Rakastettu laulaja ja Elvisin jäsen Kari Tapio menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen tiistaina 7.12.2010 matkalla kotiinsa Espoossa.

Kari Tapani Jalkanen syntyi 22.11.1945 Suonenjoella ja perhe muutti Pieksämäelle 1960. Koulun jälkeen isän tuttava järjesti hänet neljän vuoden oppisopimuskoulutukseen kirjapainoon. Mäkihyppääjän urakin olisi kiinnostanut, mutta kun tarpeeksi isoa mäkeä ei Pieksämäellä ollut, niin musiikki vei miehen.

Kari Tapion tie suomalaisten suursuosikiksi oli vuosikymmenten puurtamisen ja kymmenien tuhansien ajokilometrien tulos. Hänen tähtensä syttyi hitaasti, mutta paloi sitten sitäkin kirkkaammin.

Armeijan jälkeen tie avautui Toivo Kärjen koelauluun, mutta levytysura alkoi RCA:lla Johan "Mosse" Vikstedtin ja Esko Linnavallin ohjauksessa. Siitä laulajan tie kulki Danny-show'n taustalaulajaksi ja sitten Erkki Liikasen ja Lea Lavenin bändeihin. Ykkössolistiksi Kari pääsi vasta kolmekymppisenä Fazerille tehtyjen levytysten ansiosta.

Kari Tapion ensimmäiset menestykset olivat käännösiskelmiä: Sing my love song eli Laula kanssain (Dave Macronald - R. Dunhills suom. san. Vexi Salmi) ja Viisitoista kesää (Living next door to Alice) (säv. Michael Chapman san. Nicholas Chinn suom. Juha Vainio). Ensimmäiseen kultalevyynsä Kari Tapio tarvitsi italialaisen Toto Cutugnon suurhitin: Olen suomalainen. L'italianon suomensi ja suometti sanoittaja Raul Reiman, joka oli Karille tärkeä ystävä.

Vuonna 1993 hän siirtyi Fazer Finnlevyltä Audiovoxille ja pääsi vaikuttamaan paljon enemmän levyttämäänsä materiaaliin. Kari oli jo tehnyt joitakin käännöstekstejä ja yhteistyö Veikko Samulin kanssa innosti Kari Tapion tekemään myös originaalisanoituksia. Myrskyn jälkeen (säv. Veikko Samuli) olikin sitten sellainen täysosuma, joka viimeistään vakiinnutti Kari Tapion aseman maamme suosituimpana mieslaulajana, 50-vuotiaana.

Lukuisten Suomen eturivin tekijöiden kanssa yhteistyötä tehnyt Kari Tapio oli sanoittamisensa suhteen kovin nöyrä: "Eihän niitä ole kuin 67. En ole koskaan kuuluttanut, että nyt laulan oman sanoittamani laulun. Mä inhoon semmoista kuulutusta."
Helmikuussa 2001 hän tutustui Toto Cutugnoon kahden Viking Linen järjestämän yhteiskeikan yhteydessä. Seuraavana vuonna herrat tapasivat vielä Lahden Viinijuhlilla, jossa Toto ehdotti Karille uutta kappalettaan Il treno va, josta Kari sanoittikin itselleen suuren hitin Juna kulkee.

"Sinivalkoinen ääni" on ehkä elvisläisestä näkökulmasta hölmö titteli nimenomaan monista käännöskappaleista muistetulle laulajalle, mutta sen voi ajatella niin, että Kari Tapio teki monista eri musiikinlajeista itselleen sopivia sinivalkoisia tulkintoja. Hänen idoleitaan olivat yhtä lailla monipuoliset Elvis Presley, Tom Jones ja Olavi Virta.

Karin sydäntä lähellä oli erityisesti kantrimusiikki, jota hän yritti kaupata suomalaisille jo Erkki Liikasen kanssa 70-luvulla. Viime vuonna hän pääsi vihdoin toteuttamaan aina haaveilemansa kantrialbumin Viimeiseen pisaraan ja käymään Memphisissä ja Nashvillessä. Viimeiseksi albumiksi jäi tänä vuonna tehty Vieras paratiisissa, jonka teema oli "kosto" eli Kari pääsi levyttämään lukuisat suosikkilaulunsa, joita tuottajat eivät olleet aiemmin antaneet hänen tehdä.

Perhe oli Kari Tapiolle tärkeä tuki. Puoliso Pia Viheriävaara löytyi jo nuoruuden lavatansseista. Vanhemmat pojat Jiri ja Jani ovat soittaneet isänsä yhtyeessä ja nuorimmainen Joona hoiti isänsä keikkamyyntiä.

Lukuisat säveltäjät ja sanoittajat, ammattilaisista harrastajiin, jäävät kaipaamaan kollegaa myös siksi, että monet haaveilivat vielä kuulevansa teoksiaan Kari Tapion tulkintoina.

PETRI KAIVANTO

Haastattelu Selvis-lehdessä (04/2009)