huomattavan suuri osa vakavan musiikin hyväksi.

Tekijänoikeuden ja tasa-arvon puolustaminen peruspilarina

Vuosikymmenien aikana maailma on muuttunut myös siten, että musiikintekijöitä koskevat sitovat ja koko alan kattavat tariffisopimukset eivät ole enää mahdollisia, koska niitä pidetään kilpailua rajoittavina. Säveltäjien ja sanoittajien katsotaan toimivan enemmän itsenäisinä elinkeinonharjoittajina kuin perinteisessä palkkatyösuhteessa. Yhdistyksellä on kuitenkin edelleen Yleisradion kanssa kaksi tariffisopimusta, sillä yhden toimijan kanssa sellaiset ovat edelleen mahdollisia.

Muuttuneessakin maailmassa Elvis ry:n toiminnan peruspilareita on edelleen tekijöiden oikeuksien puolustaminen. Yhdistys pyrkii edistämään musiikintekijöiden moraalisia ja taloudellisia tekijänoikeuksia sekä luovan työn arvostusta mm. pitämällä yhteyttä päättäjiin ja osallistumalla julkiseen keskusteluun. 50-vuotisjuhlavuoden 2004 tunnuslauseeksi yhdistys valitsikin ”Laululla on tekijänsä”.

Yhdistys ajaa myös edelleen aktiivisesti kulttuurin tasa-arvoa muistuttaen, että monenlainen musiikki voi parhaimmillaan sekä viihdyttää että antaa syviä elämyksiä. Yhdistyksen keskeisiksi arvoiksi onkin määritelty tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Martti Heikkilä